Toukokuun meiningit

Ehdinpäs ennen Juhannusta saada tämän valmiiksi!

Yritys ja tekosyyt ovat pitäneet kiireisenä ja väliaikainen multitasking on vienyt mehut "tehdä mitään turhaa". Kuten vaikka kirjoittaa blogia omaksi iloksi. Ymppäsin kuitenkin pari postausluonnosta meiningeistä tähän samaan syssyyn lisukkeiden kanssa, joten olkaapa hyvät maalaisesta sillisalaatista.

Toukokuu meni vallan nopeasti kuvausinspiraatioiden kanssa. Kuvausjutuista kirjoitinkin ostikolla Toukokuun kuvausvisiot. Loimun kanssa kävimme uusissa kansallispuistoissa, josta kirjoittelin postauksen Loimun Road Trip.

Toukokuun alkuun ajoittunut kaupunkivisiitti menikin sitten vähän penkin alle. Kun en seuraa sen koommin lätkää kuin muitakaan tapahtumia, satuttiin iltalenkille ihan pahimpaan mahdolliseen aikaan. Oli sitten kertalaakista ärsyketulvaa vuosien rästien edestä niin itselle kuin koirille. Alkuperäinen idea oli kuvailla ja hengailla kaupungilla, mutta suunnitelmat siinä vähän typistyivät ja visiitti jäi lyhyeksi.

Kuvauspaikka kirsikkapuiden luona oli aika haasteellinen, joten kuvasin siiten lopulta pelkkää Savua. Savu olikin niin innoissaan kuvaussessiosta, että siltä saattoi ottaa kuviin valjaatkin pois. On näissä kuvaushommissa Savunkin kanssa työtunteja takana, vaikka nyt posetukset sujuivatkin sukkelien skuuttien ja ihmismassojen lähellä.

Tästä linkistä näet pari klippiä Loimusta. Videoilla näkyy tyypillisiä stressaantuneen ja jännittyneen koiran eleitä. Videot nyt sinällään eivät ole visuaalisesti hienoja, sellaisia harvoin suunnittelemattomat spontaanit videot ovat. Päätin kuitenkin kuvata kun tilanteissa jo oltiin, enkä tosiaan tämän tyyppisiä videoita suunnitellusti kuvaisi; en halua tahallani aiheuttaa koiralle ahdistusta ja stressiä.

• Korvat luimussa

• Leveämpi läähätys, joka ei johdu kuumasta

• Levoton olemus, tavallista veltommin heiluva häntä

Väkijoukossa stressaantunut koira ei vaadi ympärilleen lätkäpelistä innostunutta joukkoa. Mikä tahansa tapahtuma-alue vilkkaasta kaupungin keskustasta aina koiranäyttelyyn, voi olla koiralle stressaavaa ärsyketulvan ja ennakoimattomuuden vuoksi. En toistaiseksi ole koskaan nähnyt koiraa joka aidosti näyttäisi hälinässä rennolta. Vapaana liikkuva koira ei hakeutuisi hallitsemattoman ympäristön keskelle, mutta hihnaan kytkenyt koiran ei auta muu kuin seurata ihmistään ja selviytyä parhaalla mahdollisella tavalla.

Onkin siis koiran omistajan vastuulla, millaisiin tilanteisiin koiransa vie ja miten toimii virhearvion sattuessa. Kaupunkiympäristö nyt sinällään ei olisi ollut mikään katastrofi, mutta ajoituksemme poiketa keskustassa oli koirien kannalta tosi huono. Vierailumme ulkosalla Loimun kanssa kesti noin 20min.

Voimakkaampia stressin merkkejä olisivat olleet esim. syömättömyys ja ripuli (minulla on valitettavasti näistäkin kokemus, mutta eri koiran kanssa). Loimu pystyi kuitenkin koko kaupungissaoloajan syömään makupaloja ja kun lenkin lopuksi ulosti, tuotos oli ihan normaali. Stressi siis sinällään ei ole hengenvaarallista ja karkuun juostava asia, mutta kuitenkin huomioitava aihe. Miten voimakkaasti koira stressaantuu ja kuinka pitkäkestoista stressi on? Aiheesta voi opiskella mielin määrin lisää ja opetella huomioimaan stressiin vaikuttavia seikkoja paremmin. Mokailusta otetaan opiksi, mutta omia yöuniaan ei kannata kuitenkaan menettää.

Toukokuun lopulla meillä oli myös hoidossa ihana australianpaimenkoira Kida! Savu ilahtui suuresti kun vanha ystävä saapui Volvon takaluukussa meille. Loimu ei aivan ilahtunut, kun ei tietenkään muista tavanneensa Kidaa lainkaan (tapasi Kidan viime kesänä kerran). Vaan äkkiä oli australialainen hurmannut Loimunkin ja pihamaalla kirmasivat minkä kintuistaan pääsivät.

Tälle viikolle kun Kida oli meillä hoidossa, osui tietysti se reissussa hajonnut auto, reissutöihin lähtevä isäntä ja flunssaiset lapset. Eli oltiin kotona keskenämme ilman autoa ja pikkuväki oli alkuviikon oikein kunnon kuumeessa. Ei kuulostanut ihan herkulta, mutta kivaa meillä oli ja yksi extrakoira piristi arkea tosi paljon! Kidan pallonkoppaus taidot olivat etenkin lasten suosiossa, eikä etenkään Pipaa haitannut ollenkaan että hän sai ruokkia kolmattakin koiraa.

 

Koirat myös viihdyttivät hyvin toisiaan pihamaalla, kun vasta viikon kolmantena päivänä pääsimme metsään lenkille. Metsälenkki menikin erityisen kuraisissa tunnelmissa sateen jäljiltä, kun sekä lapset että Loimu ja Kida nauttivat kuraleikeistä. Lenkin jälkeen olikin pakko pestä koirat ihan kunnolla, kuivunut mutavelli kun ei varissut itsestään yhtään mihinkään.

Kuraleikit eivät sinänsä itseäni haittaa. Kaikki viihtyvät, jokaisella on mielekästä tekemistä eikä kuran roiskuttelu ole erityisen vaarallistakaan. Vähän sotkua joo, mutta hiekkaa ja rapaa tulee sisälle muutenkin saappaissa. Se on elämää maaseudulla.

Viikko meni kauhean nopeasti ja tokovalkkuun mennessä palautimme Kidan takaisin Essille. Näillä näkymin Kida saapuu iloksemme taas heinäkuussa 😍

   

Ympätään tähän samaan vielä kesäkuun alun kuulumiset, kun Savu kävi nyt toisen kerran koirahierojalla. Painokin oli tippunut hieman ja Savu painoi nyt tasa 20kg. Ei haittaa, vaikka puoli kiloa vielä tippuisi, mutta oli Savu nyt jo paljon paremmassa kunnossa kuin aiemmin keväällä. Painon pudotus hoitui niinkin helposti, kuin että pikkuväen koiranruokintahetkiä valvottiin vähän huolellisemmin... Mikäs sen hauskempaa kuin viskoa koirille holtittomasti ruokaa samalla kun koirat innoissaan hännät heiluen syövät. Tuttuja lapsuusmuistoja itsellekin 😄

Hieronnassa todettiin että Savun selkä ja muut lihasjumit ovat paremmassa kunnossa ja voidaan jatkaa kaikkea normaalisti. Anaalirauhaset tyhjennettiin samalla kertaa, kun Savu olikin juuri samana aamuna hinkannut takapuoltaan mattoon. Muuta ihmeellistä ei ollut, eivätkä anaalirauhasetkaan ole toistaiseksi tuon jälkeen itsestään ilmoitelleet.

Kirjoitusintoa olisi enemmänkin ja moni postausluonnos vain roikkuu, mutta sellaista on vaiherikas elämä 😄 Eiköhän sitä jonkun kuvaspämmin tänne ehdi tuutata vielä ennen, kuin ollaan keskikesässä.

Leppoisaa kesää lukijoille!

Tehotreenit ja koirauimala

Savun kanssa on terästäydytty frisbeen parissa. Kiva kiekkohaukku. Itsellä onkin taas pitkän tauon jälkeen aika paljon opeteltavaa... Savulle hyvää vauhtia tulossa kaikenlaista temppua ja kieppumista vauhtilajin parissa.

Tokon parissa on puuhattu kaikenlaista, listasin nopeat muistiinpanot omista koti, omatoimi ja tokovalkun treeneistä. Mitään tähdellistä en kolmen päivän tykityksen jälkeen oikein muistanut.

Kaukot on saatu alkuun. Lähinnä istu-maahan-istu vaihtoja. Makuulta istumiseen on hankalampi, johtuu toki omasta osaamattomuudestani. Seisomista otettu välillä, kivasti nousee makuulta ja menee hienosti makuulle. Istumisesta vähän kinkkisempi.

Luoksaria otettiin valkussa pari kertaa, hirmu nopea. Kaikkien koirien ja ruudun ja tötsien välistä ja tykkinä leluun kiinni. Painotettiin vauhtia ja keskittymistä, ei niinkään pysymistä ja sivulle tuloa.

Paikkaistuminen oli valkussa myös aiheena. Savu nyt harjoitteli lähinnä istumista ja siinä pysymistä yhden askeleeni verran. Palkan antoon malttia itselle, luopumisen kautta palkat, jotta pikkujätkä ei kovasti ennakoisi.

Koiran aktiivisuus harjoituksia teimme myös. Piti ottaa koira perusasentoo ja odottaa sen tarjoavan kontaktia viitisen sekuntia. Tämän jälkeen tehtiin seuruunaloitus. Pointtina oli se, että koira on aktiivinen ja odottaa toimintaa, tehtäväänsä sitoutunut siis. Savun kanssa odotin vain kolmen sekunni kontaktia, koska vaihteleva häiriö ja otin pelkkiä yhden askeleen lähtöjä. Reipas seuraaja.

Namihäiriö oli mielenkiintoinen. Eteen tuotiin kuppi nappuloita ja sen vieressä piti ottaa perusasentoa. Lähti sujumaan ja Savu luopui tehokkaasti. Päästiin myös seuruuttamaan kupin ohi. Tuommosta treeniä ehdottomasti kotiinkin!

Tiistai olikin touhupäivä. Myy oli vielä hoidossa ja lähdettiin Janikan kanssa koirat mukana kaupungille. Louna jäi kotiin, sen verran tuoksuu hyvälle, että olisi mennyt urosten päät sekasin. Käytiin koiria juoksuttamassa ja Savu ja Teo poikkesivat koirauimalassa. Savu lähti nyt rampilta itsekin, pienellä kannustuksella. Uintitekniikka oli kehittynyt huimasti.

Louna on kehittynyt kanin osalta hyvin. Se on Vekun seurassa rauhallinen ja levollisempi kuin ennen. Nenätuntumalle on kaksikko jo päässyt. Vekku loikkii keittiössä vapaana jo Lounankin aikana. Valvomatta Louna ei kuitenkaan kanin kanssa jää, sillä hyökkäyshän on paras puolustus. Louna on myös tarkka omasta häkistään ja kupeista, onhan se nyt kamala jos kani niihin koskisi!

Sterilointiaika Lounalle on tosiaan nyt varattu, samaten turkin siistintäaika. Oma kone teki oharit ja fiskarssit ei ollut ihan ne parhaat. Vaan oikeen hyvänlaatunen paksu turkki sen kaiken palaneen ja pilalle menneen megakarvanlähtö reuhkan alla oli. Ihan näin aikaisin en ajatellut leikkaavani, mutta tuppoja lähti jo siihen malliin, että vähän avitettiin...

Treenaillut Lounakin on. Arkikoulupostaus on tulossa, videosta puuttuu vielä pari klippiä. Takapään käyttö on kehittynyt mukavasti siihen mitä se oli ja Lounan keskittymiskyky ja oma aktiivisuus on myös lisääntynyt. Innokas häseltäminen vain tekee kouluttamisesta minulle hiukan haastavampaa, mutta Lounan kanssa on kyllä hauskaa.

Alla mättö videoita, vähän kaikista ja vähän kaikkea. Ja silti osa puuttuu.

Koirakavereita ja pentukurssilla

Kikin hoitoreissu päättyi tänään, niin mukava turrikka kuin se olikin. Savun kanssa opettelivat uusia temppujakin, halaamista pääasiassa. Sunnuntaina poikkesin pentusten kanssa Koirakoutsin mätsärissä katselemassa. Savulle tuttua puuhaa, Lunalle uutta ja jännää. Lunan nyt ei sinänsä halliympäristöön tai hälinään tarvitse tottua sen kummemmin, halusin vain hiukan nähdä missä mennään.

Tiina lähti meidän kaveriksi juoksuttamaan hurttia ja voi kuinka Luna nautti seurasta! Jedi juoksutti toista ihan täpöllä. Savu tyytyi katselemaan, vaikka kinttuihin on tullut pituutta, on sillä vielä pitkä taival kunnon juoksuleikkeihin. Raasu piäni.

Aika nopea juoksutuslenkki oli, sillä kylmä ilma ja alkava sade latistivat innon. Haukut autoon nukkumaan ja burgeriin evästauolle, nam. Nappastiin kersoista vielä rakennekuvat, siinäpä ne ois. Lunttu reipas puoli vuotta, Savu pikkusta päälle neljä kuukautta.

Tänään alkoi odotettu pentukurssi, käytönnön osuus! Sisko toi Savun minulle työpaikan parkkikselle, josta lähdin sitten suoraan ajamaan Tamskille. Savu oli hiukan veto pois, liekö päivän häärinyt Kikin kanssa. Autossa se kuolasi loppumatkasta, häkkimatkustus ei vain tahdo sopia sille. Näin ollen makupalatkaan eivät samantien maistunut. Kun aloimme sitten leikkiä, irtosi vielä kulmahammaskin ja koko lelu oli ihan veressä. Tämä ei tosin Savua haitannut!

Ensimmäisellä kerralla harjoittelimme koiran huomion merkkaamista. Kävelimme kenttää ympäri ensin yksitellen, kun kouluttajat neuvoivat milloin ja miten palkata. Ensins naks, sitten käsi taskuun ja palkka. Savulle homma oli tuttua. Muiden koirien aikana Savu piti huomion kivasti minussa. Jos jäin odottelemaan niin se tarjosi pyörimisiä, hyppyä, haukottelua ja peruuttelua. Ympäristöstään se ei ollut erityisen kiinnostunut.

Käsitargettia otettiin viimeisille minuuteille. Sekin tuttua hommaa ja onnistuneita settejä tehtiin useita. Osaava koira, innokas kouluttaja --> liikaa toistoja ja Savu laittoi itse itsensä tauolle. Pisti pötkölleen ja katseli muualle. Tauon jälkeen yksi  onnistunut ja bileet. Kotiläksynä harjoittelua lisää.

Alla video viikonlopun treenailuista. Hiukan pivottia, frisbeetä, jalkojen läpi juoksua ja ennen kaikkea leikkimistä. Lunasta tulossa myös videoita.

Koirantäyteinen arki

Olohuoneen tauluperheeseen tuli tänään lisäystä. Ifolorin alennuksista tilasin Canvas taulun Savusta. Paketissa tuli myös muutama tuote pukinkonttiin valmiiksi. Niinpä, kaupoissa on jopa joulukalentereita ja nyt on vasta lokakuu... Lokakuinen ilma on harmaa ja kylmä, kolea ja tylsä, kaikenkaikkiaan mälsä. Syksy on lempivuodenaikani, mutta näitä päiviä inhoan.

Eilinen lenkki pentujen kanssa sujui mukavissa merkeissä. Löysimme uuden pellon ja seurasimme sitä viimeksi löytämäämme puroa eräälle lammelle asti. Savu ja Luna rallattivat mielissään. Leikit ovat koko ajan tasaisempia, itse asiassa peli on herkästi sitä, että Savu ketteränä pakenee lelut ja kepit suussaan ja Luna vain kompuroi. Harvemmin Luna kerkeää saamaan kiinni. Ja jos joskus saakin, niin Savu ei irrota.

Miellyttävä luoksari kummallakin, etenkin metsälenkeillä. Luna varsinkin on tosi kiinni minussa, vaikka irti pidänkin. Tästä ollaan palkkailtu runsaasti, sietäsi pysyäkin tuollaisena. Vihellykseen vastaavat kumpainenkin hienosti ja Savukin pysyy luoksetulojen jälkeen hienosti kuulolla.

Kiki tuli eilen hoitoon ja touhua onkin riittänyt. Neiti leikittää pentuja hienosti ja pitää kovaäänisesti rasavillit kurissa. Luna uskoo heti ja on niin mielin kielin, ettei tosikaan. Savu sen sijaan tutumpana kiehnää ja möhlii, tunkee suuhun ja oikein härnää. Vähän sellaista ihannoivaa käytöstä, Kikikin ainakin salaa nauttii ihailijansa seurasta, hih.

Porokoirasukuisten kanssa käväisin tänään töiden jälkeen porukoilla. Hienosti käyttäytyivät ja Savukin aika mukavasti tuli autolle takaisin. Rasti ruutuun, viikko ilman pahoinvointia ja kuolaamista, jes! Kaikenkaikkiaan arkiluoksarit ja sisälle ja autoonmenot ovat edistyneet paljon. Savu ei enää pakene, jää alkuun kuikuilemaan, mutta tulee sitten. Iso reipastus.

Vierailun jälkeen lähdin kotosalla koko kolmikon kanssa lenkille. Kolmen kanssa hihnailu oli kyllä aikasmoista, Savuhan ei hihnasta juuri perusta, Luna ei osaa ja Kiki menisi irti paremmin. Kolmelle on aika turha tunkea samaan aikaan ruokaa suuhun, menettämättä sormiaan. Pari sataa metriä pakollista remmeilyä meni aika kivuttomasti onneksi. Peltoilut sujuivat mainiosti, Kiki juoksutti pienempänsä ja nautiskeli äänestään.

Kaverikuvan onnistumisesta olin yllättynyt! Postauksen kaikki kuvat on otettu pätkäputki 35mm. Sillä ei ole tullut useinkaan kuvailtua ja olin yllättynyt, miten kivoja kuvia oikeastaan sainkaan. Pimeähän ulkona oli, joten siihenkin nähden kivoja. Kaverikuvassa tosiaan, Savu näyttää ihan hurjan isolta. Missä välissä se alkoi kasvaa?

Mitä se lenkki olisikaan ilman kohokohtia. Kikin löytämät ulosteet olivat niin miellyttäviä, että niissä piti kilpaa Lunan kanssa pyöriä. Sitten kieputettiin Savua maassa ja kaikki kolme sukelsivat saviseen ojaan. Ihan oikeasti sukelsivat. Ne kaivoivat sieltä juuria tai jotain muita klönttejä. En saanut kuvia, koska oli niin pimeää. Kikin tutkimusmatkailut päättyivät hihnaan, johan se oli vaihtanut siellä kasoissa väriä ja muuta hauskaa.

Päätettiin näppärästi oikaista ojan kautta kotiin. Niinpä, nilkkoja myöten ojalillingissä hihnassa kuperkeikkaa heittävät riemupellen ja parin pennun kanssa lenkkeily oli aika, mielenkiintoista, kärsivällisyyttä kasvattavaa. Oikeastaan ihan mukavaa. Väsynyt omistaja, onnelliset koirat, vai kuinkas se meni. Kotona vaahtopesulle kaikki kolme. Tuli sitten samalla pyykättyä urakalla ja pestyä kylppäri, eteinen ja keittiökin. Nyt ovat kaikki tyytyväisiä ja nukkuvat ♥

Porokoiranpuolikas puuhaa

Savu ja Luna on ihan mainio kaksikko. Luna on oppinut pikkuhiljaa leikkimään iisimmin ja samaa tahtia Savu rohkastuu leikkimään rajummin. Kyllä se on pikkumies pomo talossa, se lähtee sakumaanikon sukuselta luut ja lelut tuosta vaan ja niitä ei takasin anneta. Lumppu on meillä hoidossa vielä toisenkin viikon ja mielelläni tuommosta helppohoitosta otusta pidänkin. Tuossahan se maskottina menee. Mitään ihmeitä ei olla Lunan kanssa harjoiteltu, normaalia arkielämistä ja hihnassa menoa, aika peruskauraa. Ihmisen kanssa Luna tekee mielellään hommia ja ahne se on kuin mikäkin. Siitä syystä neiti lihoo helpolla, onkin nyt täällä ollessaan ollut hiukan dieetillä. Ja ilmaseksihan ruokaa ei tipu, joten hippusen on pitänyt ottaa luoksareita ja luopumisia. Rauhoittumisharjoitukset ovat olleet Lunalle aika avainasia, se kun on vähän hössö ja kovin mielinkielin.

Läheinen kesantopelto oli nätisti kuurassa ja sieltä kuvat. Jatkoimme hissukkaista köpöttelyämme metsäpolulle ja ojan vartta pitkin kotiin. Että rakastan asua täällä. Ei pelkoa vastaantulijoista, ei riesaa solmuun menevistä hihnoista. Saa kävellä ihan omaan tahtiin omalla aikataululla. Maisemissakaan ei ole moitittavaa ja maasto on vaihtelevaa. Lenkkireiteistä tulee myöhemmin kattavampi teksti, kunhan saan napsittua kuvia vähän joka paikasta. Nyt ensimmäisten pakkasten jälkeen ei tarttunut enää hirvikärpäsiäkään hiuksiin.

Tänään Savu vieraili Janikalla leikkimässä Viikka pupun kanssa. Ohjelmassa oli myös studiokuvailua ja metsälenkki. Illalla pikkusen kanssa vielä naksuteltiin, siitä alla oleva video ja siellä suunnalla vähän avausta aiheesta.

Kanin lisäksi Savu tapasi tällä viikolla pörröisiä koiria ja kanoja ja kukkoja. Voi miten Savu olisi halunnut kukon kanssa leikkiä, vaan lintupolo ei arvostanut koiran ripeäliikkeisyyttä, vaikka kohtelias koira olikin. Siskoni kissakaan ei Savusta tykännyt, mutta onneksi Myy tykkäsi. Savu, Myy ja Luna, koko kolmikko rallasivat porukoiden pihassa ihan triljoonaa. Muutama törmäys, ohi juoksu ja päin marjapensasta, vaan se ei vauhtia hidastanut. Veikeitä vesseleitä.

Tosiaan illan naksuttelut. Savu olisi ensin halunnut nukkua koko päivän, mutta illalla se virkistyi. Ravitsemustietoisena koirana Savu ei suostu syömään mitään nappuloita missään muodossa, ei nakkia ei sitä tätä tuota palkkana tai ruokana muutenkaan... Joten piti illalla viimeisenä lähteä vielä kauppaan ostamaan lihoja. Broilerin fileesuikale ja possupihvit olivat niin mukavasti alennuksessa, että niitäpä tuo pupsi sitten illan koulutustuokioissa pisteli 800grammaa poskeen. Luulisi kasvavan jossain vaiheessa!

Tasapainotyynyä teimme pitkästä aikaa ja ihan syviä lihaksia ajatellen. Savu osaa itse mennä tyynylle seisomaan ja nyt uutena otimme tyynyllä pystyyn nousemista. Kehitystä on tapahtunut huimasti.

Kosketusalustana toiminut patalappu oli mainio. Savu hakeutui hyvin, ei ehkä niin tykkinä kuin olisi voinut, mutta kuitenkin aina patalapulle, vaikka sitä siirtelinkin. Kun patalapun vei pois, alkoi Savu hyppiä ja haukkua, tarjosi kaikkea muuta, ennen kuin malttoi laittaa tauolle maaten. Kun lappu tuli näkyviin, pomppasi Savukin taas hommiin.

Aktiivisuutta naksuttelin ennen, jälkeen ja kaiken välissä. Odotin, että Savu tarjoaa ihan mitä vain. Pyörimistä olen alkanut vahvistaa käskyn alle, sillä sitä Savu tarjoaa herkästi. Pyöriminen ja pään viskominen ovat vähän veteen piirretty viiva, ne pitäisi erotella eri tempuiksi, sillä nyt Savu saattaa joko vain viskaista päätään kääntymättä kunnolla ympäri. Savu oppi hiljattain myös haukottelun temppuna, sitäkin hiotaan vielä käskyn alle. Videolla nähdään kuitenkin muutama makea haukotus. Turhautuessaan Savu pomppii ja haukkuu. Merkkasin myös kierähtämistä kyljelleen, pään maahan laskemista ja kumarrusasentoa. Kumarrusasento oli uusin tarjous, sitä Savu ei ole ennen tarjonnut.

Huomiselle treenaamiselle on jo selkeä suunnitelma, nyt itseä niskasta kiinni, niin tapahtuisi etenemistä!