Ei se aina mee, niinku oppikirjois lukee

Muutama päivä sitten oli pitkästä aikaa rallytreenit, ihan kahden kesken Tuikun kanssa. Ja ne olivat kyllä surkeimmat treenit aikoihin. Plääh, ei vaan sujunut ja lopetetttiin sitten tyydyttävään kolmen askeleen seuruupätkään. Tällä kertaa hiostava ilma ja hyttyset ärsyttivät minua, eikä Tuikkukaan parhaimmillaan ollut. Muutosstressiä?

Noh, rakki on nyt kuitenkin rekisteröity ja tähtäämme syyskuun rallystarttiin. ALO luokkaan siis, hyvin on aikaa hioa viimeisiä liikkeitä. Lähinnä kisanomaista ja ratatreeniä olisikin sitten tarkoitus tehdä. Yritän saada kuvattua treenejä jatkossa paljon videolle, jotta saan palautetta ja voin itsekin katsoa, edistymmekö. Jos jotain kiinnostaa, niin treeniseuraa tänne kiitos!

Tiistai-iltana olikin vepetreenit, vepekuvat c. Anni A. Alku oli nuiva ja mälsä ja en saanut koiraan otetta, eikä Tuikku ollut mitenkään erityisen "jeejee mennään". Lahnailua ilmassa. Veneestä hyppy ookoo reipas ja uintitekniikka tuolla on hyvä, melkein voisin sanoa, että ryhmän osaavimpia siinä. Veneenhaku nyt oli taas mitä oli, kahdet treenit jäänyt välistä, joten rakki ei olisi millään tarttunut köyteen. Saatiin sentään syttymään patukalle ja hinasi sitten sillä. Uutena juttuna otettiin hukkuvan pelastus ja siinä kohtaa Tuikku alkoi olla hereillä ja meillä oli hyvä tatsi. Hetsaamalla koiran sai ihan liekkeihin ja se meinasi riemullaan hukuttaa hukkuvan lopullisesti... Hupsis.

Muistilista

- perehdy vietteihin, jotta tiedät miten/millä voit palkata koiraa
- perehdy virehommiin
- ole itse läsnä ja mukana hommassa

Vilkku oli treeneissä mukana katselemassa ja pikkujunnu pääsi lopuksi Tuikun kanssa uimaan. Tuikku kun haki patukkaa, viiletti pikkuneiti perässä. Ja ui ihan vahingossa ja huomaamattaan. Patukasta Vilkku innostui kovasti, Tuikku kun vähän lisäsi potkua naperoon. Eli hyvä maku jäi sitten siitä reissusta.

Vilkkulaisen kanssa olemme treenanneet about joka toinen ilta perusasentoa. Olen yrittänyt välttää imutusta, en henk koht diggaa siitä. Vaikka namit ovatkin kädessä, olen yrittänyt välttää sen suurempaa käsiapua, nyrkkini asento määrää pitkälti, miten Vilkku kääntyy. Persus pennulla on jokseenkin vetelä? Vaikka kivasti se sitä liikuttelee. Ollaan nyt pariin kertaan maisteltu askelten ottamista. Ei näytä minusta pahalta, mutta toistaiseksi pysymme perusasennon hiomisessa.

Kapulaan on tutustuttu ihan vain koskettelun merkeissä. Tänään harjoiteltiin istumista ja maahanmenoa ja kun pentu iltapäivällä hiffasi kummankin, mentiin ihan täysillä istu-maahan-istu jumppaa. Se olisi ehkä pitänyt ottaa videolle, sillä nassikka tykkäsi ihan sikana!

Ennen kuin jatketaan tästä yhtään mihinkään, perehdyn taas johonkin. Saalisviettiin, vireeseen, toko alkeisiin? Ilmoittaudun tilipäivänä sinne pahuksen tokokurssille. Ja sitten panostan Vilkun kanssa vaan arkisiin asioihin ja meidän suhteihiin. Ja esittelen silloin sun tällöin tokojuttuja. Koska valkkukurssilla ehditään sitten oikeasti opetella. Sitä paitsi, minusta tuntuu, että arjessamme on sellaisia opeteltavia aukkoja, että tämä saadaan sujumaan... Joten keskittykäämme niihin jälleen.

Tiesin mihin ryhdyn

Tulimme Juhannuspäivänä kämpille takaisin ja toimme Tuikun mukanamme. Hurtta pyöri kämpän ympäri, nuuskutti ja haisteli. Vähän varuillaan oli ja vilkaisi koko ajan ilmeellä "saako, voiko, onko ok", kun kiipesi sohvalle ja katseli ikkunasta ulos. Sohvalla koirat saavat olla, se on niiden ainoa vapaus. Yksiö on niin pieni, että joka paikkaa ei voi kieltää ja rajoittaa. Ne myös tykkäävät seurata ulkona tapahtuvia asioita.

Kun Tuikku oli tutkaillut paikat alkoi se tuttuun tapaan Vilkun kanssa kohnottaa. Makuupaini on sallittu ja leikin osalta juokseminen on kiellettyä, eritoten Tuikulta. Vilkkua on vielä toistaiseksi hankala rajoittaa, se kun ottaa silmänräpäyksessä ne juoksuaskeleensa ja lopettaa yhtä nopeasti. Vartin kaksikko hääräsi ja hösäsi ja sitten unta kuulaan.

Sunnuntaina veimme Tuikun ja Vilkun hiekkakuopille juoksemaan Nikon tädin koiran kanssa. Jätti oli tytöistä hyvin hyvin innoissaan ja erityisesti Tuikulta se sai huolella köniinsä. Vilkullakin on alkeet hallussa, heh... Itse leikit sujuivat koirilla moitteetta ja Tuikkukin pysyi hollilla kohtuu hyvin ilman liinaa. Remmilenkitkin ovat sujuneet kivasti kahden koiran kanssa, joskin Vilkun ohituksissa on hiottavaa vielä. Tänään kävimme naapurin kanssa lenkkeilyttämässä koirat, ihana Milo bichon mukanamme. Milo ja Vilkku juoksivat purtsilla vapaana ja Tuikku lönkytti remmissä.

Töistä tullessani kämpillä olikin puuhailtu. Tuikku oli päättänyt tarkistaa tasot huolella, se oli syönyt pari pakettia leipää, mikron alta suklaalevyn, puolet sipsipussista... Ja kaikessa tohinassa lasikannu oli pudonnut ja hajonnut lattialle. Kannun jälkeen Tuikku oli videon mukaan pöyhinyt sänkymme ja sen jälkeen rauhoittunut sohvalle. Ja sohvalla se rauhassa nukkuikin, kun kotiin tulin. En siis usko, että se muuta tyhmäilee, kuin näitä syötäviä. Nyt vain kaikki sapuskat kaappiin ja tasot tyhjiksi, jotta ei ole mitään pudoteltavaa. Moitteeton taajamahurtta se on ollut ja kyllä mulla oli sitä ikävä ♥ Tiesin kyllä, että aivan ruusuista tästä alusta ei tule, mutta kyllä tähän yhteiseloon opitaan kaikki neljä.

Voi kun se kasvaa

Pentupaineissa tavatut Nuka ja Tiia tulivat tänään Lielahden koirapuistoon, jonne lähdimme kaksikkoa treffaamaan. Nuka on 13viikkoinen pinacollie, vain viikon Vilkkua nuorempi. Kaksikolla synkkasi tosi hyvin, Vilkkua tosin alkuun vähän jänskätti, että mitä tuollaisen vieraan pörrön kanssa pitäisi tehdä. Yhteinen sävel löytyi kuitenkin pian ja pennut rallattivat menemään. Kokokin kaksikolla oli sama, joten annettiin niiden rauhassa telmiä. Vilkku juoksutti Nukaa pallon kanssa ja kyttäili ja vaani ja pinkoi taas karkuun. Mikään ei ole rentouttavampaa, kuin katsella pentujen leikkimistä.

Olimme puistossa sillä varauksella, että joudumme poistumaan muiden koirien vuoksi. Seuraksemme saimme kuitenkin puistossa aiemminkin olleen sammaripojan, sekä nelikuisen pehkopennun. Hetken kuluttua viihdyttäjäksi saapui pikkuinen vinttikoira, ei muuten tainnut painossa olla Vilkkua juurikaan isompi? Tuo vikkelä lierohäntä oli ehdottomasti Vilkun lemppari, se meni lujaa ja se teki hauskoja mutkia ja loikkia, kuten Vilkku. Kaksikolla synkkasi hyvin ja railakkaimmat leikit paimenpennuilla taisikin olla tämän nuoren vinttarin kanssa. Kiva kun nuorikko jaksoi viihdyttää lapsosia.

Mutta koska koirapuistot on koirapuistoja, tunkee sinne aika joku toope. Varmistelimme kovasti, että tuleehan koira pentujen kanssa toimeen ja että voimme kyllä pentuinemme poistua, muttaah... Koira kertoman mukaan tykkäsi pennuista, en tosin tiedä, millä järjellä omistaja sitten heitteli sille keppiä? Jolloin kaikki pennut vuorotellen tietysti olivat siellä perässä. Ja Vilkku joka ei osaa luoksetuloa ryömii toistuvasti mielinkielin sen keppihirmun luo. Ja se keppihirmu kertoman mukaan piti pennuista, mutta silti omistaja pitää sitä kuonosta kiinni ja tuuppii pentuani pois, kun minä olen juoksemassa jo sitä hakemaan. Hiukkasen ristiriitaista ja niinpä lähdimme. Ehdimme kuitenkin puistoilla hyvän aikaa ja mitä mainioimmassa seurassa.

Puiston jälkeen lähdimme Vilkun kanssa käymään Lielahden Mustissa ja Mirrissä. Pentu suhtautui lunkisti autoihin, ei enää säikähtele pörinää ja pärinää. Ihmisistä Vilkku on todella kiinnostunut, mutta olen pyrkinyt siihen, että hihnassa ketään tai mitään ei moikata. Hihnakäytös on ookoo niin kauan, kunnes joku tulee meitä kohti tai lähettyvillä on jotain muuta mielenkiintoista. Silloin Vilkku vetää, eikä vielä toistaiseksi jaksa keskittyä niin kovasti minuun. Olenkin nyt lenkeillä ja eri ympäristöissä palkannut sitä ihan siitä, että se reagoi edes vilkaisulla nimeensä. Tai vaikka vain korvaansa lotkauttamalla, se on hyvä alku sekin. Liikkeessä Vilkku käyttäytyi moitteetta nuuskutteli ensin kovasti ja ihmetteli ihmisiä, mutta lopulta kävi makailemaan, kun minä laskin budjettiani. Mukaamme tarttui 250grammainen puinen noutokapula ja kynsisakset.

Kun pentu oli kotona nukkunut päikkärit ja minä käsittelin yllä olevista kuvista osan, olimme kumpikin valmiita vielä lyhyeen treenituokioon. Olemme kaksi kertaa ennen tätä harjoitelleet vatitreeniä. Ensimmäisen kerran kun esittelin asiaa pennulle, oli Vilkku aivan pihalla, ihmetteli vatia ja jalkojaan. Osasi kuitenkin nousta vadille, mutta kintut lipsuivat kummasti. Toisella kertaa sain Vilkun pyörimään vastapäivään. Myötäpäivään on ollut huomattavasti haastavampi. Videolle sain kuitenkin onnistuneet pätkät, koira teki kivalla innolla, mun palkkausnopeus ja tarkkuus on kehittynyt sitten viime kerran ja meillä oli mukavaa. Vilkku on kypsynyt tuollaiseksi vastaanottavaiseksi ja välillä se on hiukan tekemistä vaillakin. Silloin on hyvä hetki opettaa sille uusia juttuja. Ja tekemisistä puheen ollen, olen tänään yllättänyt pennun tv-pöydältämme seisomassa ja oli se kummasti päättänyt hypätä myös pytyn kannen päälle.

Suunnitelmaa tokon pohjaksi

Vilkku on kotiutunut ja selvinnyt muuttorumbasta ja itse asiassa on sen verran puuhakas tihulainen, että ehkä arkiasioihin on nyt keskitytty tarpeeksi. Nyt alkaisi olla ajankohtaista opetella varsinaisia tokon alkeita ja ne aloitetaan nyt. Toivoisin kaikilta tokoilijoilta vinkkiä ja niksiä hommailuihin, aiemmasta tokoilustani kun on muutama vuosi, säännöt ja koira ovat vaihtuneet ja motivaatio on tällä kertaa paljon suurempi.

Tähän mennessä olemme harjoitelleet tokon tueksi ja pohjalle seuraavia

-peruuttaminen

- vadin kiertäminen takajaloilla molempiin suuntiin

- oman akselin ympäri pyöriminen

Näiden lisäksi olemme pitäneet leikkituokioita ja harjoitelleet naksuttelun alkeita, kuten kosketuskeppiä ja -alustaa. Olen myös netin avulla yrittänyt tutustua uusiin tokosääntöihin ja Alo luokan liikkeisiin ja ehkä jotain haisua niistäkin on.

Suunnitelmani liikeistä on seuraavanlainen

Perusasento

Tämä harjoitellaan ensimmäisenä, se on kaiken a ja o. Suora, tiivis ja jatkuva kontakti. Ajattelin opettaa sheippaamalla ja mahdollisimman pienillä avuilla. Ensin kotona, sitten pihassa ja lopulta kentällä, vaihtelevat kestot ja toistomäärät.

Seuraaminen

Sitten kun edellinen sujuu. Ei imutusta, vaan askel ja palkka kun pentu tulee uudelleen perusasentoon. Kävellen ja juosten ja mennen tullen sujuvaksi. Ensin jynssätään se kolmen metrin pätkä toimivaksi ja sitten opetellaan seuraamaan matkaa. Muista kulmat ja ympyrät, kentällä ei seurata pelkkää suoraa pätkää.

Paikalla makaaminen 1 minuutti

Harjoittelen tämän ruokailun yhteydessä. Ensin harjoitellaan maahan meno sheippaamalla, sitten harjoitellaan kestoa ja sitä että en seiso vieressä. Myöhemmin muita koiria ja kaukaisia häiriöitä. Harjoitellaan myös istu, maahan ja istu.

Liikkeestä maahan

Harjoittele ensin napakka ja nopea maahan meno. Sen jälkeen jääminen siihen, vaikka itse kävelet pois. Lopulta seuruutus ja kesken maahan, huolehdi että koira jää maahan. Kokisin, että takapalkka voisi toimia tässä (takapalkka sitten erikseen opetukseen...).

Luoksetulo

Reipas, välitön ja sutjakkaasti suoraan perusasentoon. Ensin opetellaan istumaan ja odottamaan, alkuun siis tarvitsemme avustajan.

Noutoesineen pitäminen 5s

Ensin opetellaan pitämään kapulaa suussa tukevasti. Sitten käteen luovuttamista. Eripituisia kestoja, häiriötä ja liikehdintää, eri asennoissa kapula suussa, selkeä käskysana. Harjoittelua sekä puulla että metskulla (sitten kun sujuu).

Kaukot

Pitänee harjoitella tyynyn kanssa, ensin opetellaan että takamus kuuluu tyynylle. Sitten pohditaan, että pitikös nyt istua vai maata. Kun homma menee ilman käsiapuja lähietäisyydeltä, voidaan kai alkaa laskemaan askelia. Tarkoitus treenata liikkeistä reippaat ja napakat.

Estehyppy

Ei kiire, näin ensialkuun pahvinen este, jonka yli voi melkeinpä vain juosta. Homma lohkotaan paloihin, odottamiseen, vauhdikkaaseen hyppyyn ja taas odottamiseen, jonka jälkeen perusasento. Hyppäämisestä tehdään kiva juttu ja hommaa harjoitellaan targetilla.

Kun kaikki palat alkavat sujua, aion ketjuttaa ne takaperin, se olisi suunnitelma. Tarkoitus on saada opetettua koira takapalkalle ja sietämään häiriötä. Yritän myös videoita ainakin melkein kaikki treenit, ainakin liikkeen ensimmäiset treenit ja myöhemmin seuraavia, jotta näen toivottavasti mahdollisen kehityksen. Realistiselta tavoitteelta tuntuisi, että me ehkä startattaisiin ensimmäisen kerran vuoden kuluttua? Tokovalkku ryhmään olisi tarkoitus mennä syksyllä, mutta pieniä alkeita jo kotona. Jos jollain on heittää vinkkiä ja ohjetta tai tulla vaikka meidän kanssa harjoittelemaan joskus, niin oikein kiva.

Iänikuinen ulkonäkökriisi

Lyhyeksi meni 4/2014

Kirjoittelin aiheesta karkeasti jo vuosi sitten, mutta koska vuodenajat uusivat, on aihe taas ajankohtainen. Tällä kertaa syvennyin enemmän, sillä taas vaihteluksi saa oikeastaan ihan hävetä, että kuuluu koiranomistajiin. Inspiraation tekstiini sain facebookin keskusteluista, mutta viimeisin sytytys syntyi tästä jutusta. Ihan uskomatonta, joka kevät koiranomistajat vajoavat hiekkalaatikon pohjamurusiin tästä aiheesta, naurettavaa. Kirjoittelen taas vaihteeksti oman maalaisjärkeni ja kokemusteni pohjalta, muutama trimmauksen vaativa koira minunkin käsittelyssäni ollut.

Näyttelyihmisten mielipide nyt on aivan selvä, on rotuhäpäisy, eläinrääkkäystä ja vaikka mitä ajaa se turkki pois. Hui kauhee sentään, pehkokin näyttää ihan koiralta lyhyellä turkilla. No, lajihäpäisy ja eläinrääkkäys tulevat ennemmin kyseeseen siinä kohtaa, kun jalostellaan hymyssä suin tappijalkoja ja lyttykuonoja, sekä koiria jotka eivät luomusti astu tai synnytä. Sietäisi hävetä, kun sitten kehdataan huudella jostain turkista.

Jalostuksellisesti aika harvoin suositaan oikeasti säänkestävää ja toimivaa turkkia. Sään kestävä turkki ei ole maata laahaava puuhka. Eikä toppatakkia vastaava villakerros ole mikään aurinkorasva tai suoja kuumuudelta. Suurella osalla koirarotuja turkki on nykyään vain näyttävä elementti. Kyllä, onhan se kurja ilmaista näin, toki koira turkkinsa tarvitsee, mutta ihan oikeasti ei kukaan voi sanoa niitä kaikenmaailman hampuuseja säänkestäviksi.

Minusta koiran turkin alasajo on oikein hyvä idea, mikäli siitä on koiralle hyötyä. Löydät punkit helpommin, koira voi uida huoletta, eikä sisälle tule koiran mukana niin paljon hiekkaa tai naapurin metsää. Silminnähden kaikki näkemäni koirat ovat piristyneet huomattavasti, kun turkki on leikattu. Vaikka turkin tarkoitus onkin suojata, ei monikaan sisäkoira tarvitse kesällä mitään superturkkia. Ja se turkki kasvaa kuitenkin takaisin, halusit tai et.

Sisällä asuva koira ei turkin ajamisesta kärsi, se ei tule samanlailla ötököiden syömäksi, kuin ulkokoira, eikä paahdu auringossa, ellei omistaja välttämättä halua sitä tolpan nokkaan sitoa. Talveksi turkki kasvaa takaisin ja suojaa koiraa kylmältä. Tästä päästäänkin seuraavaan juttuun, jos se turkki on niin suojaava ja lämmin ja monikäyttöinen, niin miksi ihmeessä jokatoisella noutajalla ja paimenella on kaiken maailman toppapompat päällä? Ei hyvää päivää...

Meillä turkkiaan koko ajan kasvattavat hampuusit, eli tällä hetkellä Klaara, ajellaan lyhyeksi. Ympäri vuoden ohennan ja lyhennän turkkia muutenkin saksin. Tuikku, joka on ulkokoirana, omistaa oikeasti säänkestävän, kaksinkertaisen turkin. Sille on toistaiseksi riittänyt furminaattorilla harjaaminen, vaikka joka kevät pohdin, pitäisikö turkki ajella. Tuikku nimittäin ui erittäin paljon ja kesäkarva sillä on vasta puolessa välissä kesää. Toistaiseksi hotspottia ei ole ollut, mutta se on kerta se ensimmäinenkin. Ja jos sitä tulee, niin siitä lähtien hurtta pysyy kesät kaljuna.

Henkilökohtaisesti pidän lyhytturkkisista koirista enemmän, mutta se ei ole millään tapaa yhteydessä siihen, miksi ajelen pitkäkarvaisia koiria. Teen päätöksen täysin koiran turkin laadun ja kunnon mukaan ja ensinnäkin tarpeen mukaan. Harvalla seurakoirarodulla tai näyttelylinjaisella koiralla on toimiva turkki, joka ei huopuisi ja takkuuntuisi jatkuvasti.

Noin yleisesti en trimmailisi ulkokoiraa, käyttäisin apuna furminaattoria ja muita vastaavia. Sen sijaan sisäkoirat, joilla olisi vähänkään pitkä turkki, ajelisin lyhyeksi, tai vähintään ohentaisin. Täysin koirasta riippuen. Koira kiittää ja omistajakin pääsee helpommalla. Kyse on kuitenkin koiran hyvinvoinnista ja hyvästä ylläpidosta, ei pelkästään siitä että neljä tuntia päivässä harjaillaan ja selvitellään takkuja. Se on pienin murhe koiran kanssa, ruoka ja runsas monipuolinen liikunta ovat kaiken a ja o.

Jokseenkin itse ajattelen trimmauksen koirakohtaisesti, kuten tämäkin kirjoittaja. On typerä idea pitää koiralla epäkäytännöllistä turkkia, vielä typerämpää on ollut jalostaa täysin epäkäytännöllisiä turkkeja. Koira ei millään tapaa turkin ajamisesta kärsi, enemmän se kolhaisee kaikenmaailman ulkomuototuomareita ja turkkifriikkejä. Huvittavinta tässä on se, että ajatellaan niin koiran parasta, vaikka ei olla edes nähty koiraa, jolta se turkki on ajeltu. Ei muuta kuin tsempit teille, jotka koirienne oloa helpotitte! (Ja eihän sitä turkkia ensi kesänä tarvitse ajaa, jos tuntuu, ettei hyötyä ollut!)

Pienet reippaat tassut

Lauantai aamuna saavuimme tyylikkäästi myöhässä Raholaan pentupaineille. Ehdimme olla paikalla vain 20minuuttia, mutta siinä oli hyvätkin puolensa. Vilkkua jännitti ensin kovasti, muut pennut olivat leikeissään jo hyvässä tahdissa ja kiinnostuneita uudesta tulokkaasta. Ensimmäiset pari minuuttia Vilkku norkoili tiskin takana ja meni seinän viertä karkuun. Ihmiset kyllä kiinnostivat. Ei aikaaakaan, kun paimenlapsi reipastui ja leikki onnellisena 8-viikkoisen kelpiepennun kanssa. Vilkun uusi tuttavuus oli myös pinacollie Nuka 13vk, joita menemmekin maanantaina tapaamaan.

Pentutapaamisesta jäi hyvä maku ja varmasti mennään toistekin. Oli hyvä, että Vilkku ehti siinä reipastua ja innostua ja se ei olisi edes halunnut lähteä, kun aika koitti. Tapaamisesta ajoimme Koirakahvila Vainuun vohveleille, Vilkku sai luun. Eniten Vilkkua kiinnosti kuitenkin vohvelini, jota se vaivihkaa pillimehun takaa havitteli, hupsu. Tampereellakin Vilkku käveleskeli rauhassa, sen kummemmin reagoimatta ympäristön hälyyn.

Nyt illalla menemme porukoille. Eilenkin tuli poikettua, kun kävin harjaamassa Tuikun ja leikkaamassa sen kynnet. Ensi viikolla olisikin sitten pesu-urakka, Tuikku jos kuka haisee oikein kunnolla koiralle...

Ei kotia ilman hyviä maastoja

Nyt alkaa olla kaikki tavara kämpässä paikallaan ja on ainakin teoriassa mahdollista alkaa pyörittämään arkea. Minua on koko ajan eniten kiinnostanut tämä ympäristö, ihan lähinnä koirien kannalta ja niinpä sitten kartasta tutkin mitä missäkin on. Eilen lähdimme kävelytietä Vilkun kanssa iltalenkille, jatkoimme pururadalle ja poikkesimme sieltä pienille poluilla. Pururata oli sorapohjainen, leveä ja melko kova. Hyvä alusta pyöräilylle ja matkaltaan 4km, juuri sopiva.

Pururadalta erkani pieniä polkuja metsiin ja suopohjaisiin alueisiin, joista muutamassa Vilkun kanssa poikkesimme. Polut olivat hiljaisia ja niillä pidin Vilkkua irti. Pieni ilakoi kuusimetsässä mustikanvarpujen seassa ja suopohjaisessa risukossa Vilkku pulahti ojaan uimaan parikin kertaa. Oliko se tarkoituksen mukaista, sitä en tiedä. Pentu nimittäin yritti toistamiseen ylittää yli metrisen ojan hyppäämällä, huolimatta siitä, että kastui. Ehkä veteen hyppiminen oli kivaa?

Pururadalta löytyi myös pieni suolampi, jossa ainakin helteellä voisin mahdollisesti koiria uittaa. Myös aukeampia paikkoja oli ja kotimme lähellä on peltoa, joten voin viedä Tuikkua liinassa. Sehän ei taajamassa voi vapaana ulkoilla. Kartoitin Tuikkua varten myös lähimmän koirapuiston, joka sijaitsee 8km päässä. Kunhan pyöräni on saatu huollettua, pyöräilen tarkistamaan reitin, jotta tiedän, voinko polkea sinne Tuikun kanssa. Hankintalistalla on Tuikulle springeri, tulee tarpeen, sillä pyöräily tulee olemaan kesällä iso osa sen liikuntaa.

Tässä lähellä on myös pieni kenttä, johon olen jo suunnitellut toko ja rallytreenimme, sekä vepen kuivaharjoittelut. Itse asiassa, tämä vaikuttaa oikein mukavalta paikalta. Pururadan ympäristö ja maasto olivat ihanat, käki kukkui ja me näimme päästäisenkin. Hupsu pieni siimahäntä vilisti karkuun kovasti piipittäen, hih. Seuraavaksi olisi kiva löytää tuttuja ja uusia ystäviä täältä päin, jotta olisi mahdollista saada lenkille seuraa. Ja viikon kuluttua, eli juhannuksena Tuikun olisi tarkoitus muuttaa tänne. Siinä on useampi vapaapäivä kotiuttaa sitä ja jos ne sujuvat hyvin, saa se jäädä arkipäiviksikin. Mikäli ongelmia ei viikon aikana ilmene, saa Tuikku jäädä, sitä toivonkin.