13 toukokuuta 2021

Onnistunut ratatreeni ja helteinen rallytokokoe Ikaalisissa

© Mira Kaipainen

Viime lauantaina kävimme Haaviston kentällä tekemässä rallytokon ratatreenin Miran ja Rudin kanssa.  Suunnittelin radan itse ja radalta löytyivät mm. edestakaisin pujottelu, hyppy ja ohjaajan ympäri kiertäminen. Pari voi/mes kylttiäkin laitettiin, mutta Savun kanssa sovelsin niihin vähän omiani. Tein ratatreenin varsin kokeenomaisesti; lämmittelin Savun nopeasti ja sitten mentiin radalle, jossa Mira seisoi tuomarina.

Ensimmäinen rata meni aivan superhyvin, valehtelematta meidän paras suoritus ikinä. Savu teki tehtävät todella tarkasti ja hyvässä vireessä. Yksi kämmi kävi, kun lähetin Savun hypylle vähän liian läheltä ja koira katseli juuri frisbeen heittelijää. Savu kyllä hyppäsi, mutta rima tippui 😅 uusittiin hyppy ja ei siinä sen ihmeempiä. Houkutuksessa olevat pehmolelut eivät olleet temppu eikä mikään.

Toinenkin rata meni hyvin, palkkasin useammin kesken liikkeiden ja pelailin varman päälle. Treeneistä jäi tosi hyvä fiilis, monta onnistumista ja hyvä mieli. Suuret kiitokset seurasta, vinkeistä ja kuvista Miralle. 

© Mira Kaipainen

© Mira Kaipainen

© Mira Kaipainen

Alkuviikosta kävimme Tamskin hallilla tekemässä hyvän mielen treenit Tiinan ja Bättiksen kanssa. Savu odotteli tosi hienosti ja hiljaa, vaikka ei olla käyty Tamskilla pitkään aikaan. Harjoittelimme tokon kaukoja (nämä on vähän levinneet) ja liikkeestä maahan menoa, joka sekin on vähän lässähtänyt. Puolet treeniajasta leikittiin kontaktipelejä ja reviteltiin eteenlähetyksillä. Suht pienesti treenattiin, jotta Savulla riittäisi paukkuja torstaina pidettävään kokeeseen.

Ja niin koitti torstai, helteinen koepäivä, jolloin suuntasimme Ikaalisten seudun kennelkerhon järjestämään rallytokokokeeseen. Olin alunperin kokeen suhteen luottavaisin mielin, sillä olimme käyneet Koiralan kentällä kerran aiemmin ja kisatreenit menivät erinomaisesti. Koepaikalla oli kuitenkin todella kuuma, eikä juurikaan varjoja. Jaloissani olevat Skinnersin sukkakengät tuntuivat siltä että sulavat hiekassa, joten ei ihme, ettei Savukaan ollut parhaimmillaan. Juuri ennen vuoroamme löysin myös Savun naamasta punkin. No, pärjäsin ällötyksen kanssa ja poistin sen suorituksemme jälkeen.

Rata oli tosi kiva ja monet liikkeet meille aivan varmoja, mutta tällä kertaa helle oli liikaa. Koko rata meni aika tahmeasti, vaikka loppuun asti sen teimme. Kehuin Savua pitkin suoritusta ja se vastasi sosiaaliseen palkkaan tosi kivasti. Muutamiin liikkeisiin olen erittäin tyytyväinen, vaikka noin muuten suoritus ei ollut yhtään meidän tavallista tasoa. Toisaalta kiva, ettei saatu tulosta, sillä muutoin ensi viikon koe suoritettaisiin voittajaluokassa. Voittajan liikkeitä emme ole hirveästi harjoitelleet, joten on turvallisempaa kilpailla Ylökkin järjestämä koe avoimessa luokassa. Jospa sieltä vihdoin tulos!


Tämän päivän koe toi täydennyksen aiempaan hylky, 0, hylky, 0 listaan olemalla kolmas nolla. No kaikenlaista tässä on ollut ja sentään tuolla seassa ne kaksi tulostakin. Kesällä on onneksi paremmat resurssit treenata ahkerammin myös porukassa, joten varmasti saadaan Savun kanssa koesuorituskin varmaksi. Nyt oli kuitenkin puolen vuoden koetauko.

Tuomarina Maria Riski
0/55p 4:14:93

Eteen istu, oikealta sivulle, istu -3p uusittiin heti ensimmäinen liike, kun Savu oli ihan omissa maailmoissaan aluksi.
Houkutus -3p kontrollin puute ja -10 tvä, tämä meni aivan pieleen, Savu ei ole ikinä häiriintynyt pehmolelusta, mutta nyt pehmotiikeri veti puoleensa. Savu haisteli pehmoa hyvän tovin ja minä ehdin siinä astella joka suuntaan keräämään virhepisteitä. Jatkettiin matkaa suoraan kun Savu oli jälleen valmiudessa. Jälkikäteen selvisi, että pehmolelut olivat viettäneet aikaa pentulaatikossa. Täytyy sanoa, että haistelu ei ihmetytä enää lainkaan 😅
Pyörähdys -1p puutteellinen yhteistyö, -3p ov ja -3p tvä, meidän yksi vakkariliikkeistä ei tänään sujunut. Askelsin vähän oudosti kun Savu lähtikin kyllä pyörähtämään, mutta kokonaisuudessaan liike meni tosi kömpelösti. En aivan tiedä mikä meni vikaan, mutta ansaittiin aika paljon miinusta.
Istu, täyskäännös oikeaan -1p as, -3p tvä ja -3p puutteellinen yhteistyö tämä oli kyllä yksi tahmeimpia liikkeitä, Savu ei pystynyt keskittymään.
Spiraali vasemmalle -10p tvä Savu meinasi tässä kohtaa lähteä tuomarin luo, mutta tuli kutsulla takaisin. En uusinut tehtävää, koska se meni alkumokan jälkeen tosi hienosti.

-3p yleisvaikutelmasta, Savu alkoi haukahdella koska kuuma ja liian vaikeaa. Harkitsin keskeytystä, mutta päädyin vain tsemppaamaan koiraa ja mokailemaan kylteillä itse.

Tuomarin kommentti: Vähennykset ääntelystä. Osaava koira!

09 toukokuuta 2021

Saako koira haukkua?


Kirjoitin samalla otsikolla lyhyen yksinpuhelun blogini instagram tilille ja päätin puida asiaa vielä lisää täälläkin. Jos saamiani kommentteja on uskominen, monen muunkin koira haukkuu ja melkein yhtä montaa se hävettää. Instagram julkaisuni voit lukea täältä, mutta tämä teksti tulee käsittelemään aiheen niin kattavasti kuin minun kokemuksellani on mahdollista.

Kaikki koirani ovat osanneet kyllä haukkua, mutta Savua kutsuisin myös kansantajuisesti haukkuherkäksi. Se reagoi hyvin moniin asoihin ensisijaisesti haukkumalla ja käsitykseni mukaan myös pitää haukkumisesta. Savun kanssa olen etenkin haukkumisen suhteen haastanut itseni; se ei ole vaarallinen ongelma, mutta ainakin minulle kohtuullisen haastava asia kouluttaa. Siinä vaiheessa, kun tajusin Savun haukkuvan vähän enemmän kuin tarpeeksi, koira oli jo ehtinyt ilakoida äänensä kanssa muutaman vuoden - eikä minulla ollut kovin vahvaa käsitystä siitä, miten koira hiljenisi eettisesti kestävällä tavalla.

Koirat voivat haukkua hyvin eri syistä ja vain harvoin ilman mitään syytä. Tällöinkin haukkumiselle on jokin syy, vaikka se ei ihmiselle aivan selvänä näyttäytyisikään. Savu on kotioloissa pääasiassa huomaamaton, se ei hauku edes ovikelloa eikä kaikkia sisälle tulijoitakaan. Pihassa ohikulkijoille haukahdetaan, mutta siinä se. Sen sijaan huippuhyvät ystävät saavat osakseen varsinaisen kiljuhuutokonsertin. Lenkillä vastaantulijalle haukutaan vähän totisemmin. Liikenteessa omaa pikkuväkeä vahditaan katu-uskottavasti. Treeneissä lähtee ääntä jos on liian kivaa/vaikeaa/jännittävää/turhauttavaa jne. Taukomatolta kuuluu haukkumista, jos ympäristö on liian hälyisä - Savu pysyy paikallaan kyllä, mutta haukkuu epämukavaa oloaan. Kun kaikki on tasapainossa, Savu tokoilee vallan näyttävästi ja teknisesti hyvin, sekä ihan hiljaa. Se että edellä mainittu kuvaus saataisiin aivan kaikkiin arjen tilanteisiin, on vielä työn alla.

Ilmiönä ajatus siitä että koira (tähän voisi yhtä hyvin kirjoittaa "lapsi") on hyväkäytöksinen kun se ei milloinkaan näy eikä kuulu puistattaa minua. Hyviin käytöstapoihin tietysti kuuluu ettei kukaan haukuta koiraansa yötä päivää, jätä ulosteita kävelytielle jne. Mutta kun koiran kanssa leikkiin ryhtyy, siihen samaan lystiin kuuluu irtokarvoja, kuraisia tassunjälkiä ja todennäköisesti pari haukahdusta siellä täällä.

Uskon epärealistisen haukkumattomuustavoitteen ja kovien paineiden olevan ainakin osittain kiiltokuvamaisen sosiaalisen median luomat. On helppo arvostella ja kommentoida, kun sen voi tehdä anonyymisti jollekin tuntemattomalle. Toisaalta, onpa niitä tarpeettomia kommentteja kuunneltu ihan kasvotustenkin. Jos halutaan koirille hyvää (kuten jokaisen koiraharrastajan soisi haluavan), koiralle harvoin seuraa mitään erityisen hyvää ohjaajan mollaamisesta. Sen sijaan tsemppi ja konkreettinen vinkki epäkohtaan saavat todennäköisemmin hyvää aikaan.


Haukkuminen on koiralle täysin luontaista, eikä ole perusteltua kitkeä sitä koiralta täysin pois. On keskeisempää selvittää syy, miksi koira haukkuu sen sijaan että vain kieltäisi haukkumisen. Oma hämmennykseni ja sitä myötä häpeäni liittyykin siihen, etten ole osannut kouluttaa Savua toimimaan kaikissa tilanteissa hiljaa. Ympäristö odottaa, että koira on minulla hallinnassa yhtä hyvin, kuin hengetön pehmolelu. Tai siltä minusta tuntuu. En ainakaan itse ehdi treenikentällä seurata, mitä jonkun toisen koira tekee, kun keskityn omaan tekemiseeni. Saamieni viestien perusteella moni muukin keskittyy treeneissä omaansa, eikä jonkun toisen koiran haukkuminen tai vinkuminen häiritse. Oikeastaan treeneissä kannattaa hyödyntää häiriönä kaikkien erilaiset haasteet.

Käymieni keskustelujen pohjalta, useimmat "ei koiraihmiset" eivät pidä Savua erityisen äänekkäänä. Useimpien mielestä "koiran kuuluu haukkua", eikä sitä nähdä kaikkialla huonona käytöksenä tai koulutuksen puutteena. Onko kyseessä siis koiraharrastajien itsensä kehittämä ongelma? Koiran haukku tunnutaan näkevän pelkkänä tottelemattomuutena, häiriönä ja haittana, ohjaajan osaamattomuutena. 

Ajattelen asian niin, että koiran haukku kannattaa nähdä informaationa ohjaajalle. Miksi koirasi haukkuu? Ja mitä voisi tehdä toisin, jotta koiran ei tarvitsisi haukkua? Jos oma koirasi ei hauku, mutta häiriintyy haukusta, kannattaa hyödyntää treeneissä ne haukkuvat koirat häiriönä. Erilaisuus on rikkaus ja itsensä haastaminen kasvattaa. Isossa mittakaavassa koen meidän haukkumisongelmamme olevan ihan miellyttävä haaste; se ei vaaranna ketään. Vuosien takaisiin koirahaasteisiinini verrattuna haukkuvan koiran sielunelämän ymmärtäminen on pelkkää vaahtokarkkia ja hattaraa.

Sana vapaa, saa kysyä :)

Sinua saattaa kiinnostaa Kuuluuko koiran tuhota? 11/2018

30 huhtikuuta 2021

Huhtikuun treenikooste

© Essi Vuorenmaa

Huhtikuu tarjoili aurinkoa ja lämpöä, sekä tietysti taivaan täydeltä kaikkea kylmää. Lämpimien treenipäivien perusteella päätin kuitenkin trimmata Savun jo ja nyt treenikaverina onkin koiran sporttisempi versio. Hetki menee silmällä tottua uuteen turkkiin, mutta kyllä tästä koneella ajellusta tykkään enemmän kuin saksitusta. Savua ei ole siis aiemmin koneella ajeltu, mutta tänä vuonna ostimme kaverin kanssa yhteisen terän puoliksi. Sopii hyvin, sillä Savu ja koirakaverinsa ajellaan kuitenkin vain kerran vuodessa. Itse ajeltuna tulee myöskin huomioitua koira paremmin, kun ei ole kiire vaan voi panostaa omaehtoisuuteen. Savuhan ei pörisevästä koneesta tykännyt, mutta muutaman tauon kanssa saatiin homma hoidettua.

Menneen kuukauden aikana olen miettinyt arkiasioita koiran kanssa. Somea on saanut taas vähän siivoilla, sillä lukulistalleni on vahingossa eksynyt koiran palkitsemista halveksivaa porukkaa. On hämmentävää lukea julkaisuja, joissa vähätellään palkitsemisen merkitystä ja jopa väitetään, että koiraa palkkaillaan kaiken muun (kuten koiran elekielen huomioiminen) kustannuksella. Muistan toki vuosia sitten nauraneeni itsekin koiran kouluttamiselle palkkioiden kautta, mutta se johtui ihan tiedon puutteesta. Nykyään tiedän ettei kouluttaminen suinkaan ole mitään päämäärätöntä nakkien viskelyä - äkkiseltään en tiedä ketään joka edes käyttäisi nakkeja tai ei välittäisi koiransa mielentilasta. No, onneksi Savun kanssa kaiken harjoittelu on kivaa ja palkitsevaa, ajattelivat muut siitä mitä tahansa.

Huhtikuu sisälsi paljon onnistuneita treenejä, sekä toki omat möhlimiseni Savun taukokäytöksessä (Kimppatreenejä kaupungilla ja paluu taukoilun perusteisiin 4/2021). Kävimme kerran hallilla, monta kertaa kimppatreeneissä, kerran tokon kisatreenissä ja kolmesti rallytokon kisatreenissä. Ihan jo kuukauden ensimmäisiin kisatreeneihin verrattuna eilinen kisatreeni oli paljon hienompi!


Muistilista

Rallytokon suhteen saimme kuntoon eteen tulemisen, ympäri pyörimisen ja seisomaan nousemisen. Kisatilanteissa harjoiteltiin ihmishäiriöitä ja hiljaa työskentelyä. Jo muutaman kisamaisen treenin jälkeen ero oli huomattava. Oikean puolen seuraaminen on jo aika kiva, tokikaan ei kovin tokomainen. Muutama klippi on nähtävissä videolla ja onhan se vielä melko väljää ja kömpelöä, eikä pelkästään koiralta.

Savu on ilmoitettu rallykokeisiin Ikaalisiin ja Ylöjärvelle. Mikäli saamme Ikaalisista tuloksen, mennään Ylöjärven kokeessa suoraan voittajaan. Hui, totean minä. Voittajan kyltteihin täytyy varalta perehtyä itse ja tehdä uudet liikkeet jollain tasolla koevalmiiksi kaiken varalta. Onneksi pohjat ovat jo melko hyvät. Uskoisin että luokkanousun jälkeen meillä on pieni tuumaustauko kokeista, sillä en halua viedä Savua kisatilanteeseen jossa on tehtäviä, joita se ei osaa.

Lyhyesti maaliskuun treeneihin verrattuna; rallytokossa on alkanut löytyä oma, hiljainen työskentely kupla. Ja kuplassa työskennellessä Savu on ihan super.

Tokon suosikkimme on nykyään ruutu. Joskin siitä olisi syytä edetä vähän koemaisempaan ruutuun, eikä aina pelkkää lelulle juoksua. En tosin suhtaudu avoimen liikkeisiin vielä kovin vakavasti, että koulari alokkaastakin tuntuu vielä aika kaukaiselta. 

Vähän kehnon kisatreenin jälkeen on hiottu motivaatiota pitkiin seuraamisiin (rallytokossa tulee tehtyä lyhyitä suoria) ja hiottu kaukoja. Kaukot ovat kyllä ailahtelevainen liike. Savu toki osaa istua ja maata, mutta asennonvaihtojen saaminen teknisesti näyttäviksi on kyllä yksi työmaa.

Erävoittona mainittakoon pitoharjoitukset, joissa on vihdoin päästy tiskirätin pitämiseen leukakosketuksen avulla. Oon niin iloinen ja tyytyväinen että ollaan vihdoin saatu pieni läpimurto, josta edetä. Toki tiskirätin puremisesta on aika paljon matkaa puisen noutokapulan viiden sekunnin pitämiseen, mutta nyt jälkimmäinen tuntuu kuitenkin realistiselta tavoitteelta. Pelkän tavoitteellisen pitotreenin lisäksi opetin Savua vetämään pyykkejä ulos koneesta. Tempussa en ole tekniikasta tarkka, sillä tarkoitus on saada Savulle hyvä asenne puru- ja pitojuttuja kohtaan.

Liikkuri häiriöitä tehtiin jonkin verran, mutta ne alkavat olla Savulle jo helppoja juttuja. Kun tehdään tokoa, tehdään töitä, eikä ihmetellä ihmisiä. Tulipahan tehtyä muutaman superhelpot treenit, kun koira oikeasti osasikin jo.
© Essi Vuorenmaa
 

Ohitustreenejä on tullut arjessa jonkin verran, varsinaisesti harjoittelulenkillä ei käyty. Ohitukset kokonaisuudessaan ovat parempia jo silloinkin, kun minulla on pikkuväki mukana. Mopoissa meillä on vielä vähän työstämistä, mutta selvää kehitystä kuitenkin. Erittäin kivana palautteena, Savu tarjoaa itse kontaktia nähdessään toisen koiran ja pystyy nykyään syömään nameja maasta, vaikka toinen koira haukkuisikin. Pieleen mennyt tunnetila on siis pikkuhiljaa korjaantumassa.

Joitakin temppuja opettelimme taas temppuringistä. Tosin vilttiin kääriytyminen oli meille liikaa, mutta lipaisun Savu oppi nopeasti. Jos vain aika riittää, haluaisin kesäaikaan videoida kaikki temppumme. Paperille kirjatessa, Savu osaa aika paljon kaikenlaista ja turhistakin tempuista on ollu apua arjessa. Nämä ns. turhat temput ovat kivaa vastapainoa lajitreenille, jota tulee tehtyä vähän totisemmin. Temppujen opettamisessa tulee harjoiteltua itsekin kouluttamista tehokkaammin, kun virheillä ei ole niin konkreettista väliä. Virheet liittyvät lähinnä palkkion ajoittamiseen, laatuun tai suuntaan, jotka sitten vaikuttavat lopputulokseen niin etten välttämättä saanut Savusta irti sitä mitä halusin.

Iloista vappua ja kivoja treenituokioita lukijoille! 😊

25 huhtikuuta 2021

Hitaampi viikko ja kokeet kiikarissa

Menneellä viikolla onnistuttiin säilyttämään kohtuullisempi treenitahti: kahdet omatoimiset treenit ja yhdet kimppatreenit. Kyllä heti huomasi Savun asenteessa, että tämä vähäisempi treenimäärä on sille oikein riittävä!  Metsässä samoilemme päivittäin, mutta Savun vapaapäivänä tehtiin vähän lyhyempi lenkki ja vietettiin maastossa lähinnä aikaa.

Ilmoitin Savun kaksiin rallytokokokeisiin avoimeen luokkaan. Meiltä puuttuu yksi hyväksytty tulos, jota seuraisi sitten luokkanousu. Saapa nähdä muistanko kokeissa askeleet niin oikein että saataisiin tulos. Parit ratatreenit on sovittuna ennen kokeita, jotta saadaan revitellä ja harjoitella asennejuttuja kylttien seassa. 

Muistilista rallytreeneihin
- lähtökyltti; tuomari puhuu, hihna otetaan pois, aloitetaan
- liikkeelle lähdöt
- hyppy häiriöiden kanssa
- pyöriminen ilman haukkumista
- eteentuleminen
- tötteröihin asennetta

Ensi viikolla Savu saa kesäturkin. Nyt karva on leikelty saksilla lyhyemmäksi, mikä helpottaa pesua ennen koneajelua. Saksiessa sai taas hämmästellä turkin paksuutta. Savulla on peitinkarvan alla varsinainen lampaanvillakerrasto. Ei siis mikään ihme, että sen tulee auringonpaisteessa todella kuuma. Meidän on kuitenkin tarkoitus tehdä kesällä vähän muutakin kuin maata varjossa, joten koiran oloa helpottaakseni tartun trimmauskoneeseen. Silmällä menee kyllä hetki tottua kaljuun Savuun, mutta mitäpä sitä ei koiran hyväksi tekisi.

Tämän postauksen kuvissa on vielä turkikas Savu, mutta kenties jo seuraavassa postauksessa kaljumpi. Viimeistään huhtikuun treenikoosteen kanssa palataan kirjoittelemaan tänne. 

19 huhtikuuta 2021

Kimppatreenejä kaupungilla ja paluu taukoilun perusteisiin

© Mira Kaipainen
© Mira Kaipainen
© Mira Kaipainen
© Mira Kaipainen




Nyt seuraa mättöpostaus viimeisen puolentoista viikon treeneistä ja niitä seuranneista havainnoista. Rallytokokuvista suurkiitos Miralle. Toissa viikonloppuna ajelimme Haaviston kentälle, jonne saimme treeniseuraksi Rudi-sheltin ja Miran. Kasasimme kentälle avoimen radan ja Savun kanssa tein ratatreenia reilulla palkkaamisella. On ollut melkoinen työmaa rakentaa ratasuoritusta takaisin varmaksi, kun koiran mielenkiinnon kylttejä kohtaan on kerran lässäyttänyt. Ratatreenejä tarvittaisiin useamminkin ja niitä toivottavasti nyt löytyineillä omatoimiporukoilla järjestyy.

Savun ratatreenit menivät kaikkinensa ihan kivasti. Ensimmäisellä kierroksella vähän haukuskelua ja pientä lennokkuutta, kun itse sähläsin kyltillä. Toinen kierros meni oikein kivasti. Pidin ensimmäisellä radalla hihnaa varmuuden vuoksi, kun en olla pitkään aikaan treenattu niin vilkkaalla kentällä. Ilman hihnaa treenit sujuivat heti paremmin, joten täytyy vain rohkaistua luottamaan koiraan. Savu ei ole karannut treeneistä kenenkään luo, mutta uusissa ympyröissä pelaan varmuuden vuoksi varman päälle.

Kuten aiemminkin, rallytokon tueksi hillumistreeniä eli vilkkaammissa ympäristöissä kulkemista. Ja ratatreeneissä jo muutaman kyltin jälkeen superpalkkaa eli useimmiten leikkimistä. Näin yritän purkaa Savulle muodostuneen ympäristövihjeen: paljon kylttejä=liian pitkään puurtamista. Tarkoitus on korjata Savun käsitys radasta ja toki harjoitella yksittäisiä liikkeitä myös häiriöissä suoritusvarmaksi. Hyvä tavoite olisi myös olla itse radalla hiljaa. Epähuomioissa käskyttelin Savua sivulle melko monta kertaa (täysin tarpeettomasti) ja lopulta Savu alkoi haukkua minulle. 

Rallytokotreeneistä jäi kaikkinensa hyvä fiilis. Kävimme treenin jälkeen pienellä kävelyllä ja oli iloinen yllätys miten Savu tykkäsi Rudista. Pojat lähtivät lenkille vähän kuin olisivat tunteneet aina. Blogista olen toki Rudia monta vuotta seurannut, mutta emme olleet Miran kanssa aiemmin tavanneet. Mielellään lähdetään kimppatreenaamaan uudestaankin.


Treenejä kertyi aikeistani huolimatta vähän liikaa saman viikon sisään. Rallyn ratatreenien jälkeen kävimme vielä kahdesti Haaviston kentällä kimppatreeneissä, kerran omatoimitreenattiin kotikentällä ja viime lauantaina suunnattiin Hakametsään omatoimiseen tokon kisatreeniin. Olen kirjannut kalenteriin Savulle vapaapäiviä treeneistä, mutta minun on kovin vaikea pitää niistä kiinni. Tällä viikolla mennään treenaamaan aikaisintaan keskiviikkona ja noin muutenkin kimppatreenejä saisi olla max kahdet viikossa. Liika määrä treenejä laskee laatua ja se näkyi jo parissa viimeisissä treeneissä.

Viime viikolla tokoilimme kerran bordercollie Vidan ja ohjaajansa kanssa, sekä toisella kerralla labradorinnoutaja Emman ja ohjaajansa kanssa. Molemmat treenikerrat uusien ihmisten kanssa jännittivät minua, mikä tietysti lisää Savun haukkumista. Treenatessa Savu oli kuitenkin hiljaa ja liikkuroinneissa se keskittyi visusti kontaktiin. Ensi kerralla uskaltanen palkata koiraani rohkeammin ja tehdä kunnollisen suunnitelman siitä, mitä aion harjoitella.

Paikalla makaamiset menivät molemmissa treeneissä kelvollisesti. Olen käynyt palkkaamassa Savua kesken paikkiksen, eikä paikkistreenit ole kisamaista nähnytkään: joudun välillä juoksemaan myös Pipa neidin luo tarjoilemaan jotakin viihdykettä yleisönä olevalle taaperolle. Yhdessä paikkamakuutreenissä Savu alkoi haukahdella, sillä aivan koirien takaa menikin lenkkeilijä oman koiransa kanssa. Savu ei kuitenkaan noussut, vaan pysyi paikallaan, mutta moinen häiriö oli selvästi liian jännittävä. Useimmissa paikkistreeneissä Savu menee lopulta makaamaan lonkalle. Pidän tätä hyvänä asiana, sillä lonkalle mennessään Savulla on varmasti hyvä fiilis olla rivissä. Paikallaan makaamisen lisäksi harjoittelimme "käsky" vihjeeseen reagoimista ja ennakoinnin välttämistä. Savu menee toisinaan jo liikkurin ohjeesta makaamaan tai saattaa reagoida viereiden ohjaajan käskyyn. Nytkin perusasentoon nousemiseen tarvittiin kahdesti käsky, mutta pientä harjoittelua niin tämäkin taas sujuu.


Tähän väliin on kerrottava Savun taukoilusta. Kirjoitin aiheesta jo lyhyesti instagraminkin puolelle, mutta koen tarpeelliseksi kirjoittaa asian itselleni hiukan kattavammin muistiin. Viime viikolla menin toisiin treeneihin epähuomiossa kävellen, eikä Savulle ollut häkkiä mukana. Savu siis odotteli taukoalustallaan kytkettynä. Alustalla pysyminen ei sinänsä ole ongelma; toki kentällä juokseva koira sai Savun nousemaan pystyyn. Nousemista enemmän Savu kuitenkin haukkuu havainnoilleen, eikä hiljaakaan ollessaan varsinaisesti lepää. Kotopuolessa en ole taukokäytökseen tässä parin vuoden aikana juuri kiinnittänyt huomiota. Savu odottelee arjessa varsin näppärästi siellä minne sen sattuu jättämään ja haukahtaa silloin tällöin jos joku kävelee aivan sen läheltä silloin kun olen itse kaukana.

Vilkas kenttä ja uusi ympäristö tuovat kuitenkin omat haasteensa, eikä Savu pysty täysin rentoutumaan alustalleen. Oman lisänsä tuo toki useimmiten mukana oleva lapseni Pipa, joka on Savun silmäterä. Vaikka Pipa istuukin rattaissa treenien ajan eikä säntäile ympäri kenttää, vahtii Savu ettei kukaan vain lähesty rattaita. Enää Savu ei sentään kesken treenin vahdi lasta, mutta rattaiden vieressä odotellessa kyllä.

Viikonloppuna ajoimme Hakametsään tekemään omatoimista tokon kisatreeniä. Aurinko paahtoi niin, ettei toivoakaan jättää Savua autoon odottelemaan. Niinpä se odotteli varjossa alustallaan, kun en ollut tajunnut ottaa häkkiä mukaan - tämä harmitti paikan päällä. Savu odotteli meidän treenin alkua likipitäen tunnin, välillä hiljaa maaten, välillä seisten, välillä haukkuen. Vaikka olin mielestäni asettanut koirani "ei kenenkään tielle", mm. eräs juoksija halusi välttämättä juosta aivan Savun vierestä. Jos itse juoksentelisin ja näkisin koiran joka haukkuu minua karvat pystyssä, ei tulisi mieleenkään juosta sitä kohti ja puolen metrin päästä ohi. Kartioita kentälle asetellessa ja muiden kanssa jutellessa kävin palkkailemassa ja kehumassa Savua sen minkä ehdin. Aika nopeasti se oli ympäristön kanssa kohtuullisen sujut, mutta uuden haukkukonsertin saivat aikaan kentälle myöhemmin saapuvat koirakot.

Hiukan epäonnisen odottelun jälkeen Savu oli paitsi väsynyt olemattomasta levosta, myös kuumuudesta. Savun kuumansietokyky on melko alhainen ja sen turkki on erinomainen ainoastaan talvella. Treenisuorituksemme jälkeen Savun odottelu sujui paremmin ja se oli hiukan levollisempi, vaikka välillä haukkuikin. Oli kurja fiilis viedä koira tilanteeseen, joka oli sille aivan liikaa ja jonka olisin voinut itse hoitaa toisin.

Jatkossa otan Savulle häkin mukaan tuomaan turvallisempaa oloa ja taukoajalle jotakin pureskeltavaa, luita tai kongi. Näin Savulla olisi hyvä fiilis silloinkin, kun itse en pysty olemaan aivan sen vieressä. Se taukojutuista, onneksi virheistä voi oppia ja kaikkea voi harjoitella.

© Hanna Vorne

Kisamainen tokotreeni oli todellakin kisamainen: kenttä oli täynnä kaikenlaista, kaveri liikkuroi ja paikalle saapui koiraharrastajia joita en edes tuntenut. Minulle on jännittävää treenata Savun kanssa yhtään mitään jos joku katselee, saati joku tuntematon. Voin siis kertoa, että jännitykseni oli melkoisen huipussaan, etenkin kun se epäonninen odottelu myös harmitti. Alkulämpän jälkeen kuitenkin kentälle ja alla pieni läpikäynti liikkeistä.

Seuraaminen meni vähän heikosti meidän tavalliseen osaamiseen nähden. Savu kuitenkin tsemppasi loppua kohden, vaikka olikin kuumissaan. Erityisen iloinen olen perusasennoista pysähdyksissä.

Liikkeestä maahan meno meni tällä erää vähän puihin. Itse maahan meneminen oli kelvollinen, mutta tuuli toi jonkun mielenkiintoisen äänen ja Savun huomio herpaantui. Toisella kertaa liike keskeytyi oman säätämiseni vuoksi, eikä sitten niissä olosuhteissa alettu enempää yrittämään. Itse liike me osataan ja se on ollut meidän varmimpia liikkeitä. Vähän häiriövarmuutta tosin tarvitaan.

Luoksetulo oli teknisesti kiva, Savu tuli suoraan luo ja oikein tarkasti perusasentoon. Juoksuvauhtina oli tosin laiskanpuoleinen ravi, mikä ei lämpimässä säässä yllättänyt. Erityismainintana on kerrottava, että liikkeen aloituspaikan vieressä seisoi joukko meille vieraita ihmisiä. Savulle ihmiset ja varsinkin joukot ovat olleet houkuttelevia, mutta me selvisimme! 

Kaukoliikkeet olivat erinomaiset vaikka ne ovatkin treeneissä takkuilleet. Savu teki kuitenkin kaikki jutut ensimmäisellä käskyllä ja kohtuullisen napakasti.

Estehyppy ei ollut meidän juttu. Savu oli liian väsynyt ja esteenä oli rimaviritys joka muistutti vain kaukaisesti meille tuttuja esteitä. Niinpä Savu vain kiersi esteen ja tuli perusasentoon, kuten pitikin. Perusasento olikin kyllä hyvä, eikä Savu ennakoinut. Täytyy muistaa treeneissä hypyttää erilaisilta esteiltä. Toisella kerralla Savu hyppäsi esteen onnistuneesti.

Paikalla makuu ei tuottanut ongelmia.

Vaikka liikkeet eivät olleet aivan priimaa, jäi hyvä mieli. Ylitimme itsemme monessa asiassa: Savu ei haukkunut kentällä lainkaan, eli sen tunnetila oli siltä osin hyvä. Savu oli tekemisessä mukana, vaikka sen oli selvästi liian kuuma. Siirtymissä Savu tuli hienosti matkassa, täysin vapaaehtoisesti omasta halustaan <3 Savu oli kivasti kuulolla, eikä ennakoinut liikkurin höpinöitä. Savu myös luopui erinomaisesti lokeista, koirista ja niistä ihmisistä. Monta onnistumista siis, kaikesta vikalistan merkinnästä huolimatta.

© Hanna Vorne

Hakametsään täytyy lähteä treenaamaan toistekin, viimeistään kesällä. Joskus kävin Hakametsässä melko usein, mutta nyt edellisestä kerrasta oli vierähtänyt viisi vuotta. Viidessä vuodessa onkin tapahtunut paljon, mutta kuten viimeksikin, lähdimme nytkin treenien jälkeen peltolenkille. Savu saikin aikaiseksi hyvät leikit bordercollie Ranan kanssa.

Alla muutama kuva ja jos luit tänne asti, ansaitset aplodit. Aurinkoa viikkoosi!

09 huhtikuuta 2021

Tavoitteena luokkanousu ja maltillinen treenitahti


Päätin koostaa rally- ja tokokuulumisista hiukan kattavamman tekstin; tämän vuoden tavotteiden kertaus, missä mennään ja muutama huomio treeneistä. Ensisijainen tavoite on kirjoittaa asiat itselle muistiin kuvien kera, mutta hienoa jos joku saa tästä vaikka motivaatiota omaan arkeensa. Savun kanssa on viimeisen parin viikon aikana tehty jos vaikka ja mitä. Täytyy taas muistaa vähän himmata tahtia ja merkata vapaapäivät kalenteriin. 

Toko Alo liikkeiden tilannekatsaus

Seuraaminen on jälleen mukavasti paketissa. Seuraaminen ehti talven aikana muuttua väljäksi ja laiskaksi, mutta tilanne on nyt korjattu. Ainoastaan juostessa Savun paikka on välillä vähän vino, mutta noin muutoin seuraaminen sujuu. Myös pysähdyksissä Savu istuu nykyään heti perusasentoon, eikä jää seisomaan pitkäksi aikaa viereen kuten joskus aiemmin. Ylläpidetään saavutettua taitotasoa.

Luoksetulo vaatii hiomista ja vauhtia. Tällä hetkellä Savu vaihtaa puolen välin jälkeen laukan raviksi, mutta perusasentoon tuleminen sujuu kyllä. Perustreeninä on tarkoitus tehdä pentuluoksareita, eli kesken kaiken karkuun juoksemista. Vauhtiperusasentoja tehdään sitten omana harkkanaan. Tavoitteena näyttävä ja nopea luoksetulo - ei nyt tarvitse mikään vinttikoira olla mutta laukata kuitenkin.

Kaukokäskyt menivät edellisissä treeneissä tosi hienosti märästä maasta huolimatta. Nyt vain vihje-erottelua ennakoinnin välttämiseksi.

Liikkeestä maahan on varmasti paras ja varmin liikkeemme. Jos ei ole hirveän märkää ja Savu on ekan käskyn kohdalla kuulolla :D

Hyppy on toinen varma liikkeemme ja oikeasti olen hyppyyn tyytyväinen.

Kapulan pito on ollut meillä sellainen murheenkryyni ettei toista. Kenties teen koko kapulakammotuksesta oman postaussarjan, etenkin jos tästä joskus liike saadaan. Ammattijeesiä olemme saaneet ja nyt vain itsenäisesti eteenpäin tiskirätin kanssa. Yrittänyttä ei laiteta. Tuskin tämän vuoden kokeissa vielä kapulaa pidellään, mutta muut liikkeet kyllä tehdään.

Paikalla makaaminen kyllä sujuu, mutta Savun riviin jättäminen jännittää itseäni ihan vietävästi. Kevään aikana on tarkoitus saada kasaan useammat kimppatreenit, joissa tulisi paikkisharjoitusta nimenomaan vieraampien koirien kanssa. Paikallaan Savu pysyy, mutta meinaa mennä maahan tai perusasentoon kaverin käskyllä. Pikkuviilausta siis.
 

Rallytokon avoimesta luokasta tavottelemme yhtä hyväksyttyä tulosta, joka poikisi meille luokkanousun voittajaan. Rallytokossa tavoittelen ihan tosissani varjovalioitumista ja sen eteen tullaan tekemään töitä. Avoimen liikkeet Savu osaa, mutta koemaisia treenejä tarvitsisimme useammin. Ensiaskel on hankkia itselleni kyltit ja kylttitelineet. Toisena juttuna on kimppatreenien tarjoama häiriö ja uusissa paikoissa hilluminen yhteistä kuplaa metsästäen.

Vaikka rallytokon liikkeet ovat kivasti hallussa, on niitäkin treenattu. Savu on tehoillut oikean puolen seuraamista, jotta oltaisiin heti valmiita kokeisiin kun niitä saa pitää. Olen yllättynyt, miten hyvin nimenomaan seuraaminen on lähtenyt vauhtiin, kun taas oikea perusasento tuntui hyvin haasteelliselta. Jokusia puolenvaihtojakin on harkattu ja niissä riittää vielä tekemistä. Osa puolenvaihdoista on meille ennestään tuttuja frisbee harrastuksen alkuajoilta. Liikkeet tehdään siis täysiä ja samalla haukkuen. Vauhdin Savu saa pitää, mutta ennen kokeita haukkuminen on saatava loppumaan. On tässä toki saatu jo pomppu ja kieppi hiljaisiksi, joten eiköhän yks jos toinenkin puolenvaihto ala sujua.


Treeniseuraa olen kaivannut ja nyt on kolmet treenit sovittuna uusien tyyppien kanssa. Yksin treenaten ei määräänsä enempää etene, vaan on kiva saada liikkuriapua, palautetta sekä tietysti paikalla makaamiseen muita koiria. Ylipäänsä uusien ihmisten tapaaminen on minulle jännittävää, joten jo tunnetilankin puolesta kimppatreenit ovat meille hyvä häiriötreeni.

Viime aikojen treenitahti suhteutettuna kaikkeen muuhun tekemiseen on ollut Savulle taas hitusen ylärajoilla. Teemme tokoa/rallya 2-4 kertaa viikossa omatoimisesti ja se vain on aivan maksimi mitä Savu tykkää tehdä. Ongelma tässä on se että minusta olisi kiva tehdä "joka päivä vähän vielä lisää". Tokikaan keittiössä tehty tokojumppa ei rasita Savua samanlailla kuin kaupungin vilkkaalla kentällä treenaaminen. Etenemisessä maltti on kuitenkin valttia ja etenkin kimppatreenien sopimisessa tämä on otettava huomioon. Ei siis kaikkia uusien treenikavereiden tapaamisia samalle viikolle.

06 huhtikuuta 2021

Savun ruokinta ja painon hallinta

Kuvituskuva Savun sapuskoista, eivät tulleet saman päivän aikana syödyiksi :D












Olen joutunut pitkästä aikaa laskemaan Savun ruokamääriä uudelleen, sillä pari ylimääräistä kiloa ovat hyvin sitkeässä. Aiemmin koirieni painohaasteet ovat olleet aivan päinvastaisia; ruokaa on saanut Savullekin antaa aivan huoletta eikä lihomista ole tapahtunut. Nyt tilanne on kuitenkin toinen, joten kirjoittelen aiheesta tännekin.

Ensimmäisen kerran Savu lihoi salakavalasti toissakesänä. Tuolloin ei päästy puntarille, mutta Savu oli silminnähden pulska, eikä kylkiluita tuntunut. Epäilen painon huidelleen peräti 24kg paikkeilla. Savun ihannepaino on noin 19-20kg. Koiran yleisilme on tuolloin sporttinen ja kylkiluut tuntuvat sopivasti. Talven aikana Savu keräsi taas muutaman ylimääräisen kilon ja nyt paino sahaa 21-22kg välillä. Käsikopelolla Savu myös tuntuu hieman pulskalta, vaikka kilomääräisesti ylipainoa ei ole mitenkään mahdottomasti. Kyseessä on kuitenkin tavallaan aika pieni koira, joten ruokaa ei voi viskellä ihan holtittomasti treenien ja arjen tasapainossa.

Etenkin ennen kastraatiota Savu saattoin syödä päivän aikana paljonkin, enkä juurikaan laskenut määriä. Mitään tietoakaan ylipainosta ei ollut, mutta kastraation jälkeen asiat ovat toisin. Kastraation toinen sivuvaikutus on ollut huonontunut turkinlaatu (Hormoniturkki vai kesälook 4/2019), mutta sen kanssa ollaan jo aika sujut. Painoa Savulle kertyy aineenvaihdunnan hidastuttua todella herkästi, eikä ruokaa voi antaa yhtä huolettomasti kuin aiemmin.

Painonnousu johtuu havaintojeni mukaan ensisijaisesti liian suurista ateria-annoksista. Liikuntaa ei ole enää tarpeellista lisätä; treenien ja jumppailun lisäksi taitamme päivittäin 8-15km lenkkeillen tiellä ja metsässä. Ruokaa tulee annettua treenatessa helposti liikaa. Koska tykkään naksutella Savulle uusia temppuja tai hioa jotakin pikkutarkkaa, olen hyvin nopeasti heitellyt sille nameja pari desilitraa. Kun tämän jälkeen lähdetään remmilenkille treenaamaan ohituksia, kuluu helposti toiset samanverran nappulaa. Illalla vielä kananmuna ja pieni kökkö lihaa vitskujen kanssa, niin tässä sitä nyt ollaan. Laskelmieni mukaan Savun päiväannos kaikkinensa on max 3dl (lasken desilitroina, sillä en tällä hetkellä omista keittiövaakaa) ellei kyseessä ole ollut aivan superraskasta aktiviteettia.

Jokainen minut tunteva tietää, ettei meillä ole käytetty ruokakuppia varsinaiseen ruokintaan muutamaan vuoteen. Savu syö lihoja pääasiassa kongista tai joltain alustalta. Lisät (sinkki ja biotiini) menevät näppärästi siellä seassa. Yksi käyttökuppi meiltä vielä kuitenkin löytyy, kananmunaa ja lohiöljyä varten. Kaiken kuivaruuan (ja myös possunsydämet) Savu saa treenitaskusta tai yksinollessaan pahvilaatikosta. Lelupalkan käyttöä olen lisännyt, mutta sen kanssa on vielä itsellä harjoiteltavaa. Ruokapalkan kanssa olen näppärämpi ja se myös toimii Savulle lähes kaikkialla, joten olen pysynyt mukavuusalueellani. Tänä vuonna tehostetaan myös lelujen käyttöä palkkaamisessa.

Savu syö lihoina pääasiassa naudan jauhelihaa (tilaan Kennelrehulta) ja nappuloina on tällä hetkellä Abaronia ja Racinelia. Abaronia kuluu eniten, Racinel on sellainen kaiken varan lenkkinappula tai pahvilaatikosta etsittävä. Abaron on puolikosteaa ja maistuu Savulle muita kuivaruokia paremmin, joten sitä käytän treenatessa. Varsinaisena treeniherkkuna häiriöiden ympäröimänä käytän keitettyjä possun sydämiä.

Näissä merkeissä Savu syö merkittävän osan sapuskoistaan. Tuolloin taskussa oli Abaronia. Ja aivan tolkuttoman kylmä keli, siksi hanskat :D

Koska harjoittelemme kaikenlaista ja treenaamme aika aktiivisesti, ei ole mahdollista syöttää Savulle yleisimpiä treeniherkkuina käytettyjä valmisteita. Tai vaikkapa pelkkää nakkia ja juustoa palkkana. 4/5 osa ruokinnasta koostuu nimenomaan yhdessä tekemisen kautta syömiseen, joten palkkana on syytä käyttää täysravintoa tai jotakin kohtuullisen terveellistä syötävää.  Tietoni koiran ruokinnasta on vuosien varrella vähän elänyt, mutta aiemmin mainittuja ruokia pidän riittävän hyvinä ja ne sopivat Savun vatsalle.

Olen pyrkinyt siihen että lihan/sydämen ja nappulan suhde olisi 5/5, mutta aktiivisina treenipäivinä tämä ei aina toteudu. Ennen käytin palkkanakin pelkkiä sisäelimiä ja raakaa lihaa, mutta nykyään arvostan enemmän "siistejä ja helppoja" nameja. Saatoin keittiötreeneissä ihan surutta heitellä raakaa lihaa lattialle palkkioksi, käytin vain kumihanskoja treenaillessa. Nykyisellään tässä lattialla kävelevät muutkin kuin minä, joten vähän siistimpi kuivanappula palkkio sopii kaikille paremmin ihan jo hygienian puolesta. Olin kuitenkin intohimoinen raakaruokkija, mutta toistaiseksi vähän joustavampi koiran ruokavalio sopii meille paremmin. Ei ole mielekästi pestä keittiön lattiaa joka aamuisen treenituokion jäljiltä, joten raa'at lihasuikaleet jäivät historiaan.

Tällä hetkellä Savun päiväannos on noin 2dl Abaron ja noin 100g lihaa. En ole aikoihin joutunut mittaamaan annoksia, mutta tällä hetkellä koen sen tarpeelliseksi. Kokonaisannos kuulostaa mielestäni aika pieneltä, mutta kokeillaan tätä määrää nyt ja pyritään pääsemään tasapainoon. Raportoin varmasti myöhemmin, kun saadaan Savun paino takaisin kohdilleen. Sillä välin harjoittelen palkkaamaan paremmin lelulla ja maltan pitää naksutinkäteni kurissa sen jälkeen, kun kaikki palkkanamit on jo käytetty.

Koska koirien painon hallinta on minulle uusi juttu (ei ole tarvinnut aiemmin miettiä), kuulisin mielelläni mitä muiden koirat syövät jos ovat herkkiä lihomaan.