09 toukokuuta 2021
Saako koira haukkua?
Kirjoitin samalla otsikolla lyhyen yksinpuhelun blogini instagram tilille ja päätin puida asiaa vielä lisää täälläkin. Jos saamiani kommentteja on uskominen, monen muunkin koira haukkuu ja melkein yhtä montaa se hävettää. Instagram julkaisuni voit lukea täältä, mutta tämä teksti tulee käsittelemään aiheen niin kattavasti kuin minun kokemuksellani on mahdollista.
Kaikki koirani ovat osanneet kyllä haukkua, mutta Savua kutsuisin myös kansantajuisesti haukkuherkäksi. Se reagoi hyvin moniin asoihin ensisijaisesti haukkumalla ja käsitykseni mukaan myös pitää haukkumisesta. Savun kanssa olen etenkin haukkumisen suhteen haastanut itseni; se ei ole vaarallinen ongelma, mutta ainakin minulle kohtuullisen haastava asia kouluttaa. Siinä vaiheessa, kun tajusin Savun haukkuvan vähän enemmän kuin tarpeeksi, koira oli jo ehtinyt ilakoida äänensä kanssa muutaman vuoden - eikä minulla ollut kovin vahvaa käsitystä siitä, miten koira hiljenisi eettisesti kestävällä tavalla.
Koirat voivat haukkua hyvin eri syistä ja vain harvoin ilman mitään syytä. Tällöinkin haukkumiselle on jokin syy, vaikka se ei ihmiselle aivan selvänä näyttäytyisikään. Savu on kotioloissa pääasiassa huomaamaton, se ei hauku edes ovikelloa eikä kaikkia sisälle tulijoitakaan. Pihassa ohikulkijoille haukahdetaan, mutta siinä se. Sen sijaan huippuhyvät ystävät saavat osakseen varsinaisen kiljuhuutokonsertin. Lenkillä vastaantulijalle haukutaan vähän totisemmin. Liikenteessa omaa pikkuväkeä vahditaan katu-uskottavasti. Treeneissä lähtee ääntä jos on liian kivaa/vaikeaa/jännittävää/turhauttavaa jne. Taukomatolta kuuluu haukkumista, jos ympäristö on liian hälyisä - Savu pysyy paikallaan kyllä, mutta haukkuu epämukavaa oloaan. Kun kaikki on tasapainossa, Savu tokoilee vallan näyttävästi ja teknisesti hyvin, sekä ihan hiljaa. Se että edellä mainittu kuvaus saataisiin aivan kaikkiin arjen tilanteisiin, on vielä työn alla.
Ilmiönä ajatus siitä että koira (tähän voisi yhtä hyvin kirjoittaa "lapsi") on hyväkäytöksinen kun se ei milloinkaan näy eikä kuulu puistattaa minua. Hyviin käytöstapoihin tietysti kuuluu ettei kukaan haukuta koiraansa yötä päivää, jätä ulosteita kävelytielle jne. Mutta kun koiran kanssa leikkiin ryhtyy, siihen samaan lystiin kuuluu irtokarvoja, kuraisia tassunjälkiä ja todennäköisesti pari haukahdusta siellä täällä.
Uskon epärealistisen haukkumattomuustavoitteen ja kovien paineiden olevan ainakin osittain kiiltokuvamaisen sosiaalisen median luomat. On helppo arvostella ja kommentoida, kun sen voi tehdä anonyymisti jollekin tuntemattomalle. Toisaalta, onpa niitä tarpeettomia kommentteja kuunneltu ihan kasvotustenkin. Jos halutaan koirille hyvää (kuten jokaisen koiraharrastajan soisi haluavan), koiralle harvoin seuraa mitään erityisen hyvää ohjaajan mollaamisesta. Sen sijaan tsemppi ja konkreettinen vinkki epäkohtaan saavat todennäköisemmin hyvää aikaan.
Uskon, että pääosin haukkimisongelma on meidän korviemme välissä. Kuten kirjoitatkin, niin useimmat ihmiset eivät edes huomaa koiran haukkua saatika, että ärsyyntyisivät siitä. Itse en ole onneksi törmännyt edes harrastuspiireissä asiaan, mutta luulen, että harrastat enemmän kuin mitä meillä tehdään.
VastaaPoistaItsekään en kuule muiden koirien haukkua, eikä se häiritse minua, mutta oman koirani haukusta hermostun heti. Se on kummallista.
Vanhempi koirani on ollut hyvin hiljainen koira, mutta se on tässä 8-9 -vuotiaana löytänyt yllättäen hieman ääntään kun perheeseen tuli toinen koira. Sen haukkuminen ei juurikaan kuulu harrastuskentällä, vaan kotona, kun hänellä on tarve komentaa pentua taikka perheensä kaksjalkaisia, tai vaikka hämmästellä, miksi treenataan pennun kanssa eikä hänen kanssaan (vaikka olisi juuri treenattu, niin on se muisti lyhyt 🙄). Myös pihan vahtiminen on lisääntynyt kun koiria on kaksi.
Luulen, että muut edelleen ajattelevat Wiiman olevan hiljainen koira ja varmaan se onkin, mutta minä jo mietin, miten ihmeessä saan siltä haukkumiskäytöstä vähennettyä. Luulen kylläkin, että tuon ikäiseltä koiralta se on aika vaikeaa ja joudun vaan elämään asian kanssa ja miettimään tarkemmin, mihin tilanteisiin sen asetan. Eniten ehkä asiassa pelkään mallioppimista, ettei pentu opi "tavoille".
Mutta haukkuminen on totta tosiaan ristiriitainen asia. Koiralle se on sen kieli ja asian kertomisen väline, ja ihmiselle se pruukaa olla ongelma. Epäreilu asetelma.
Varmaan miltei kaikki ongelmat ovat pääasiassa omien korvien välissä, siinä onkin harjoittelua :D
PoistaSavukaan ei ole aina haukkunut näin kuten haukkuu nyt. Sen käyttäytyminen ja haukkuminen muuttuivat merkittävästi lasten syntymän jälkeen, sekä silloin kun se jäi ainoaksi koiraksi.
Onneksi haukkumisen syihin voi kuitenkin vaikuttaa, mutta koska haukku on koiran kieli, ei sitä mielestäni tule kokonaan kieltää tai kitkeä pois. Se on ikään kuin tosi asia, jonka kanssa on elettävä jos tahtoo arkensa koiran kanssa jakaa :)