Varhaiset talviaamut

Olen yrittänyt kääntää unirytmiäni yökukkujasta takaisin aamuvirkuksi. Tai herään kyllä kohtuullisen helposti aikaisin vaikka valvoisinkin, mutta terveyteni ei oikein pidä siitä. Itselleni luontaisempaa on mennä illalla aikaisin nukkumaan ja siten herätä aikaisin, mutta olen pyristellyt sitä vastaan heräten silti aikaisin ja laiminlyönyt kaikenlaisen palautumisen. Aamuvirkkuiluun kuitenkin motivoi kaunis kuutamo ja myöhemmin kauniit auringonnousut.

Alkuviikolla nousin kahdesti aamuyöllä neljän aikaan, jotta ennätin lenkille ennen mieheni töihin lähtöä. Sekä Savu että Loimu olivat vähän ihmeissään kun napsautin olkkariin valot ja mutta siltä seisomaltahan Loimu oli valmis ulkoilemaan. Kuten arvata saattaa, lenkkiaikoihimme jäillä tai reitillä sinne ei ollut ristin sielua. Vain kuutamo, kaunis tähtitaivat, kirpakka pakkanen ja me. Jokuset tuoreet jäniksen jäljet poukkoilivat jäällä ja oli sen ylittänyt kettukin.

Tämän postauksen kuvat ovat kahdelta eri aamulta. Ensimmäisenä aamuna oli niin hirvittävän kylmä, että en talsinut aivan keskelle järveä. Niinpä kuvien taustalla näkyy rakennuksia ulkovaloineen. Sain kuitenkin tämänkin täysikuun ikuistettua koirien kanssa samaan ruutuun. Loimu oli kuukaudessa kehittynyt näihin kuviin jotenkin tosi paljon. Se saapui itse Savun viereen ja istui siinä parin kuvan verran, vaikka valotusaika oli pitkä. Ja kun kotona kuvia zoomasin koneella lähemmäksi, tajusin että Loimuhan istui lonkallaan ja nojasi aivan rennosti Savuun. Tuli hyvä mieli, kenties Loimu on kuutamokuvissa joskus ainakin melkein yhtä taitava kuin Savu.

Toisena varhaisena aamuna en sitten tarkistanutkaan, mitä kamerarepussa oli. Eiköhän mukanani ollut pitkä telezoom valovoimaisen ja lyhyen kiinteän putken tilalla. Ei tullut ihan sellaisia kuvia kuin aioin 😂 Korkealla taivaalla oleva kuu oli ihan mahdoton saada samaan kuvaan jäällä seisovien koirien kanssa. Tasainen taivas vain jäi taustaksi, joku oikein osaava kuvankäsittelyvelho olisi siihen loihtinut tähdet ja kuun, mutta jätin tällä kertaa väliin.

Kuvailin "väärällä" objektiivilla kuitenkin, joskin sain kaikista kuvista alivalottuneita. ISO arvoa olisi voinut nostaa huomattavasti enemmän, kun nyt se oli maltilliset 5000. Kiersimme koirien kanssa niemenkärjen ja kipusimme risukon kautta pellolle. Ja siinä se oli, täydellinen korkeusero saada koirat ja kuu samaan kuvaan tälläkin objektiivilla. Risukko ei yleensä ole valokuvaajan intohimo, enkä minäkään risukoissa juuri kuvaile. Olin kuitenkin päättänyt että koirat ja kuu olisivat samassa kuvassa ja sillä sipuli.

Paitsi että tykkään valmiista kuvista jos ne onnistuivat, tunsin sellaista lapsellista riemua virittäessäni jalustaa kaatuneen puun ja siirtolohkareen väliin. Ihan vain jotta voisin kuvata risukon takana pellon reunalla istuvat koirat ja kuun. On se huvinsa kullakin, mutta parhaita onkin ne huvit jotka ovat itselle merkityksellisiä. Koirien valokuvaaminen kuutamossa (ja myös auringon kanssa) yhdistää kaikki intohimoharrastukseni; valokuvaamisen luovat ratkaisut, koirien kouluttamisen kuviin ja luonnossa liikkumisen. Lopputuloksen kuvien suhteen ei ole niin isosti väliä, sillä kaikki tuo itsessään on niin merkityksellistä ja palkitsevaa minulle. Ja mikä onni asua täällä, voin pitää näistä tärkeistä elementeistä kiinni myös väsyneenä ja kaikissa elämäntilanteissa.

Alla olevasta kuvasta lopulta tykkään. Ei se aivan silmää hivele, mutta on omalla tavallaan ihan kaunis lopputulos. Ja mikä kuvan oton jälkeen oli hauskinta, ennätin parin tunnin aamulenkin jälkeen nukkua vielä miltei kaksi tuntia ennen kuin lapset heräsivät. Jatkoon tämä siis 😄

Tammikuun treenikooste

Tammikuun treenikoostevideot ja muistiinpanot tännekin. Parempi se on vähän myöhässä kuin ei ollenkaan. Videoihin ujutin myös muutaman klipin joulukuulta, kun samoja teemoja treenailtiin kuitenkin. Kokonaisuutena omatoimisessa treenaamisessa on ollut hiukan hiljaiseloa motivaation ja jaksamisen puutteesta.

Viimein eilen sain kuitenkin koirien nurkkauksen takaisin käyttövalmiiksi. Viikonloppuna saimme kannettua perintölipaston yläkertaan. Johan se treeninurkkauksen edessä pari kuukautta odottelikin toimeen tarttumista. Tänä aamuna ennätettiin pitkästä aikaa treenata ensimmäiset kotitreenit muutamaan kuukauteen ja olipahan vain kivaa. Kyllä se tästä taas lähtee 😁

Savun kanssa ehkä vähän korostetunkin eniten tuli harjoiteltua siirtymiä ja kehään menemisiä. Toki näitä kannatti kimppatreeneissä tehdäkin, kun ei sitä yksinään voi liikkurointia harjoitella. Ja kun paneutuu kauemmin samaan asiaan, niin oli tuossa jo kuukauden aikana ihan huomattava muutos havaittavissa!

Savun siirtymiin tuli (ihan meillä molemmilla) rutiinia ja selkeyttä, sekä sitä kautta varmuutta. Taukomatolta perusasentoon tuleminen on osoittautunut hyväksi startiksi aina kun mahdollista.

Ympäristön haltuunotto muuttui yhtäkkiä helpommaksi niinkin yksinkertaisella asialla, kuin kosketusalusta. Sitä tunsi itsensä vähän hölmöksi, kun en ollut aiemmin tajunnut. Mutta taas parempi vähän myöhässä kuin ei koskaan ollekaan. Savu siis on ihmisten kanssa tosi sujut, kun juoksee kaikkien lähelle tekemään kosketusalustalle seisomisen.

Paikalla istuminen hiukan junnaa, Savu menee tietyn ajan kuluttua (noin 20sekuntia) jälkeen makaamaan. Nyt kuitenkin jättäessä se jää tukevasti istumaan, kun tajusin vaihtaa jättövihjeen kokonaan. Paikalla rivissä oleminen muutoin sujuu hyvin kavereiden luoksetulojenkin ajan ja jonossa kulkeminen on edennyt melkoisesti.

Avoimen tokoliikkeitä tehtiin omatoimisesti jonkin verran. Ruutu, hyppynouto ja kiertoliike ovat olleet meille vähän hupitemppuja ja se näkyy. Alkuun on päästy mutta koekelpoisuus vaatii vielä melkoista hiomista.

Loimun kanssa onkin saanut yllättyä vähän joka treenissä eri asioista, mutta ensisijaisesti positiivisesti! Treenikaveri sen kertoikin että olen itse oppinut selkeämmäksi ja tämä näkyy myös Loimussa. Joku harmonia sen kanssa on löytynyt, vaikka sujuvuuden ohella joka treenissä pikkuisen räjähtääkin. Kuitenkin esim. puremiseni tai täydellinen lapasesta lähteminen vaikuttaisi viimein olevan historiaa.

Perusasento Loimun kanssa on jäänyt vähän vähälle harjoittelulle, mutta se on alkanut tarjoamaan sitä itse! Siis ihan hallissakin, muiden silmien alla, jäädessään tyhjän päälle. Vautsi, tämän haluan oletusasetuksiin.

Loimu tarjoaa siirtymissä (silloin kun se tietää meidän tekevän siirtymiä, eli kun olen onnistunut ohjeideni kanssa 😂) erihienoa seuraamista. Sen kun saisi napatuksi ihan seuraamistehtävään niin johan näytettäisiin hienoilta viihdyttävän lisäksi!

Muiden ihmisten ja koirien läsnäoloen sietämisessä huomattavaa kehitystä, mutta vielä paljon tekemistä. Vaan Loimu pystyy kuitenkin jo jotenkin asettumaan häiriöiden läsnäollessa tai tekemään helppoja tehtäviä hyvin kiihtyneenäkin. Harjoitusta vain ja toisaalta onhan Loimu vielä nuorikin. Olisi se kai aika huolestuttavaa, jos sen mielessä ei mitään liikkuisi.

Loimu terveystutkimuksissa

Loimu kävi tammikuun aikana Hämeenkyrön Inuvetissa terveytutkimuksissa. Jalostuksellisesta näkökulmasta Loimulta kuvattiin lonkat ja kyynäret, tutkittiin polvet ja sydän, sekä peilattiin silmät. Selkää islanninlammaskoirilta kuvataan vielä aika harvoin (esim. Loimun vanhemmilta tai isovanhemmilta ei ole kuvattu), mutta halusin kuvata senkin. Toki spondyloosia ei vielä näin nuorelle koiralle lausuta.

Loimun selästä löytyikin LTV1, joka ei tule haittaamaan koiraa itseään. Jalostuksellisesti tämä vaikuttaa siten, että Loimulle mahdollisesti käytettävän uroksen selkä tulisi kuvata puhtaaksi. 

Tässä yhteydessä on kirjoitettava positiivista. Harmillisen usein kuulee ihmisten kokemuksia siitä, miten kasvattajat ovat suhtautuneet kurjasti koiran ei niin täydelliseen terveystuloksiin tai koiran tutkimiseen pakollisten tutkimusten ulkopuolelta. Oma kokemukseni on päinvastainen!

Tuota pientä merkintää selästä pidettiin tärkeänä tietona, onhan se hyvä tietää jalostuksellisesti yhdistelmää myöhemmin suunnitellessa. Loimun kasvattaja jopa suositteli, että muiltakin tästä pentueesta kuvattaisiin selät, jotta selkien tilanne tiedettäisiin laajemmin. Loimun sisko kävi luustokuvissa jo ennen Loimua, puhtain tuloksin.

Koirien terveystulokset eivät ole mitään salaista tietoa, vaan nämä Loimunkin tulokset kirjataan jalostustietojärjestelmään. Itse pidän koirien terveysasioista avoimesti puhumista tärkeänä ja arvostan myös kasvattajia jotka kannustavat tutkimaan koiria. Laajasti tutkimalla saadaan koiran terveydestä ja jalostuskelpoisuudelta siltä osin enemmän tietoa, jonka voi sitten ottaa huomioon yhdistelmiä suunnitellessa.

En ole mikään asiantuntija, mutta eläinlääkärin ja muiden koiraharrastajien kanssa keskusteltuani LTV1 on useimmin "vain tahra paperilla". Sen ei siis pitäisi oireilla kuinkaan tai haitata koiraa itseään, mutta toki se on seikka joka on huomioitava jalostuksessa.

Muutoin Loimun tulokset olivat 

lonkat B/B

kyynäret 0/0

Selkä LTV1 VA0

Silmät ok (ei näy vielä järjestelmässä)

Sydän ok, ei sivuääntä

Polvet 0/0

Kelpaa jatkaa harrastamista tutkitun Rakettiketun kanssa!

Ennen ja jälkeen kuutamokuvat

Tässä viimein muutamo kuunvalossa otettu kuva, ennen ja jälkeen versiot. Kuvien lataaminen saattaa tovin kestää kun menin koodaamaan nämä täysikokoisina kuvasivultani. Jokainen kuva on otettu lainajalustaa käyttäen. Runkoni on Canon EOS 6D ja objektiivi oli jo hiukan kulahtanut Canon 35mm f/2.0 

Kaikki kuvat siirtyivät kamerasta Lightroom Classicin puolella ja ne on käsitelty sillä taidolla jota itselle on ehtinyt karttua. Paremmat tekee totta kai paremmin, kuin meikäläinen.

Jokaisen kuvaparin alla (en onnistunut koodaamaan näitä rinnakkain, joten tällä mennään) on raakaversion asetukset. Kenties niistä saa aloittelija osviittaa. Muutamien kuutamokuvausten jälkeen sanoisin, että kokeilemalla oppii parhaiten.

Asetukset kuvissa eroavat toisistaan sen mukaan, kuinka valoisaa luonnonvalolla sattui olemaan. Esimerkiksi otsalamppu toi kuvaan roimasti lisää valoa, kun taas nuotiolle kuu ei valaissut kuvaushetkellä. Itse nuotio taasen ei valaise erityisen paljon, joten valotusaikaakin oli pidennettävä. 

Savu on pomminvarma paikallaan olija näissä kuvauksissa, se ei liikauta korvaansakaan. Sen sijaan Loimun osuus nuotio kuvassa oli ihan tuurista kiinni, mutta yhden kuvan verran onnistuttii. Ensi kerralla viilaan muutamaa juttua - oma jalusta ainakin pitäisi hankkia.

Asetukset

ISO 2000 

Aukko f/2.0

Suljinaika 1/5 sec

Asetukset

ISO 2500 

Aukko f/2.0

Suljinaika 0,6 sec

Asetukset

ISO 5000 

Aukko f/2.0

Suljinaika 1/15 sec

Kysy jos mietityttää tai jätä muuten vain palautetta näistä!

Toko-ot ja valkku

Se on olevinaan tekemistä ja meininkiä niin ettei ennätä edes blogia kirjoittaa. Vaan on sitä koneella istuttu silti, joskin töitä tehden. Olkoot viimein aika postata hiukan treeneistä ja toivottavasti lähiaikoina ennätän saada myös kuutamokuvien koonnin asetuksineen päivineen valmiiksi. Läppäri vain herjaa jatkuvasti tallennustilan puutetta, ulkoinen kovalevy on kyllä viimein hankintalistalla. Sitten joskus 😁

Toissa (ensin meinasin kirjoittaa viime mutta aika rientää) viikonloppuna oli tammikuulle toiset tokon kimppatreenit. Meitä oli neljä koirakkoa ja mukava rotukirjo; omien koirien lisäksi shetlanninlammaskoira, bordercollie ja vesikoira. Treenit pidettiin tällä kertaa Taidogas hallilla. Treenikavereille kiitos kuvista, samoin kuin videosta. Alla treenimuistiinpanot havaintoineen ja videoineen, sekä viimeisimmät kappaleet Loimun tokovalkusta.

© Mira Kaipainen Shetlandia

Savu aloitti treeninsä ottamalla paikkaa haltuun kosketusalusta treenillä. Oon nyt parina kertana vienyt kosketusalustan ihmisen lähelle ja Savu juoksee sinne reippaana seisomaan. Palkkionami lentää pois päin ihmisestä ja Savu saa namin syönnin jälkeen uuden palkkion kontaktiin palaamisesta. Tämän olen nyt havainnut ainakin toistaiseksi toimivaksi tavaksi - kosketusalusta on sekä itselle selkeämpi tehtävä kuin se että "tehdään jotain tuossa ihmisten lähellä". Savu on ollut siis taipuvainen hiukan jännittämään ihmisiä ja haukkumaan, sekä toisinaan myös karkaamaan jonkun ihmisen perään haukkumaan.

Kun saimme ympäristön haltuun ja olo tuntui valmiilta, Savu treenasi hyppynoutoa. Hyppytekniikka harjoituksia teimme viime vuonna säännöllisesti jumpan ohella, mutta talviaikana se on taas hiukan jäänyt. Havaintojeni pohjalta Savu kiertää esteen kapulan kanssa jos korkeus on 50cm. Kun riman laskee 40cm korkeuteen, Savu hyppää. Toki jos heitän aivan vinoon, Savu erittäin todennäköisesti palaa luokseni esteen ohi korkeudesta riippumatta. Vinoon linjaamista harjoitellaankin erikseen, sillä heittokäteeni ei ole luottaminen.

Jatkamme hyppytekniikkaa ja muita harjoituksia, jotta Savu kokisi olonsa varmaksi myös kapulan kanssa hypyllä. Asenne ja perusasento sekä muutoin liike kapula suussa on heittämällä parempi, kuin milloinkaan uskalsin odottaa. Savu meinaa välillä jopa varastaa kapulalle, mikä on tässä yhteydessä juuri tämän koiran kanssa mielestäni mahtava juttu!

© Mira Kaipainen Shetlandia

Hyppynoudon jälkeen Savu teki kokeenomaisia kehääntuloja. Taukomatolta perusasentoon tuleminen vaikuttaisi olevan selkeä ja kätevä starttinappi ja siirtymän liikkurin luo olivatkin tosi kivat. Kolmannella kehääntulolla teimme liikkuroidun seuraamisen. Kaikkea hajoamista sinne sekaan mahtui mutta kokonaisuutena kiva seuraaminen!

Savu haksahti mm. korokkeisiin ja hiukan sitä kiinnosti maassa makaava kuvaajakin. Ehkä itse seuraamista olisi voinut hiukan lämpätä erikseen ja toki muutenkin pieniä osasia olisi hyvä kerrata. Tekniikasta viis, fiilis oli molemmilla treeneissä hyvä ja se on tärkeintä.

© Mira Kaipainen Shetlandia

Kun videota ei enää kuvattu, päätin tehdä Savun kanssa spontaanisti ruutua ja merkkiryhmän kiertoa. Ruutu tehtiin kosketusalustan kanssa muutamilla häiriöillä ja olipa vain kiva asenne! Kävelin kaavion ja kutsuin Savun seuraamaan ja hyvänen aika se muisti tehtävän!

Tehtiin myös hienoin merkin kiertomme ilman ääntäkään, mutta siitä ei ole sitä videota todisteena 😂 Näiden kimppatreenien jälkeen olen ehtinyt hiukan purkaa ruutu ja kierto tehtäviä ja ollaan tuota pikaa selvillä vesillä mitä niiden suhteen treenataan.

Loimu teki Loimumaisia tehtäviään. Halliin saapuminen oli melko hyvä. Rajattu aika tekee hiukan sen, ettei vaan ehditty tasata mielentilaa optimaaliseksi oven raossa. Tai toki olisin voinut käyttää kimppatreeniajan siihen, mutta myönnän etten halunnut 😆

Loimu oli hiukan haahuileva ja selvisikin nopeasti että sen oli jo ehtinyt tulla pissahätä. Ei sotkettu hallia, vaan nappasin koiran syliini ja juostiin käymään ulkona. Toisella setillään ulkona pistäytymisen jälkeen Loimu olikin paljon valmiimpi yhteistyöhön. Nyt kun ollaan löydetty jokseenkin yhteinen sävel minun täytyisi a) muistaa olla jättämättä Loimua tyhjän päälle ja b) opettaa sille vähän useampi eri tehtävä nykyisten lisäksi.

Vaan on kaikkinensa kiva treenata Loimun kanssa, vaikka se räiskyvällä vauhdikkuudellaan hiukan haastaakin. Loimun vahvuuksia ovat kuitenkin tekemisestä tykkääminen ja vahva sosiaalinen palkka. Se tykkäsi pikkupentuna paijaamisesta ja sitä olen siitä asti vaalinut myös treenikentillä. 

© Mira Kaipainen Shetlandia

© Mira Kaipainen Shetlandia

Viime viikon maanantain meillä oli Loimu. kanssa tokovalkku Canisportilla. Olin ihan totaalisen väsynyt joten treeni ei omasta toimestani aivan luistanut. Loimu väläytteli tosi päteviä perusasentoja jäädessään hieman tyhjän päälle. Oli tosi palkitsevaa huomata että olkkarissa rakenneltu perusasento alkaa kantaa kodin ulkopuolella myös ilman sanallista vihjettä.

Harjoittelimme pohjia siirtymiin ja kehäänmenoihin ja näihin sainkin monta ideaa. Raportoin uusista harjoitteista videon kera hiukan myöhemmin kun päästään harjoituksissa alkuun. Uskon että kokonaisuus selkiytyy pienillä rutiinin muutoksilla. Riitta vinkkasi meille myös Karen Overall Protocool for relaxation materiaaleista. Näistä harjoituksista hyötyy ihan kaikenrotuiset mitä vain roolia suorittavat koirat. Loimun kanssa relaaminen tulee olemaan mielenkiintoinen projekti mutta haaste on otettu vastaan!

© Mira Kaipainen Shetlandia

Vuoden ekat tokot

 Lauantaina oli meidän tämän vuoden (ja pitkästä aikaa muutenkin) ensimmäiset treenit. Jäi ihan tosi hyvä mieli kaikkinensa, etenkin Loimun osalta ja tässä postauksessa fiilismuistiinpanot niukasti sensuroitujen videoiden kera. Meitä oli kimppatreeneissä kaikkinensa viisi koirakkoa ja oltiin meille tutussa hallissa Canisportilla.

En ollut itse ihan parhaimmillani ja unohdin Loimun taukomatonkin kotiin, kun en ollut omalla autolla liikenteessä. Loimu ei osaa vielä odottaa häkissä muiden treenatessa, mutta onneksi sain sen kaverin autoon vuoronsa odottelu ajaksi. Postauksen kuvat onkin ottanut kamerallani sama kaveri Iida Lähdekorpi.

Loimu aloitti treenit, mentiin kehään ja Loimu asemoitui kivasti taukomatolle. Tarkoitukseni oli saada sen kanssa onnistumisia siltä osin ettei se karkaa ihmisten luo, vaan kykenisi keskittymään minuun. Tämä ensimmäinen treenivuoromme näkyy ylläolevalla videolla ja olin aivan hämmästynyt Loimusta. Piti oikein treenikaverillekin sanoa, että tuntuu oudolta kun Loimu on tällainen. Eli siis kohtuullisen hillitty hallittu ja minuun keskittynyt 😅

Kiertoharjoittelussa sähläsin itse huolella kun en ollut varma kiertäisikö Loimu kartioryhmän vaiko vain yhtä. Kosketusalustaharjoitus meni paremmin kuin koskaan aiemmin muiden nähden. Herkästi Loimu edelleen hyökkää alustan kimppuun, mutta useimmiten se nykyään asettuu siihen ja jos olen hidas, Loimu saattaa mennä jopa makaamaan. Kaikkiaan sen treenivuorolla tuntui itsestäni tosi kivalta että yhteinen sävel on viimein löytynyt.

Toisella vuorolla ystäväni ehti ottaa videolle myös Loimun halliin tulemista. Ollaan harjoiteltu tätä nyt muutamia kertoja että pääsisimme halliin vähän rauhallisemmin yhdessä tuumin. Vielä on hiukan tekemistä mutta voi miten hyvä mieli tämän kertaisesta onnistumisesta jäi, melkein itku tuli videota katsellessa. Loimu haukkui sisään tullessa tauolla olevaa toista koiraa, mutta pääsi siitä yli eikä jäänyt sellaisiin tiloihin kuin vielä pari kuukautta sitten. Naminheittelypelit on olleet suuressa osassa tämän harjoittelussa.

Itse treeni näkyy kokonaisuudessaan alla olevalla videolla. Vähän Savua laulatti häkissä odotellessa, kohtuullisen harvinaista. Tällä kertaa se ei edes hiljentynyt vaikka kuittasin sen tulleen kuulluksi. No hyvää häiriöitä, taisi olla hankalampaa minulle kuin Loimulle 😂

Loimu teki helppoja osaamiaan tehtäviään, kestoharjoittelua ja häiriöistä luopumista. Kaikkiaan se oli ihan mahtava. Joo, vähän haukkui ja pikkusen haisteli, mutta ei mitään reikäpäistä lapasesta lähtemistä mitä aiemmin. Ja vaikka Loimu lähti vähän haukkumaan kuvaajaa, se tuli välittömästi luokseni kutsuessani.

Videolla näkyy kaikki, myös se etten muistanut Loimun pyörimisvihjettä. Tässä on kyllä siltä osin valtava kehitys että Loimu ei raivostunut epäselvyydestä vaan pomppi vain mukana odottelemassa ymmärrettäviä ohjeita. Ihana koira! Jos Loimun treenivideoista on mitään kysyttävää, niin kysy ihmeessä! Minut tavoittaa myös sähköpostitse info@koiriamaalta.fi

Ihan treenien lopuksi otettiin vielä kaikki koirat samaan aikaan treenaamaan. Loimu teki vähän kosketusalustaa, tauolla olemista ja namiheittelypeliä. Välillä se haukkui jos mentiin vahingossa liian lähelle muita, mutta me selvittiin. Se pystyi työskentelemään ja tasaamaan itsensä, eikä Loimu reagoinut pelkkiin ääniin mitenkään. Jatkamme työskentelyä ja jonain päivänä Loimu on valmis treenaamaan muiden kanssa samaan aikaan.

Savulla olin suunnitellut hiukan kehään menemisiä, ruutua ja ihmishäiriö treeniä. Aloitettiin kehän haltuun otolla ja ihmishäiriöillä. Savulle on välillä vaikea seurata kohti ihmisiä tai tehdä tehtäviä ihmisten lähellä. Pyörähdyksessä ja kääntymisissä oli nytkin pientä tahmeutta, joskin jännäilin niitä itsekin. 

Extempore otettiin kosketusalusta kehiin. Ajattelin että se olisi Savulle helppo tehtävä ihmisten lähellä ja voitaisiin harjoitella ihmisten ignooraamista sillä. Savu yllätti. Kosketusalusta on tosiaan sen ensimmäisiä vanhoja tuttuja tehtäviä ja sehän meni alustalle kauhealla draivilla ja lunkisti ihmisestä välittämättä. Piti siinä hämmästyksissä ottaa muutama toisto että mitä ihmettä ja asia oli sillä käsitelty. Ensi kerralla kokeilen tehdä kosketusalustaa ihmisten lähettyvillä heti ensimmäisenä ja muita tehtäviä vasta sen jälkeen.

Ruutu on tarkoitus saada tänä vuonna kokeenomaiseksi valmiiksi, avoimen luokan mukaan nyt ainakin. Siinä on puolensa kun opettaa tällaisia tehtäviä ensin vain huvikseen temppuna. Ei voida puhua käsiavuista, vaan vartaloavusta. Savu osaa lähteä ruutuun lennosta, kiepistä ja joka suunnasta, paitsi perusasennosta 😂

Ruutuun liittyen alamme harjoitella järjestelmällisemmin

- perusasennosta juoksemaan lähtemistä. Tähän opetellaan erillinen vihje sillä Savu ei tykkää juosta turhaan joten tehtävän on oltava selkeä, ettei sen tarvitse arpoa mitä tehdään. 

- "kuppi" vihjeellä namikupille juoksemista niin, että seison itse tokoseipäänä ilman massiivisia vartaloapuja.

Kehään menoihin olemme omatoimisesti harjoitelleet taukomatolta perusasentoon tulemista. Savua on tarkoitus palkita nyt kehässä kokeenomaisissa treeneissä, jotta kehäsuorituksen arvo nousisi. Siirtymät menivät mielestäni kivasti, vaikka jännittikin. Seuraaminen ei tuntunut kovin hyvältä, mutta näyttää videolta kuitenkin ihan kivalta.

Seuraavalla kerralla täytyy suunnitella oma tekeminen vähän tarkemmin, mutta sain nyt ideoita miten jatkaa Savun kehätreeniä. Tarkoitus on saada kehään menemisestä alkaen koko koesuoritus sujuvaksi ja varmaksi. Olen käytännössä jättänyt tämän tekemättä tai vähintäänkin harjoitellut tätä liian vähän. Koesuoritusten jännitys ja oma ahdistus vaikeuttavat Savun suoritusta vielä entisestään, joten nyt on korkea aika tarttua toimeen ja korjata asia.

Paikalla istuminen rivissä oli Savulle vaikea. Rivissä oleminen on sille iso vihje makaamisen suhteen ja kymmenen sekunnin kohdalla se menee maahan. Jatkamma istumaharjoituksia.

Kiitos kaikille treeniseurasta ja avusta 💙

Kuutamoretki

Vuoden ensimmäinen retki suuntautui lähimetsään. Alunperin aioin mennä kuvaamaan kuutamoa torstaiyönä, mutta sää muuttui äkisti ja saatiinkin taivaan täydeltä lunta. Loppiaisena tarjoutui uusi mahdollisuus myös yöpyä maastossa ja tuumasta toimeen siis. Sääennuste lupasi pilvistä yötä, joten yökuvausintoilijana valokuvattiin kuutamokuvat jo hyvissä ajoin illalla. Itse kuu on kohtuullisen helppo ikuistaa jonkinlaisena otoksena, mutta minä olen päättänyt ikuistaa samaan ruutuun myös koirani. Eksyin tällä kertaa itsekin kameran eteen ja vaikka lopputulokset olivat ihan kivoja, pysyn kyllä jatkossakin pääasiassa kameran takana 😂

Savun jähmettyneenä olemistaito on ihan huippuluokkaa näihin kuvauksiin. Joskin ympäriinsä härväävä Loimu sotki lumen ja teki Savun ja kameran välille polun. Seuraavat kuutamokuvat käydään ottamassa ilman Loimua, saadaan kenties siistimpi lopputulos. Kuutamokuvat ovat käyneet Lightroomin kautta, ihan näin valoisia eivät olleet kamerassa. RAW tiedostoja kuvattaessa käsittelyvaraa on kuitenkin aika reilusti ja minä pidän valoisista kuvista. Se on tietysti makuasia mihin valoja yökuvissa säätää, tällä kertaa näin ja ehkä joskus toiste erilailla. 

Valokuvailin myös laavulla nuotion ja kuunvalossa. Koska koirat olivat jo aikansa touhunneet, malttoi Loimukin asettua pitkän valotusajan kuviin. Kuvaussää oli läpi illan mitä hienoin, vain niukasti pilviä taivaalla ja kuu riitti valaisemaan kulkumme myös ilman otsalamppua, tiheää kuusikkoa lukuunottamatta. Kuvausvisioita jäi toisellekin kerralle, tällä kertaa ollaan tyytyväisiä näihin ruutuihin ja onnistuneisiin hetkiin. Kunhan saan kaikki yökuvat käsiteltyä, teen niille vallan oman postauksensa ja jaan lisää ajatuksia valokuvauskokemuksestani.

Nuotioeväiden jälkeen oli tarkoitus nukkua yö laavussa. Ja niin toki nukuimmekin, kunnes vähän myöhemmin heräsin aivan kylmissäni. Ei auttanut asennonvaihto tai syvemmälle pussiin meneminen, sillä makuupussini oli sisältäkin kauttaaltaan kylmä. Lopulta päädyin siihen, että lähdetään takaisin kotiin. Pilvinen ja leuto yö olikin vaihtunut kirkkaaksi tähtitaivaaksi ja kireäksi pakkaseksi. Yöllä oli aivan uskomattoman kaunista, vaikka en enää jaksanutkaan kaivaa kameraa.

Ei sitä tarvitse näköjään mennä edes kovin pohjoiseen, kun talvikeli saattaa heilahtaa suuntaan tai toiseen. Vähän jo aikaa nähnyt kolmenvuodenajan makuupussini ei pidä nukkujaansa lämpimänä jo mittari painuu ohi kymmenen pakkasasteen. Ja yöllä olikin huomattavasti kylmempi, kuin mitä alunperin piti. Tämän hetkinen varustukseni onkin kelpo talvikelissä vain kodin lähellä yöpymiseen; jos tuleekin liian kylmä, voi lähteä takaisin. Kylmissään on hankala nukkua ja vaikka tiedän kyllä nukahtavani takaisin, en välitä palelluttaa itseäni jos ei ole aivan pakko. Kunnollinen talvimakuupussi on hankintalistalla.

Koirat sen sijaan tarkenivat hyvin. Savu ja Loimu eivät pakkasta hätkähdä. Yöksi puin niille kotimaiset Propalttoo manttelit. Savu nukkui laavussa takkini päällä, Loimu minun päälläni. Kumpikin koira oli täydessä unessa kun aloin pakkaamaan tavaroita. Eivät kuitenkaan pahakseen laittaneet, että mentiinkin sisälle nukkumaan.

Retken tavoitteena oli harjoitella Loimun retkeilytaitoja talviyössä. Se ei ole vielä talvikelissä yöpynyt ulkona ja minun kehnosta varustuksesta johtuen vähän lyhyeksi jäi retki nytkin. Vaan oli ihan tosi onnistunut retki silti, hirmuisen kaunis yö, luovat kuvaushetket, nuotio, vain minä ja koirat. Ei haitannut yhtään, että yöunet metsässä jäivät kylmän vuoksi kesken, kaikki olennainen tuli nähtyä ja tehtyä.

Savulla yöpyminen laavuissa ja taivasalla on jo tuttua puuhaa, mutta Loimu nukkui nyt ensi kertaa laavussa. Telttaillut se on ja toki nuotiolla hengaaminen on tuttua. Olikin oikein iloinen yllätys että Loimu oli tilanteen tasalla ja tuosta vain asettui nukkumaan kun minäkin aloin. Minun ollessa illalla hereillä, Loimua selvästi vähän jännitti pimeä metsä. Sen oli pakko haukahtaa tai murahtaa läheltä kuuluville äänille ja kyllähän metsässä ääniä kuuluu. Ollaan me pimeässä lenkkeilty mutta ei tokikaan usein olla puoleen yöhön oleskeltu metsässä. Onneksi Savun esimerkistä Loimu lopulta vain kuunteli ja tuumaili ääniä, eikä ollut pääkkönä hyökkäämässä joka risun rasahduksesta.

Talviretkeily on sydäntä lähellä mutta seuraava yön yli reissu saa odottaa paremman makuupussin puutteessa. Vaikka et haluaisikaan yöpyä maastossa, niin suosittelen metsän ihailua kuunvalossa ihan kaikille. Oli aivan erityisen kaunista, kun kuu valaisi harvaan kasvavan, lumen peittämän koivikon. Alunperin minun pitikin kuvata siinä, mutta alkuillasta kuu ei näkynyt koivikkoon lainkaan. Ehkä ensi kerralla osutaan kuun ja kameran kanssa koivikkoon samanaikaisesti ja kuvat onnistuvat joiltain osin paremmin kuin nyt.