Video: Savu 4kk

Savu leikki, kasvoi, tapasi kavereita, temppuili, leikki, piti hauskaa, seikkaili ja leikki lisää. Sitä on pennun elämä.

Koirantäyteinen arki

Olohuoneen tauluperheeseen tuli tänään lisäystä. Ifolorin alennuksista tilasin Canvas taulun Savusta. Paketissa tuli myös muutama tuote pukinkonttiin valmiiksi. Niinpä, kaupoissa on jopa joulukalentereita ja nyt on vasta lokakuu... Lokakuinen ilma on harmaa ja kylmä, kolea ja tylsä, kaikenkaikkiaan mälsä. Syksy on lempivuodenaikani, mutta näitä päiviä inhoan.

Eilinen lenkki pentujen kanssa sujui mukavissa merkeissä. Löysimme uuden pellon ja seurasimme sitä viimeksi löytämäämme puroa eräälle lammelle asti. Savu ja Luna rallattivat mielissään. Leikit ovat koko ajan tasaisempia, itse asiassa peli on herkästi sitä, että Savu ketteränä pakenee lelut ja kepit suussaan ja Luna vain kompuroi. Harvemmin Luna kerkeää saamaan kiinni. Ja jos joskus saakin, niin Savu ei irrota.

Miellyttävä luoksari kummallakin, etenkin metsälenkeillä. Luna varsinkin on tosi kiinni minussa, vaikka irti pidänkin. Tästä ollaan palkkailtu runsaasti, sietäsi pysyäkin tuollaisena. Vihellykseen vastaavat kumpainenkin hienosti ja Savukin pysyy luoksetulojen jälkeen hienosti kuulolla.

Kiki tuli eilen hoitoon ja touhua onkin riittänyt. Neiti leikittää pentuja hienosti ja pitää kovaäänisesti rasavillit kurissa. Luna uskoo heti ja on niin mielin kielin, ettei tosikaan. Savu sen sijaan tutumpana kiehnää ja möhlii, tunkee suuhun ja oikein härnää. Vähän sellaista ihannoivaa käytöstä, Kikikin ainakin salaa nauttii ihailijansa seurasta, hih.

Porokoirasukuisten kanssa käväisin tänään töiden jälkeen porukoilla. Hienosti käyttäytyivät ja Savukin aika mukavasti tuli autolle takaisin. Rasti ruutuun, viikko ilman pahoinvointia ja kuolaamista, jes! Kaikenkaikkiaan arkiluoksarit ja sisälle ja autoonmenot ovat edistyneet paljon. Savu ei enää pakene, jää alkuun kuikuilemaan, mutta tulee sitten. Iso reipastus.

Vierailun jälkeen lähdin kotosalla koko kolmikon kanssa lenkille. Kolmen kanssa hihnailu oli kyllä aikasmoista, Savuhan ei hihnasta juuri perusta, Luna ei osaa ja Kiki menisi irti paremmin. Kolmelle on aika turha tunkea samaan aikaan ruokaa suuhun, menettämättä sormiaan. Pari sataa metriä pakollista remmeilyä meni aika kivuttomasti onneksi. Peltoilut sujuivat mainiosti, Kiki juoksutti pienempänsä ja nautiskeli äänestään.

Kaverikuvan onnistumisesta olin yllättynyt! Postauksen kaikki kuvat on otettu pätkäputki 35mm. Sillä ei ole tullut useinkaan kuvailtua ja olin yllättynyt, miten kivoja kuvia oikeastaan sainkaan. Pimeähän ulkona oli, joten siihenkin nähden kivoja. Kaverikuvassa tosiaan, Savu näyttää ihan hurjan isolta. Missä välissä se alkoi kasvaa?

Mitä se lenkki olisikaan ilman kohokohtia. Kikin löytämät ulosteet olivat niin miellyttäviä, että niissä piti kilpaa Lunan kanssa pyöriä. Sitten kieputettiin Savua maassa ja kaikki kolme sukelsivat saviseen ojaan. Ihan oikeasti sukelsivat. Ne kaivoivat sieltä juuria tai jotain muita klönttejä. En saanut kuvia, koska oli niin pimeää. Kikin tutkimusmatkailut päättyivät hihnaan, johan se oli vaihtanut siellä kasoissa väriä ja muuta hauskaa.

Päätettiin näppärästi oikaista ojan kautta kotiin. Niinpä, nilkkoja myöten ojalillingissä hihnassa kuperkeikkaa heittävät riemupellen ja parin pennun kanssa lenkkeily oli aika, mielenkiintoista, kärsivällisyyttä kasvattavaa. Oikeastaan ihan mukavaa. Väsynyt omistaja, onnelliset koirat, vai kuinkas se meni. Kotona vaahtopesulle kaikki kolme. Tuli sitten samalla pyykättyä urakalla ja pestyä kylppäri, eteinen ja keittiökin. Nyt ovat kaikki tyytyväisiä ja nukkuvat ♥

Yhdestä kahdeksi ja treenejä

Huh, sitä on mukamas niin kiire, ettei ehdi yhtä videota youtubeen ladata, saati mitään kirjoittaa tänne! Kaikenlaista kuitenkin olisi ja pari kattavaa postausta on tulossa. Savun kanssa viikonloppuna tutustuttiin ensimmäistä kertaa frisbeeseen. Mainio pentu, oikein reipas ja utelias ja täysillä homma mukana, just niiku pitääki.

Ihan vain leikittiin frisbiillä, heitin muutaman rollerin ja jahtuutin Savua. Annoin sen koppailla ja nappailla kiekkoa kädestäni ja tehtiin vaihtoa toiseen kiekkoon. Frisbee oli pennusta samantien nasta juttu, mutta ei makeaa mahan täydeltä, joten lopetettiin ennen kuin päästiin liian hyvin vauhtiin.

Pivottia on treenailtu myös, videolla osui kyllä auttamattoman huono alusta, kuoppaisempi kuin mitä katsoin... Vähän hankaloitti Savun työskentelyä. Tässä on edistytty kuitenkin paljon, itseltä vaatii tuo palkkaus rytmittämistä ja se, milloin minä liikun.

Lelulle lähetystä otettiin myös, helppo homma yksin. Hienostihan se sinne lähti, eikä tarvinnut enää leikittääkään ennen lelun jättämistä, reipas ipana. Videolla kuitenkin tyylikkäästi eteenlähetyksen klipit väärinpäin, kun kävelypätkäni nopeutin... Tuli sitten heitettyä lelun jättäminen loppuun, hups.

Savu on venyttänyt kinttujaan taas melkoisesti ja sapuskaa uppoaa ihan tolkuttomasti. Miten ihmeessä tuollainen sintti syö kymmenen prosenttia painostaan?! Viikonlopun hoitoreissussa oli alkanut hampaita lähteä ja hassunhauskat pupuhampit sillä tuossa edessä jo onkin. Hölmön näkönen. Muutoinkin Savun pää ja ilme ovat muuttuneet, korvat nousseet pystyyn ja alkaa otus näyttää marsua enemmän koiralta. Ihan hyvä niin.

Eilen oli tosiaan Tamskin hallilla kurssin luento. Aloitamme Savun kanssa kurssin, jolla harjoitellaan pohjataitoja. Mukavasti kaikilla osallistujilla on tosi samanikäisiä pentuja, mutta Savu oli kaikista nuorin. Luento oli aika ripeätempoinen rajatun ajan vuoksi, mutta kirjallisesta materiaalista sai paljon irti. Itselle asia oli aika tuttua, mutta muutama havainnollistava lause toi uutta ajateltavaa. Ylipäänsä niiden simppelienkin asioiden lukeminen kirjallisena on paljon selkeämpää, kun tekstin pariin on helppo palata.

Luennosta on tulossa isommat muistiinpanot tänne. Kirjoittaminen auttaa ja tehostaa omaa oppimisprosessiani ja asia on helpompi sisäistää. Kunhan ehdin, ajattelin kirjoittaa myös omasta kehityksestäni kouluttajani, aluksi luoksetuloa esimerkkinä käyttäen. Tai ehkä erikseen kummastakin aiheesta? Kun vain ehtisi vähän enemmän.

Marraskuun alkuun Savulle on taas reissuplääniä tehty, oikeastaan liput on jo ostettu. Lähdetään Kuopioon moikkailemaan pikkumiehen sukulaisia. Pikainen viikonloppuvisiittimme tulee olemaan varmasti touhuntäyteinen!

Luna Lumppu, Lunttu, Luttunen, - yritän keksiä nätimmän nimen - onkin joillekin lukijoille jo tuttu, onhan se minulla hoidossa ollut muutamia kertoja ja blogissa esillä. Esiintyminen lisääntyy, kun hoitoreissut muuttuivat pysyväksi ja neiti muutti tänään tänne. Allergia on ikävä asia ja tämän erän se voitti. Joskus omaan koiraan siedättyy, allergialääkkeet auttavat ja usein siivoamalla selviää. Tällä kertaa tuli takkiin ja Lunan osoitetta oli vaihdettava. Ainakin on vakkarihoitopaikka, sillä Luna voi kuitenkin tilapäisesti olla siskollani. Luna asuu meillä kuitenkin vain väliaikaisesti, vaikkakin pitkään. Toistaiseksi meidän koira, niin kiva ettei ole tarvetta etsiä ulkopuolista omistajaa.

Ihanahan tuo on, sellainen onnellinen hönö. Mukavasti menee arjessa mukana, mitä nyt siisteyskasvatus on Savua jäljessä ja lätäkötkin isompia. Lunalle ei luonnollisestikaan ole mitään suurempia suunnitelmia, ainakaan vielä. Yleisesti pohjien treenausta ja arkiasioita, retkihaukkuilua. Olen niin onnellinen tuosta hymysuusta, Savukin tykkää. Onpa kotoisaa omistaa taas kaksi erilaista ♥

Kasvattia, arkea, muistiota

Blogin pitkäaikaisimmat lukijat varmaan muistavat vielä jotenkuten Tuikun pentueen. Jos ei, niin vuoden 2012 joulukuusta alkaen on postauksia pennuista. Pennuilla on myös oma infosivu. Viime viikolla pentueen suosikkini, Koutsi (Crowberry) kävi meillä kylässä. Eipä ole jätkä mihinkään muuttunut! Samanlainen iloinen tervehtijä, kuin silloin puolivuotistapaamisessa. Savuun Koutsi suhtautui myös tosi kivasti, vaikka juniori päästikin aikamoiset ärräpäät vieraasta koirasta.

Siinä Koutsia rapsutellessa olisi tehnyt vain mieli rutistaa ja ottaa koira itselle. Se oli niin Tuikku. Iloinen, häntä vispasi ja nautti saamastaan huomiosta. Elämänmuutoksen vuoksi Koutsi etsii uutta kotia, joka kykenee tarjoamaan nykyistä enemmän aktiviteettia ja liikuntaa. Koutsi on kastroitu ja se on elellyt sisäkoirana. Hihnakäytöksessä ja irtipidossa on harjoiteltavaa. Muutoin hyvätapainen ja ihana koira. Jos on mahdollisuus tarjota koti tälle ja tarvitsee lisätietoja, niin annan yhteystiedot sähköpostitse koiriamaalta[at]gmail.com

Ihana oli Koutsia nähdä ja toivottavasti vauhtitassulle löytyy hyvä koti ♥

Arki on ollut muka niin kiireistä, että en ole koneelle ehtinyt. Saatika käsitellyt kuvia. Pimeä tulee heti töiden jälkeen. Ja onpa siellä ollut aika ruma kelikin. Ei sentään vettä sada, joten ei kai sovi valittaa. Savu on alkanut kasvaa ja ihan ilman lupaa. Pieni pörröpallo on kasvattanut jalat ja nostanut korvat pystyyn. Savu alkaa näyttää koiralta. Se oppii hirveää vauhtia. Nopeammin, kuin ehdin ja jaksan kouluttaa.

Muistilistaksi päätin listata, mitä osataan, millä mallilla ja mitä seuraavaksi. Tokojutut erikseen, tässä vain arki ja temppulistaa. Ihana pentu, niin mainio. Tänään Savu haetaan kotiin, se oli muutaman päivän Janikalla hoidossa. Ihan muuten vaan, harjoitukseksi ja jotta ehdin hiukan hoitaa muita asioita. Pieni on siellä rallannut koirujen kanssa. Ensi viikolla meille tuleekin hoitoporokoiraksi Kiki.

Sisäsiiteys olisi valmis, jos en olisi laiska. Savu pidättelee hienosti. Sitten se tulee ulkoa sisälle ja juoksee pissalle, paperille. Juuri kuten on opetettu. Joskos nyt ottaisi ne paperit pois ja mahdollistaisi sen ulkona käymisen... Yksinoloiksi vain paperit, yöllä ei enää ole pisuja juurikaan tullut.

Hihnakävely on niin ja näin. Eihän noin pientä sinttiä hihnassa huomaa ja kovin tarkka en sen menosta ole. Vastaantulijoihin Savu on alkanut nyt reagoida haukkumalla. Maaseudulla harjoitusta ei paljon tule, joten tarkoitus olisi mennä lähiaikoina pariin kertaan kävelemään Tampereen Hämeenkadulle. Runsasta merkkailua ja palkkailua oikeasta käytöksestä, ennen kuin ehtii remmissä poukkoilu sen kummemmin vahvistua. Savuhan ei erityisemmin remmeilyn ystävä ole muutenkaan, joten pannan laitosta ollaan opeteltu temppua.

Pomppu temppu on edelleen pennun mieleen. Ei niinkään käskynalaista, sanallisesti siis, mutta käsimerkillä.

Nenäkosketus vaatii harjoitusta ja yleistystä.

Kieppiä Savu tarjoaa jo paljon ja usein. Seuraavaksi pitää yhdistää vihjesana ja yleistää käytöstä.

Häntään tarttumista Savu tarjoaa myös paljon ja se on mieluisa temppu.

Kurre on vielä alussa mutta sitäkin Savu tarjoilee mielellään.

Kieriminen on alussa, mutta työn alla.

Peruuttaminen ja jalkojen päällä kävely ovat myös tämän syksyn projekteja.

Ensi viikolla meillä alkaakin tokokurssi. Maanantaina on luento ilman koiraa ja sitten päästäänkin viikottain hallille treenaamaan. Pian saa aloittaa myös frisbeetreenit. Savu saa harjoitella roller heittojen jahtaamista. Myös kontaktiharjoituksia ja taspainotreeniä tehostetaan.

Jirkan luento 19.10

Keskiviikkona kävin pitkästä aikaa luennolla. Itselleni uusi tuttavuus Jirka Vierimaa antoi uutta ajateltavaa, ahaa elämyksiä ja se mikä miellytti eniten, väitteet pohjautuivat faktaan ja tutkimustietoon. Ei mututuntumaa vieteistä ja omista kokemuksista, vaan ihan asiapohjaista settiä. Luennoitsijana myös mielenkiintoinen. Positiivinen yllätys oli se, että Vierimaa ei itse ole mikään toko sitä bortsu tätä, vaan on tutustunut kaikenlaiseen vähän laajemmalla skaalalla, mainittakoon valjakkourheilu. Alla luennolta rustaamani muistiinpanot, suosittelen ehdottomasti muillekin tämän kouluttajan luentoja.

• Perustuu kriittiseen eläintutkimukseen ja sovelletuun käyttäytymisanalyysiin

   - naksutinkoulutus

   - suhde ihmisen ja koiran välillä

• Palkitseminen

   - ihmisen olettama palkkio ei välttämättä ole koiran palkkio

   - selvitettävä, minkä koira mieltää palkkioksi (vaihtelee eri tilanteissa)

   - mitä koira tavoittelee?

• Palkitsemistavalla on oppimisen kannalta enemmän merkitystä, kuin määrällä!

   - laadukas palkkio vahvistaa nopeammin haluttua käytöstä

   - kehno palkkio ei vie oppimista eteenpäin, koira turhautuu/pettyy

Palkkion päättyminen antaa koiralle mahdollisuuden tehdä muuta. Usein palkkaamisen jälkeen huomio saattaa herpaantua ja koiraa joutuu kalastelemaan. Palkkiosta voi vahingossa opettaa koiralle luvan poistua yhteisen tekemisen ääreltä.

• Koiran voi vahingossa opettaa laiskaksi/turhautuneeksi

- liian runsas "auttaminen"

- selvitä, mitä todella vahvistat palkatessasi? (istuminen, istahtaminen, kaksi eri asiaa)
- johdonmukaisuus kriteereissä --> kriteerin nosto

Palkkioiden luokittelua
- eivät sulje toisiaan pois

• Funktionaalinen
- merkittävä koiralle, sopii tilanteeseen koiran kannalta
- esim. juoksemaan/haistelemaan pääseminen, hetkeksi "koiran maailmaan"
- syötävä, kun koiralla on nälkä
- vastakohta voisi olla yhteensopimaton, esim. kierroksilla olevan (agilähtö?) koiran palkkaaminen namilla, on koirasta sopimatonta

• Syötävä palkkio
- purtavaa, nuoltavaa, napattavaa, nieltävää

• Toiminnalliset
- toiminnallinen, esim. temppuja (nenäkosketus, kieppi, hyppy, haukutus)
- seuraamisessa esim. käsitargettiin kosketus (voi opettaa välipalkaksi, hyvin menee)

• Sosiaaliset
- limittyy kaikkiin muihin luokkiin
- elekieli, leikkiminen, rapsuttelu, kehu
- väsyessä sosiaalisuus vähenee (esim. leikissä)

• Sensorit - aistiärsyke
- hyödynnetään viettejä tai muita laji/rotutyypillisiä käytöksiä (esim. bc tuijotus, vaikea hyödyntää, ruokkii itse itseään - lähtölaskentaleikki)
- sisäisesti motivoiva
- rajumpi kosketus (jos sopiva viretila)
- viretilan muutokset

• Koira erottelee palkkasignaalit/kehusanat - laukaisee vireen

• Suora vahvistaminen
- meistä ulkopuolinen, valmis
- tavoittaminen, välitön saatavuus
- tekeminen itsessään palkitsevaa esim. vastenhyppiminen, ei merkitystä palautteella, koska pelkkä ponnistus ja fiilis ovat palkitsevia
- ei vahvistu/vähene seurausten johdosta

• Sosiaalisesti välittynyt
- yhteinen, toisen läsnäoloa edellyttävä
- myös välineellinen voi olla tätä

• Luonnollinen vahviste
- funktionaalinen
- sosiaalisuus vaikea hallita - vahvistuu automaattisesti
- virittää
- nopeuttaa oppimista
- tehokas

• Keinotekoinen vahviste
- Yhteensopimaton, haittaako? (esim. hihnakäytöksen harjoittelu - palkkana ruokaa, vaikka kilpaileva palkkio koko ajan saatavilla- ympäristö)
- resurssien hallintaa, mutta oppiminen hidastuu
○ valjakkourheilu
○ hihnakävely
○ vapaanapito
- auttaa rikkomaan rutiinia
- lenkillä palkkailu - hyödynnä ympäristö - syöminen kakkosvaihtoehto

• Koiran pitää tehdä jotain, jotta asia etenee - tekeminen - palkkio
- Kylkiasento, helppo seurata eleitä ja olemusta. Koira vapautetaan leikkiin.

• Välitön/automaattinen
- käytös tuottaa
- laji/rotutyypillinen
- koukuttaa

• Vahvistusviive
- max 5sekuntia
- erikseen opetettava
- turhautuminen
- vahvojen ominaisuuksien hallintaan

• Huonompi
- toimiva, joskus heikosti
- riskinä toiminnan sammuminen
- harjoituksen määrä

• Parempi
- tehokkaampi
- aktivoi koiraa, otettava huomioon
- säilyttää arvonsa pettymyksistä huolimatta

• Whiplash-luoksetulo
- kutsu -> ensimmäinen pienikin ele aikeesta kääntyä - merkkaus ja palkkio
- luoksetulon pilkkominen pieniin osiin
- riistan ajaminen
○ ensin hajusta luopuminen, sitten näköärsykkeestä

Lisäyksiä tulee, kunhan saan vähän selkoa näihin muistiinpanoihini. Väsyneenä kirjoittaminen ei oikein sujunut. Yritän myös muistaa, mitä kaikkea keskusteluista tuli ilmi ja lisäilen tähän ajanmittaa olennaisempia.

Parasta ku on naapuri

Mitä näistä maalaisten reeneistä tuliskaan ilman hyvää naapuria? No ei sitten yhtään mitään. Täällä pimeässä syrjäisessä korvessa ei tähän vuoden aikaan kukaan tee yhtään mitään, paitsi yrittää pysyä tiellä ojien välissä kun on niin liukasta. Tuuli on kylmä ja aurinko laskee ennen kuin ehti kunnolla noustakaan ja koska kaupunki säästää niin ne tänne pystytetyt muutama katuvalokaan eivät koskaan syty. Sellaista on maalla. Mutta onneksi maalla on hyviä naapureitakin. Siispä tuumasta toimeen iltapäiväkahvien aikaan Janikan kanssa treenaamaan.

Savulla oli takanaan pitkän pitkän yöunet ja paljon laiskaa makailua sängyllä. Joo kyllä, minä kun vannotin että ulkokoiraksi menee kun isoksi kasvaa... Siellä se köllöttää sängyllä. Viimeksi kiipesi vielä yöpöydän kautta. Nyt loikkasee tuost vaa haipakkaa ohimennen. Vinkee vesseli, kun ei sitä porttikaa pidättele. Makuuhuoneessa olisi niin mukavaa. Olohuoneen sohvatkin ovat kuin magneetit, vetävät puoleensa. Vaan hyvin tyytyväinen Savu on myös portaiden alla olevaan pesäänsä. Se on nimetty porokoiramökiksi, koska siellä tuo poropuolikas ja porokoira Kiki viikonloppu nokosensa ottivat.

Sitten niihin treeneihin! Suunnattiin lukion taakse kentälle, ihan että pääsisi ulos ja oikeasti eri ympäristöön treenaamaan. Oli muuten sopiva paikka treenille, toistekin tuonne.

Kontaktiharjoituksia otettiin heti alkuun ja niitä näkyy videollakin. Maassa oli häiriönä leluja, kapuloita ja kolme frisbeetä, joiden päällä nameja. Alkukankeutta oli, aika runsastakin. Sain hyviä ohjeita ja kun aktivoiduin itse enemmän ja olin skarpimpi, niin johan alkoi pentukin toimia. Savu alkoi pitää minua paremmin silmällä ja siitä se oli hyvä siirtää tauolle. Harjoittelimme samalla siis tauolla olemista, vaikka häkki ei ole Savulle mikään ongelma.

Pivotti on tuottanut minulle päänvaivaa, en ole koskaan onnistunut opettamaan sitä kunnolla millekään koiralle. Videoin itselleni klipin, kun Janika näytti Savun kanssa mallia. Kyllähän tuo pentu sen oppii heti, kun sen sille opettaa. En vain uskaltanut edetä, kun en tiennyt, mihin ja miten. Nyt pitäisi tuonkin lähteä sujumaan.

Luoksetuloissa ei mitään ongelmaa. Kiki olla möllötti ja huutaa louskotti häiriönä, se on kyllä symppis. Mitä kauemmaksi menin, sitä lujempaa Savu pinkoi luokseni. Vähän vaihdellen ajoissa ja myöhään lähdin pinkomaan karkuun. Ensimmäiset palkkasin lelulla, viimeisen kisumisulla. Se on sellaista porokoiraherkkua, ihan siis tavis kissanruokaa...

Eteen lähetystä otettiin vielä kotona. Viimeksi Savulla oli vaikeuksia hahmottaa hommaa lainkaan, nyt tehtiin kaksi lähtöä heittämälleni lelulle ja viimeinen jätetylle, kuolleelle lelulle. Savu rimpuili jo sylissä ja pitäessä ja lähti hyvin, huima edistys. Pian päästään tekemään ruutuakin, kun saadaan tämä haltuun.

Kaiken kaikkiaan kivat treenit ja mainio pentu!

Porokoiranpuolikas puuhaa

Savu ja Luna on ihan mainio kaksikko. Luna on oppinut pikkuhiljaa leikkimään iisimmin ja samaa tahtia Savu rohkastuu leikkimään rajummin. Kyllä se on pikkumies pomo talossa, se lähtee sakumaanikon sukuselta luut ja lelut tuosta vaan ja niitä ei takasin anneta. Lumppu on meillä hoidossa vielä toisenkin viikon ja mielelläni tuommosta helppohoitosta otusta pidänkin. Tuossahan se maskottina menee. Mitään ihmeitä ei olla Lunan kanssa harjoiteltu, normaalia arkielämistä ja hihnassa menoa, aika peruskauraa. Ihmisen kanssa Luna tekee mielellään hommia ja ahne se on kuin mikäkin. Siitä syystä neiti lihoo helpolla, onkin nyt täällä ollessaan ollut hiukan dieetillä. Ja ilmaseksihan ruokaa ei tipu, joten hippusen on pitänyt ottaa luoksareita ja luopumisia. Rauhoittumisharjoitukset ovat olleet Lunalle aika avainasia, se kun on vähän hössö ja kovin mielinkielin.

Läheinen kesantopelto oli nätisti kuurassa ja sieltä kuvat. Jatkoimme hissukkaista köpöttelyämme metsäpolulle ja ojan vartta pitkin kotiin. Että rakastan asua täällä. Ei pelkoa vastaantulijoista, ei riesaa solmuun menevistä hihnoista. Saa kävellä ihan omaan tahtiin omalla aikataululla. Maisemissakaan ei ole moitittavaa ja maasto on vaihtelevaa. Lenkkireiteistä tulee myöhemmin kattavampi teksti, kunhan saan napsittua kuvia vähän joka paikasta. Nyt ensimmäisten pakkasten jälkeen ei tarttunut enää hirvikärpäsiäkään hiuksiin.

Tänään Savu vieraili Janikalla leikkimässä Viikka pupun kanssa. Ohjelmassa oli myös studiokuvailua ja metsälenkki. Illalla pikkusen kanssa vielä naksuteltiin, siitä alla oleva video ja siellä suunnalla vähän avausta aiheesta.

Kanin lisäksi Savu tapasi tällä viikolla pörröisiä koiria ja kanoja ja kukkoja. Voi miten Savu olisi halunnut kukon kanssa leikkiä, vaan lintupolo ei arvostanut koiran ripeäliikkeisyyttä, vaikka kohtelias koira olikin. Siskoni kissakaan ei Savusta tykännyt, mutta onneksi Myy tykkäsi. Savu, Myy ja Luna, koko kolmikko rallasivat porukoiden pihassa ihan triljoonaa. Muutama törmäys, ohi juoksu ja päin marjapensasta, vaan se ei vauhtia hidastanut. Veikeitä vesseleitä.

Tosiaan illan naksuttelut. Savu olisi ensin halunnut nukkua koko päivän, mutta illalla se virkistyi. Ravitsemustietoisena koirana Savu ei suostu syömään mitään nappuloita missään muodossa, ei nakkia ei sitä tätä tuota palkkana tai ruokana muutenkaan... Joten piti illalla viimeisenä lähteä vielä kauppaan ostamaan lihoja. Broilerin fileesuikale ja possupihvit olivat niin mukavasti alennuksessa, että niitäpä tuo pupsi sitten illan koulutustuokioissa pisteli 800grammaa poskeen. Luulisi kasvavan jossain vaiheessa!

Tasapainotyynyä teimme pitkästä aikaa ja ihan syviä lihaksia ajatellen. Savu osaa itse mennä tyynylle seisomaan ja nyt uutena otimme tyynyllä pystyyn nousemista. Kehitystä on tapahtunut huimasti.

Kosketusalustana toiminut patalappu oli mainio. Savu hakeutui hyvin, ei ehkä niin tykkinä kuin olisi voinut, mutta kuitenkin aina patalapulle, vaikka sitä siirtelinkin. Kun patalapun vei pois, alkoi Savu hyppiä ja haukkua, tarjosi kaikkea muuta, ennen kuin malttoi laittaa tauolle maaten. Kun lappu tuli näkyviin, pomppasi Savukin taas hommiin.

Aktiivisuutta naksuttelin ennen, jälkeen ja kaiken välissä. Odotin, että Savu tarjoaa ihan mitä vain. Pyörimistä olen alkanut vahvistaa käskyn alle, sillä sitä Savu tarjoaa herkästi. Pyöriminen ja pään viskominen ovat vähän veteen piirretty viiva, ne pitäisi erotella eri tempuiksi, sillä nyt Savu saattaa joko vain viskaista päätään kääntymättä kunnolla ympäri. Savu oppi hiljattain myös haukottelun temppuna, sitäkin hiotaan vielä käskyn alle. Videolla nähdään kuitenkin muutama makea haukotus. Turhautuessaan Savu pomppii ja haukkuu. Merkkasin myös kierähtämistä kyljelleen, pään maahan laskemista ja kumarrusasentoa. Kumarrusasento oli uusin tarjous, sitä Savu ei ole ennen tarjonnut.

Huomiselle treenaamiselle on jo selkeä suunnitelma, nyt itseä niskasta kiinni, niin tapahtuisi etenemistä!