Näin opetin noutokapulan pidon

Kuva c. Hanna Vorne

Vihdoin noutokapulan pito tuli koevalmiiksi ja suorituksemme oli viime kokeessa kymppi. Uskallan siis kirjoitella tarinan siitä, miten tähän vaiheeseen kaikkien vaikeuksien jälkeen päästiin. Jospa joku osaa tämän myötä välttää ne sudenkuopat jotka minä itselleni kaivoin.

Savun ollessa pikkupentu palkkailin sitä satunnaisesti tavaroihin tarttumisesta ja aioin opettaa kapulan pidon oppikirjan mukaan naksutellen. Kun sitten aloin harjoitella kapulan pidon opettamista, päädyin kiireen ja sosiaalisen paineen alla pitämään kapulaa väkisin koiran suussa. Ja se siitä yhteistyöstä sitten. Savu suhtautui minuun epäluuloisesti ja kapula myrkyttyi niin että jos otin sen käteeni, koira poistui toiseen huoneeseen. Joku voisi sanoa että onpa herkkä koira. Minäpä sanon asian niin, että koira on rehellinen ja ohjaaja osaamaton.

Keskustelujen pohjalta tiedän, että moni kokeneempi neuvoo aloittelijoita edelleen "auttamaan koiran alkuun" siten, että kapula työnnetään suuhun ja pidetään siellä. Näin kirjoitettuna tämä kuulostaa vähän idiootilta, eikä tarvitse olla edes kaksimielinen. Olkoonkin että kyse on koirasta ja noutokapulasta.

Mokani jälkeen sukellettiin syviin vesiin ja pitkään aikaan en tehnyt kapulan kanssa mitään. Yleisimmät vinkit "naksuttelet vain" tai "annat sen tarjota", eivät auttaneet tilannetta ja ovat muutoinkin ympäripyöreitä "neuvoja". Savu lähti huoneesta pois, jos otin kapulan käteen. Sillä lähtökohdalla on todella vaikea odottaa, että koira tarjoaisi jotakin toivottavaa toimintaa kapulaa kohtaan. Koko tehtävän opettaminen ärsytti minua koska en osannut ja omasta tunnetilasta oli todella vaikea päästä irti. Savun tunnetila ei ehkä ollut kiukkua, mutta jotakin kurjaa kuitenkin. Sitä olisi pitänyt työstää pikimmiten, mutten voinut oman murjottamisen vuoksi. Hetkellisesti oikeastaan luovutin koko kapulan pidon suhteen, niin vaikeaksi tehtävä oli muuttunut.

Lopulta kului kokonaiset pari vuotta ilman, että minkään noutoesinehommien eteen oltaisiin tehty mitään. Koska en tiennyt mitä tekisin, päätin olla tekemättä mitään jotta en entisestään pahentaisi tilannetta. En halua liioitella tilanteen vakavuutta, mutta ongelmasta keskustelin myös muutaman ammattilaisen kanssa, eikä Savun kanssa kyseessä ollut mikään läpihuutojuttu. Olisi ehkä ollut, jos en olisi rapauttanut koiran turvallisuuden- ja hallinnantunnetta noutojuttujen alkutaipaleella.

Harjoittelimme muita juttuja ja minä syvensin osaamistani kouluttamisen suhteen. Perehdyin tarkemmin siihen, miten pieniksi paloiksi tehtävät voi opetusvaiheessa pilkkoa. Yritin opetella tulkitsemisen sijaan havainnoimaan koiraa ja muutin hiukan treenin kulkua Savun aloitteellisuuden suhteen. Kehitin osaamistani kaikenlaisten tukitaitojen ja starttinappuloiden suhteen, jotka olen kokenut harrastamisessa hyödyllisiksi.

Tänä vuonna minä päätin, että on aika ryhdistäytyä. Nyt tai ei koskaan, pitäisi ryhtyä toimeen. Suunnittelin treenit parhaan taitoni mukaan huolellisesti ja opin matkalla lisää. Onnistumisia, turhautumista, takapakkia, harppauksia, malttia ja etenemistä. Lopulta koko ajan järjestermällisemmäksi muuttunut treeni ylsi siihen, että Savu tarttui iloisena puiseen noutokapulaan pitäen sitä määrätyn ajan suussaan - myös kokeessa. 

Mitä siis käytännössä tein?

Toivon että seuraava treenien purku antaisi ideoita lukijalle, joka ehkä painii kapulaongelmien kanssa itsekin. Vinkkini ja oivallukseni palvelevat parhaiten niitä, joiden koira ei tahdo tarttua kapulaan millään. Suurta osaamista minulla ei ole esimerkiksi kapulan mälväämisen tai pureskelemisen suhteen, mutta kiinnittäisin silloinkin huomiota koiran mielentilaan ja ottaisin pienen aikalisän pohdiskelulle.

Leukakosketus vahvaksi

Opetin Savun alkeissa junnaavan leukakosketuksen mahdollisimman vahvaksi. Menin sieltä mistä aita on matalin, ja syötin Savua kuin liukuhihnalta sen pitäessä leukaansa kädelläni. Halusin varmistaa tällä sen, että tehtävä lähtisi hyvin alkuun ja Savu oivailtaisi idean. Jokunen leukakosketusharjoitus näkyy videollakin. Olennaista on, että koira painaa leukaansa käteesi, ei niin, että sinä painat koiraa.

Oheistemput tarttumiseen

Piti rikkoa kaavaa oikein huolella ja saada Savu tarttumaan johonkin suullaan, ilman että harjoitus muistuttaisi lainkaan noutokapulaan tarttumista kädestäni. Niinpä touhusimme pyykkien kanssa avonaisen pyykkikoneen vieressä. Aluksi palkitsin Savua ihan kaikesta pyykkeihin koskemisesta, mutta lopulta kannustin sitä vähän repimään sukkia. Kannustin siis hieman riehuttamalla Savua, kuten leluilla leikittäessä. Niin Savu sitten tarttui varovasti sukkaan ja siitä seurasi valtavat bileet. Pikkuhiljaa harjoitukset etenivät ja Savu alkoi ihan kiskoa vaatteita pyykkikoneesta ulos. Tästä luonnollisestikin sai palkkiota tiuhaan ja paljon.

Noutoesineenä tiskirätti

Kun leukakosketus oli temppuna vahva ja tekstiileihin tarttuminen mielekästä, yhdistin nämä tiskirätin pitämiseen. Savu nosti tiskirättiä ensin maasta, josta palkitsin sitä välittömästi. Yritin saada Savun nostamaan tiskirätin käteeni, mutta se pudotti rätin aina ennen leukakosketusta. 

Sittemmin pyysin Savun ensin leukakosketukseen ja tarjosin sen jälkeen rullalle teipattua rättiä. Palkitsin Savun heti, kun se hiukankin tarttui rättiin. Parin treenikerran jälkeen päästiin siihen, että Savu piti rättiä suussaan ja nojasi leukansa käteeni. Seuraava askel oli, kun aloin irrottaa kättä Savun leuan alta. Ihan pieni paineen kevennys ja heti palkitsin. Mikäli laskin käteni nopeasti ja kokonaan pois, Savun leuka aukesi kuin se olisi tipahtanut saranoiltaa. Siispä tehtävän kanssa edettiin hyvin rauhaksiin, jotta rätin pudottelu ei vahvistuisi liiaksi.

Puurimaan tarttuminen ja noutokapulaan tutustuminen

Jatkoin treeniä leukakosketuksen avulla aivan kuten tiskirätin kanssa, mutta tarjosin rätin tilalla puurimaa. Ja kas kummaa Savu tarttui rimaan, josta palkkasin sen samantien odottamatta mitään epäröintejä tai jatkotoimia. Vähitellen leukakosketuksesta päästiin ja Savu vain puri kapulaa joka oli kädessäni.

Puinen noutokapula otettiin treeneihin mukaan jännityksellä. Palkistin Savua sen nostamisesta maasta ja siihen tarttumisesta kun pidin kapulaa kädessä. Heitin palkkion usein poispäin kapulasta, sillä Savu oli kapulan kanssa hieman epäileväinen. Harjoittelimme kapulaan tarttumista myös niin, että Savu sai valita kahdesta kapulasta mieleisemmän. Valinta osui sekä sorvattuun että ohjatun noudon kapulaan, eli ilmeisesti kapulan painolla ei ollut suurempaa merkitystä.

Pidin onnistumisen mittarina Savun heiluvaa häntää ja niinpä rimaa täytyi nostaa todella pikkuhiljaa. Järjestelmällisen kahden viikon jälkeen Savu osasi tarttua kapulaan ja pitää sitä suussaan joitain sekunteja ilman, että pidin kättä sen leuan alla.

Varmuutta pitoon

Kun kapulan pito onnistui keittiössä helposti, siirryimme ulos. Uusissa paikoissa Savu tienasi palkkion heti kapulaan katsomisesta. Hyödynsin jännittävät tilanteet tarjoamalla Savulle kapulaa ja palkitsemalla sen heti kapulaan tarttumisesta tai sekunnin pidosta. Leikittämisellä sain Savuun vauhdikasta draivia ja siten se tarttui myös kapulaan kovemmin ja rohkeammalla asenteella.

Lukuiset kapulaharjoitukset leikkipuiston vieressä, kaupan parkkipaikalla sekä treenikentillä alkoivat tuottaa tulosta. Harjoittelimme liikkuroituna kapulan pitoa, sekä pieniä häiriöitä esim. että tartuin kapulaan tai heilutin kättäni ilman, että Savun kuuluisi reagoida näihin sen kummemmin. 

Ohjaajan oivalluksia

- Kontakti starttinapiksi. Etenkin ulkona tarjosin kapulaa Savulle vasta kontaktin jälkeen. Mikäli Savu ei ottanut kapulaa lainkaan suuhunsa, tulkitsin tilanteessa jonkun olevan vinksallaan ja jätimme kapulatreenin siltä kerralta pois. Haluan kunnioittaa koirani mielipidettä, sillä olenhan jo kertaalleen sen sivuuttanut kurjin seurauksin.

- Vaihtoehtoisia kapuloita ja tehtäviä. Savun innokkuutta nostaa kapula maasta tuntui lisäävän se, että se sai valita useasta eri kapulasta mieleisen.  Välillä laitoin maahan myös kosketusalustan. Palkkion sai sekä alustaan koskemisesta että kapulaan tarttumisesta ja tämä lisäsi omaehtoisia kapulaan tarttumisia merkittävästi.

- Palkkioihin panostamista. Koska en halunnut koulutuksen epäonnistuvan motivaation suhteen, olen viskellyt kumihanskat kädessä raakaa jauhelihaa pitkin keittiön lattiaa. Mitä sitä ei koiramussukkansa treenin eteen tekisi. Kapula pysyy todennäköisesti aina tehtävänä, josta saa vähän spesifimpää palkintoa. Toistaiseksi myös märkäruoka ja lihapullat toimivat yhtä kivasti, kuin raaka liha.

Järjestelmällisen mutta maltillisen harjoittelun myötä liikkeestä tuli koevalmis ja niin se sitten kokeessa onnistuikin. Savu suhtautui kehässä kapulaan niin innokkaasti että hyppäsi oikein liikkuria vastenkin. Itsellä meinasi tulla tippa linssiin, kun jännittävässä tilanteessa Savu tarttui kapulaan ja piti sitä mallikelpoisesti vaadittavan hetken. Toisille pikku juttu, mutta meille valtava erävoitto joka tuntuu jopa uskomattomalta. Koira, joka vielä vuosi sitten häipyi paikalta minun tarttuessa kapulaan, lähtee nyt innolla mukaan ja pitää kapulaa suussaan häntä heiluen.

Vaikka mieluusti vain pyyhkisin historiasta virheeni ja epännistumiset, olen tavallaan tyytyväinen että tuhosin kapulan pidon alkutaipaleen perusteellisesti. Syvälle juurtuneen ongelman purkaminen ja liikkeen kokonaan uudelleen rakentaminen haastoivat ja opettivat enemmän kuin heti alkutekijöissä onnistuminen. Teknisestihän johonkin tarttuminen ei ole koiralle vaikeaa, Savukin kantaa keppejä ja leluja sujuvasti. Sen sijaan toisen tunnetilan ja asenteen muuttaminen jotakin asiaa kohtaan vaatii oikeasti valtavan muutoksen ensin itseltä - mutta on tämä palkitsevaa! Kenellekään en tosin toivo samaa työmaata, vaan kannustan jokaista ottamaan aikalisän siinä vaiheessa kun tuntuu houkuttelevalta oikaista tai vähän painostaa koiraa.

Videoin lähes jokaisen treenini kapulasavotasta ja lähetin välivaihevideoita ystävilleni. Lisäksi saatoin palata perusteellisesti tarkastelemaan viime viikon treeniä sekä havainnoimaan omaa toimintaa ulkopuoleltani. Suosittelen treenien kuvaamista kaikille, mutta etenkin muille yksintreenaajille.

Alla olevaan alle parin minuutin videoon tiivistin meidän noin puoli vuotisen savotan, eli reilusti yli sata treeniä aiheeseen liittyen. Video ei ole mitään opetusmateriaalia, se sisältää virhearvioita ja ohjaajan töppäyksiä. Ajatukseni on, että lukija voi videolta havainnoida näkemäänsä. Jos jokin on aivan epäselvää, niin kysy ihmeessä. Toivon, että video voisi ehkä rohkaista tai jopa inspiroida niitä, jotka painivat samojen ongelmien kanssa.

Jos koiran tunnetila kapulaan (tai mihin tahansa muuhun treeniin) liittyen on myrkyttynyt, niin ei hätää. Sen saa korjattua, mutta se vaatii ohjaajalta huomattavasti enemmän kuin että kapulan pidon olisi opettanut heti alunalken koiraa kunnioittaen. 

Savu on minulle aivan just täydellinen koira. Minä näen sen rehellisenä ja reiluna koirana, joka on pitänyt minut nöyränä ja avoimena uuden oppimiselle. Savua ei voi huijata tai manipuloida, sen kanssa ei voi oikaista tai kiirehtiä eikä sitä varsinkaan voi painostaa tai pakottaa. Savun osoittama kultainen keskitie on aika kapea, joten olen todellakin joutunut haastamaan itseni ja kehittymään huolellisuuden osa-alueella joka ei ole vahvuuteni. Mutta kun kuljemme tuolla keskitiellä optimaalisilla aineksilla, koirani loistaa ja minä tunnen pientä ylpeyttä onnistumisesta.

Toivotan jokaiselle motivaation täyteisiä treenejä ja avointa mieltä omien näkemysten haastamiselle. Koirasi on paras valmentajasi.

Tokokoe Seinäjoki 10.10

 

Ilmoitin Savun spontaanisti Seinäjoelle tokokokeeseen ja niinpä aikataulusta tuli suht kiireinen. Kotiuduimme lauantaina perhelomalta ja Savu oli ollut koko viikon hoidossa. Lauantai iltana suunnattiin Seinäjoelle hotelli Sorsanpesään ja sieltä aamulla koepaikalle Lakeuden tokoilijoiden halliin. Koepaikalla olin kyllä tosi ajoissa, mutta oli kiva päästä näkemään ylempienkin luokkien koesuorituksia.

Oman vuoron lähestyessä jännitys tiivistyi. Olin luokkamme ensimmäinen ja jotenkin kuvittelin, että ehdimme halliin ensimmäisenä koirana. Minua jännitti että Savun nenä liimautuisi vieraan hallin mattoon, se haukkuisi kaikille eikä pystyisi lainkaan keskittymään. Siksi halusin mennä halliin rauhassa ja yksin, mutta kun pääsimme ovista sisään, oli siellä jo monta muuta koirakkoa 😅 Panikointini osoittautui turhaksi, sillä Savu selvisi odottelualueella kivasti tarjoamalla perusasentoa tai taukomakailua kontaktissa. Ihan muutama haukahdus, mutta ei muuta ylimääräistä. Eikä Savu edes haistellut, vaikka sitä olin tuskaillut ennakkoon todella paljon.

Jännitys paheni niin että minua huimasi, mutta niin me sitten käveltiin vuorollamme kehään tekemään parhaamme sen hetkisillä taidoilla mitä oli.

Tuomarina Allan Aula  

Pisteet 188,5p 

Paikalla makaaminen ryhmässä 1 min 10 

Tämä oli paras paikkiksemme ikinä.

Seuraaminen 8,5  

Seuraaminen ei ollut parastamme, mutta ei se ole ollut parasta pitkään aikaan. Liike on levinnyt totaalisesti käsiin enkä ehtinyt sitä kasata aivan koekelpoiseksi - nyt seuraaminen on vakaasti työn alla. Vähän törmäilimme ja Savu katseli maisemia.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Savun kontakti tipahti kerran mutta osui kuulolle just kun liikkuri kehoitti antamaan käskyn. Maahan meni kivasti ja siellä pysyi, vähän nenä kävi mutta ei pahasti. 

Luoksetulo 9  

Pientä säätöä mutta juoksi kuitenkin eikä haukkunut.

Noutoesineen pitäminen 10 

Tässä meinasi aivan itku tulla, niin hieno Savu oli kaikkien vaikeuksien jälkeen! 😭😍 Savu innostui heti kun liikkuri otti kapulan hyllystä ja kävi tässä vaiheessa moikkaamassa liikkurin. Itse liike sujui mallikkaasti vaikka jännitti ihan hurjasti, pystyisikö Savu paineen ja jännitykseni alla pitämään kapulaa. Mutta niin se vain pystyi, vaikuttaen samalla rennolta ja innostuneelta. 

Kauko-ohjaus 8 

Savu jäi vilkuilemaan liikkuria ja ensimmäisen kaukokäskyn tuplasin. Teknisesti tykkäsin.

 

Estehyppy 10  

Savu jäi katselemaan yleisöön päin, mutta kun hetken odotin ja se otti kontaktin, suoriuduttiin hypystä taitotasomme mukaan. 

Kokonaisvaikutus 10

Tuntuu ihan uskomattomalta että saatiin ykköstulos noinkin kivoilla pisteillä ja se vieläpä riitti tämän kokeen kakkossijalle. Siis vau, me! Kokonaisvaikutus tuntuu tosi hyvältä, että meidän tekeminen näyttää jopa tuomarin mielestä kivalta. En muista sanan tarkkaa kun tuntui ettei kuulo ihan toiminut, mutta tuomari sanoi jotakin "harmonisesta yhteistyöstä". Ja siltä minusta tuntuikin, että oltiin Savun kanssa yhdessä kentällä. Vaikka jännitti ihan kreisisti, niin fiilis oli hyvä ja tehtiin meidän paras kokonaisuus ikinä.

Siirtymiin oon erityytyväinen ja oli kiva kun niitä tässä kokeessa oli myös alokkaassa. Joskin ennen ja jälkeen kapulan Savu karkasi liikkurin luo, mutta viis siitä. Kapulan pito on ollut meille niin vaikea, että nyt kun sillä esineellä on Savun silmissä viimein arvoa, saa se minun puolestani possutella aiheen tiimoilta niin paljon kuin haluaa. En missään tapauksessa halua lässäyttää sen intoa, joten senkus tavoittelee kapulaa muiltakin. Koiran takiahan tätä tehdään, ei pisteiden, joten mitäs pienistä 😅

 

Paljonko pentu saa maksaa?

Raha on olennainen osa koiran hankintaa, sillä mikään koira ei ole ilmainen. Viime vuosikymmenen aikana koirien hinnat ovat nousseet merkittävästi. Vertailuna voisi mainita, että ensimmäinen oma koirani kymmenen vuotta sitten maksoi 150€ ja vastaavan summa koiranpentuja oli myynnissä siellä ja täällä. Lisätietona, koira oli toki sekarotuinen. Usein sekarotuisten koirien hankkimista perustellaankin sillä, että se on rotukoiraa edullisempi eikä tarkoituksena ole harrastaa näyttelyitä. 

Tänä päivänä paperittoman ja paperillisen koiran hintaero on niin pieni, että kannattaa ehdottomasti ostaa samantien rotukoira vastuulliselta kasvattajalta - sekarotuisten vastuullisia kasvattajia on todella harvassa. Olen aiemmin kirjoittanut tekstin Millainen on hyvä kasvattaja 10/2019 joten en tässä tekstissä pureudu siihen aiheeseen vaan pitäydyn hintanäkökulmassa. Tiedän hyvin, että sekarotuisen ja rotukoiran välillä on vielä jonkinlainen hintaero ja että eri rodut pyörivät eri hintaluokissa ja vielä senkin, että saman rodun sisällä kasvattajien asettamat hinnat voivat poiketa toisistaan merkittävästi. Pitäydytään kuitenkin asian ytimessä; kannattaako pennusta maksaa rodusta ja taustasta riippumatta?

Nykypäivänä koira maksaa useammin yli kuin alle tonnin. Se on lähtökohtaisesti kohtuullisen suuri summa, jolloin olisi hyvä olla perillä siitä, mitä on ostamassa. Olisi perin erikoista sijoittaa tuhat euroa ostokohteeseen josta ei tiedä mitään ja josta ei lopulta haluakaan huolehtia. Siispä ostoaikeissa oleva koirakuumeinen, ota selvää asioista ja mieti mitä sinulla on koiralle tarjota. Siinä missä sohva on usean asunnon vakiovaruste, koira ei sitä ole. Olipa koiran rotuperimä mitä hyvänsä, koira on silti koira, jonka lajityypillisiin tarpeisiin on vastattava. Ostohinnan jälkeen rahaa kuluu vähintään koiran ruokaan ja eläinlääkäriin. Tämän lisäksi koiraan tulee sitoutua, jopa yli kymmeneksi vuodeksi. 

Myyjän kannalta etenkin sekarotuisten korkeampia hintoja voisi perustella sillä, että korkea hinta vähentää hutiostajia. Näin ei valitettavasti ole, sillä korkea tai matala tulotaso ei kerro ihmisten perehtymisen tai sitoutumisen tasosta koiraa kohtaan. Rahaa voi olla, mutta mielenkiintoa koiran kouluttamiseen tai edes perehtymiseen siitä mikä eläin koira on, ei välttämättä ole. Toisaalta taas ihminen voi olla hyvinkin motivoitunut perehtymään koiranpitoon, vaikka taskussa ei koko ajan seteleitä olisikaan. Koiran ei kuitenkaan tulisi olla hetken mielijohteen hankinta, vaan harkittu päätös. Ja siinä ohella rotua ja kasvattajaa selvittäessä, ehtii kyllä säästää hankintasumman.

Mielestäni jokainen koira on rahan arvoinen, mutta sillä on väliä millaista kasvatustyötä rahoitetaan. Kaupallisessa mielessähän koiranpentu on tuote, josta ostaja maksaa ja myyjä saa rahaa. Kysynnän ja tarjonnan laki sanelee etenkin sen, millaisia pentuja tehdään virallisten papereiden ulkopuolella. Siinä missä hyviä koirankasvattajia on harvassa, on pentutehtailijoita niin rotukoirien kuin sekarotuistenkin parissa. Olen aikanaan saanut perusteluksi hankkia rotukoira siksi että "se on helppoa". Toki rotukoirista tieto on kohtuullisen helposti saatavilla, suosittelen pennunostajaa tutustumaan Koiranet jalostustietojärjestelmään. Valitettavasti tuoltakaan ei aivan kaikkia terveysasioita löydy, mutta alkuun pääsee mainiosti.

Rahanäkökulmasta kannattaa selvittää, saatko rahoillesi vastinetta. Alla joitain kysymyksiä, joita kannattaa pohtia.

- Onko pentueen molemmat vanhemmat tiedossa? (tämä etenkin jos pentue on sekarotuinen)

- Onko kyseisiä koiria terveystutkittu? (myös sekarotuisia voidaan tutkia ja etenkin nykyisellä hintatasolla ne tulisi tutkia ennen astutusta. Useilla rotukoirilla on erilaisia painotuksia tutkimuksiin, hieman rodusta riippuen voit kysellä polvi- ja silmätarkkeja tai luustokuvia. Mikäli näitä ei ole, kannattaa etsiä jokin muu yhdistelmä.)

- Onko kyseessä rotukoira, jolla ei ole papereita? (jos näin on, kyseessä on poikkeuksetta jotakin hämärää ja rahat kannattaa sijoittaa muualle)

Riippumatta siitä, minkä rotuista tai rodutonta koiraa olet ostamassa, sinulla on oikeus saada kysymyksiin vastauksia. Mikäli myyjällä ei vastauksia ole tai vastauksissa on jotakin epäilyttävää, on paras pitää rahat itsellään. Mikäli samalla myyjällä on usein pentueita myynnissä, terveystulokset ovat puutteellisia, koirat paperittomia tai olot muutoin kyseenalaiset, olisi hälytyskellojen syytä soida. Yksittäisen koiranpennun ostaminen hämäristä puitteista ei ole pelastamista, vaan kyseenalaisen toiminnan kannattamista. 

Koira saa ja sen kuuluukin maksaa. Sillä on kuitenkin väliä, maksatko saman summan jostain sattumankaupan pennusta perävalotakuulla, vai vastuullisen ja harkitun yhdistelmän asianmukaisesti hoidetusta pennusta. 

Malttia on valttia. 

Lisäys 6.10 / Otsikon kysymykseen minulla ei varsinaisesti ole vastausta. Joskus ajattelin että 500€ olisi maksimihinta mistä tahansa koirasta, nykyään pidän sitä miniminä pennusta. Hintalapun sijaan minua kiinnostaa enemmän kyseinen yhdistelmä, koirayksilö ja kasvattajan/myyjän motiivit. Toivon ihmisten harkitsevan koiranostoa tarkemmin kuin yleensä on tapaan ja toisaalta myös myyjää selvittämään tarkemmin kenelle on koiraa myymässä. Raha kun ei ole tae siitä että pentu olisi vastuulliselta kasvattajalta tai että ostaja olisi riittävän valveutunut koiranomistajaksi.

Muistiinpanot omatoimitokoista

Videoin eilen omatoimiset tokotreenimme tarkempaa läpikäyntiä varten ja kyllähän se kannatti. Videolta näkyy taas kaikkea mitä en treenatessa huomannut. Menimme tutulle, yleensä hiljaiselle kentälle, jossa olikin nyt marjastajien auto ja satunnaisesti puskasta esiin tupsahtavia marjastajia. Outoa sekä minulle että Savulle, joten tällä erää pari ihmistä ja koira olivat tosi paha häiriö. Jossain yleensäkin vilkkaammalla kentällä näin ei olisi ollut. Alkuperäinen suunnitelmani oli tykittää palkaton kisatreeni, mutta koska keskiviikko oli lähtenyt käyntiin huonosti ja kentälläkin oli muita, laskin rimaa aika reilusti.

Treenailin yksittäisiä liikkeitä lämmittelyinä ja teille palkattomana muutaman liikkeen setin. Koko alokas luokan liikkeet kävimme läpi, mutta varmistelin onnistumisia palkkaamalla. Savu esimerkiksi oli fokusoitunut johonkin ihan muuhun kuin hyppyyn ja tarjosi ennen hyppyä kovasti maahanmenoa. Toki vahvistin sitten istumisen muutaman kerran.

Käsiapuja en mielestäni käytä, mutta kyllähän niitä videolla näkyy. Täytyy vain keskittyä paremmin. Noutoesineen pitoon oon tosi tyytyväinen, joskin huomasin vasta nyt että oon palkannut jokaisen kerran. Nyt aioin siirtyä vain seuraavaan liikkeeseen sosiaalisen palkan voimalla, joten sain osakseni haukut Savulta. Reilu viikon päästä meillä on koe, joten ei auta kuin vahvistella täsmällisesti siirtymää ja sosiaalista palkkiota kapulan pidon suhteen ja toivoa että se riittää tähän hätään.

Seuraaminen meni eilen tosi kivasti siihen nähden, miten se on viime aikoina laahannut. Satsasin toki palkkoihin (lihapullia) ja palkkasin pohjalle pari tosi onnistunutta kontaktia. Että eiköhän tämä kaikki tästä, vaikka minkä on taakseen jättänyt on edestään löytänyt ja sitä mukaa kun joku liike on kasassa, leviää homma jo toisesta päästä kiireesti 😂

Jos videolta löytyy jotakin huomautettavaa tai sulla on heittää mulle idea, niin otan palautetta mielelläni vastaan :)

Savun päivä - my day video

 

Joskus tein myday tyyppisiä videoita koiristani useinkin, mutta nyt takana on usean vuoden tauko. Pieni inspiraatio ja mielenkiinto kuvata Savun päivää, on kuitenkin kytenyt mielessäni jo jonkin aikaa. Ja kun sain idealleni kannatusta, rohkaistuin tarttumaan vanhaan kameraani ja työstämään videon kasaan Omppukoneella joka vie minua kuin pässiä narussa. Emme siis tämän läppärin kanssa tule kovin hyvin toimeen, mutta uuden opettelu ja aivohiki ovat aina paikallaan.

Kuvaaminen ajoittui tavanomaiselle arkipäivälle, jolloin meillä ei ollut erityistä ohjelmaa. Aamutoimien jälkeen lähdimme kävellen leikkipuistoon samalla kun veimme lasia ja metallia keräykseen. Lapset viihtyivät puistossa noin tunnin ja siinä ohella treenailin Savun kanssa tokon palasia. Matkaa aamulenkille kertyi noin 6km.

Lenkin ja lounaan jälkeen Savu oli noin tunnin yksin (erittäin todennäköisesti nukkunut) kun kävin lasten kanssa kaupassa. Savu nukkui palaamiseni jälkeen miltei kolme tuntia, hieman kauemmin kuin lapset päiväuniaan. Kunnollisen levon jälkeen Savu oli taas kiinnostunut lasten leikeistä ja touhuista, kerjäten näiltä rapsutuksia.

Päivällisen ja samalla päivän neljännen astiasarjan putsaamisen jälkeen Savu pääsi kanssamme kotipihaan. Ennätimme ulkoilla toista tuntia ennen kuin isäntä kotiutui töistä. Savu tietysti juoksee riemuhaukulla vastaan. Tämän jälkeen lähdin Savun kanssa vielä kahdestaan iltalenkille ja nautimme auringonpaisteesta noin tunnin.

Videolla ei näy kummemmin Savun ruokailuja, mutta aamulla puiden haun yhteydessä haen ulkorakennuksen pakastimesta sille mm. lohiöljyä. Ennen aamupalaamme Savu syö siis lisät ja usein vähän raejuustoa tai kananmunan. Huomattavan osan ruuasta Savu saa lenkillä ja treenatessa. Kotipihassa ollessa sille jäi etsittäviksi nameiksi ihan muutama nappula. Tämä huomiona siis siltä varalta, että näyttää siltä kuin Savu ei saisi lainkaan ruokaa 😊

Kiva oli videota tehdä ja mielenkiintoista havainnoida Savun päivää oikein huolellisesti. Aamupaijaamisten jälkeen sen ei ole kovin kiinnostunut lasten tekemisistä ja miltei heti lenkin jälkeen se hakeutui nukkumaan. Hyvien unien jälkeen se kuitenkin kiehnäsi lapsissa niin, että pikkuväkeä alkoi oikein ärsyttää legoleikkien sotkeminen 😅

Syyskuun treenikooste

Syyskuu olikin aktiivinen treenikuukausi; monet treenit takana ja uusia ideoita taskussa! Ei myöskään pelkästään ideoitu ja kokeiltu, vaan saatiin myös onnistumisia ja edistyttiin. Monipuolisessa ja aktiivisessa harrastamisessa on toki se käännepuoli, että Savu on ollut taas hiuksenhienosti yliväsynyt ja myös jumissa - minun tulee ahnehdittua liikaa tekemistä palautumisen kustannuksella. Lokakuulle siis malttia ja enemmän vapaapäiviä kalenteriin. Savun iloksi sille onkin tulossa ihan oikea loma muiden koirien luona!

Toko alokas liikkeet ovat aika kivalla mallilla taas montaa liikkurihäiriötäkin on jälleen harjoiteltu. Olen tehnyt paristi viikossa myös palkattomasti 2-4 liikettä siten, että palkkaan Savun vasta kentän laidalla. Tämä on toiminut kivasti ja uskon tämän kantavan myös kokeessa. Sosiaalista ja lelulla palkkaamista täytyy vielä vahvistaa. Seuraaminen oli levinnyt käsiin, mutta olen lähtenyt viilaamaan sitä uudestaan. Kehitystä on näkyvissä, mutta on tässä vielä työtä.

Ilmoitin Savun lokakuulle Seinäjoelle kokeeseen. Silloin tulee kuluneeksi suunnilleen tasan vuosi ensimmäisestä kokeestamme. Nyt otan ensimmäistä kertaa kokeeseen myös kapulan mukaan. Treenit kapulan suhteen ovat niin kivalla mallilla, että uskon voivamme onnistua sen kanssa kokeessakin. Saadaanpahan kokeesta taas listaa sen suhteen, mitä tulee harjoitella lisää.

Rallytoko vaatii työstämistä ratatreenien suhteen; pitkästä pitäisi jaksaa työskennellä palkatta ja ääneti, eikä häiriöihinkään saisi mennä. Syyskuussa ehdittiin käydä kerran porukalla ratatreeneissä ja niiden jälkeen treenasin uusin ideoin omatoimisesti. Lokakuun lopussa meillä alkaa Saara Uljaksen pitämä rallytokon valmennus. Ilmoitin meidät myös rallytokon ohjattuihin kisatreeneihin, sillä tavoitteena olisi marraskuussa korkata voittajaluokka.

Voittajaluokan liikkeet alkavat olla tosi kivasti kasassa. Savu oivalsi oikean puolen seuraamisen ja siltä puolelta myös ympärikierron sekä erilaiset puolen vaihdot. Toki näitä pitää vahvistaa vielä häiriöissä, mutta käytöksiin on kuitenkin saatu vihjeet yhdistettyä.

Hajutyöskentely etenki syyskuussa niinkin paljon, että Savu oppi ilmaisemaan kantarellin makaamalla. Oon todella iloinen että ollaan vihdoin tässä vaiheessa! Savu erottaa kantarellin suppilovahverosta, sekä tuoreen sienen homeisesta. Vielä ei olla treenattu metsässä, mutta eiköhän lokakuun aikana saada sinne purkit mukaan. Sen verran mutuilin sieniretkellä, että palkkioksi täytynee ottaa raakaa lihaa, jotta Savun motivaatio säilyy riistan hajujen seasta sienien haisteluun.

Näillä tekemisillä eteenpäin ja uusie treenejä kohti!

Savu osteopaatilla ja iisimpi viikko

Savu kävi alkuviikosta osteopaatilla. Viimeksi auottiin selän jumia ja tämä toinen kerta oli sitä varten myös. Savu ei ole ontunut, ollut kankea tai haluton liikkumaan, mitä oli viimeksi ennen osteopaattikäyntiä, joten en epäillyt siltä löytyvän mitään. Toisin kuitenkin kävi ja selän jumia auottiin taas vähän uudelleen. Lisäksi Savu oli kauttaaltan maitohapoilla ja vähän juntturassa.

Osteopaatti neuvoi takittamaan Savua nyt kun kelit ovat koleat, eikä sen turkki ole vielä kovin paksu. Myös lisäravinteista saimme suosituksia ja toki ei ole pahitteeksi lisätä alku- ja loppuverryttelyyn viisi minuuttia lisää. Tuli kyllä hölmö olo, kun en ole tajunnut Savua pukea. Se kuitenkin ulkoilee kanssamme todella paljon, joten varmasti lihakset ovat ottaneet itseensä viimasta. Nyt olenkin pukenut Savua ahkerasti ja tätä myötä alamme harjoitella takin puikemisesta mielekästä tekemistä.

Aiempaan verraten olen suhtautunut ruokintaan vähän puolihuolimattomasti ja liiaksi mutuillen. Nyt olen laskenut Savun energian- ja lisätarpeet vähän tarkemmin ja tilasinkin sille Vetcaren E-vitamiinia sekä jo loppumaan päässyttä sinkkiä lisää. Mittasin myös 5/5 jakauman uudelleen ja tarkemmin, jotta Savu söisi oikeasti puolet ateriastaan lihaa ja puolet nappulaa. Pienellä lisäviilaamisella ruokinta alkaa taas muistuttaa aktiivisen harrastuskoiran tarpeita vastaavaa.

Syyskuu on humahtanut aivan älyttömän nopeasti ja ensi viikolla on jo lokakuu. Täällä alkaa olla ruska kauneimmillaan ja pihankin väriloisto on kääntynyt syksyisemmäksi. Itselläni olisi valtava retkikuume, mutta toistaiseksi on tyytyminen päiväreissuihin. Onneksi aina voi suunnitella ja haaveilla, niin on sitten retkirunko valmiina kun lähdön hetki koittaa. Ensi viikolle olen suunnitellut päiväretkeä koko jengin kanssa johonkin Pirkanmaan kohteeseen, vielä ei olla lukkoon lyöty.

Ohitustreenien irtotunti Canisportilla

Kävimme Savun kanssa lauantai iltana Canisportin koirakeskuksessa ohitustreenien irtotunnilla. Meitä koulutti ja opasti Anu Nieminen, itselleni uusi tuttavuus. Meidän hihnalenkkiemme ohitukset ovat levinneet käsiin jo jokin aika sitten. Satunnaista kehitystä on tapahtunut, mutta toistaiseksi koen käyttäneeni kaikki vippaskonstit ja ässät hihhasta, mitä minulla on. Niinpä kouluttajan näkemys ja ajatukset tuntuivat tarpeellisilta ja ideoita me saatiinkin.

Kahden keskisillä lenkeillä Savu suhtautuu ympäristöön välinpitämättömästi tai joissain tilanteissa harmittomalla haukulla. Keskenään voimme tilanteen mukaan väistellä vastaantulijoita tai ottaa ohitukset treenin kannalta jo opittujen taitojen avulla. Asetelma muuttuu, kun lenkille mukaan tulevat Savun silmäterät ja rattaat. Itselläni on vähän enemmän kädet täynnä, rattaiden kanssa ei ole aina mahdollista väistää ja Savulle pikkuväki on valtava resurssi. Etenkin viimeisen vuoden aikana, kuopuksen syntymän jälkeen Savu on vihkiytynyt huolehtimaan pikkuväen turvallisuudesta sellaisella tarmolla, että se yllätti itsenikin. Savu kun ei noin muuten ole ollut mikään vahtikoira, tai tarkka esimerkiksi ruuistaan.

Nykyään ohitukset koko jengillä ovat aika stressaavia, sillä Savu jännittyy (joo, jännittää itseäni myös) ja viimeistään kohdalla rähisee. Välillä olen saanut tilanteen kasattua paremmaksi ja ohitukset sujuvat rennommin. Epäonnistuneet kohtaamiset (toiset vastaantulijat päästävät koiransa moikkaamaan lapsia ja haluavat jäädä juttelemaan...) saavat Savun kuitenkin kilahtamaan ja suhtautumaan seuraaviin vastaantulijoihin epäileväisemmin. Paletin pyörittämistä eivät ole helpottaneet pari irtokoiraa ja tosiaan satunnaisesti rattaisiin kurkottelevat vieraat koirat. Mitään fyysistä vahinkoa kenellekään ei ole käynyt, mutta tilanteet ovat ikäviä kun Savu jo valmiiksi kokee kaiken ulkopuolisen ihan oikeaksi uhkaksi lapsille.

Se niistä taustatiedoista, pohjataidoista ja turvallisuuden tunteen heilahtelusta. Irtotunnilta jäi kivasti eväitä käteen ja jälkiviisaana olisin tietysti voinut ottaa rattaat mukaan. Ensi kerralla paremmin. Savu rentoutui hallissa aika nopeasti, haukkui muutamia kertoja ja kouluttajan pari kertaa. Kun ympäristön kanssa oltiin sujut, Savu tuntui ihmettelevän etteikö me tosiaan treenata mitään oikeita asioita 😁

Muistiinpanot

- opeta vahvaksi puolen vaihto vihje rattaiden kanssa. Eli Savun voisi temppuna pyytää aina eri puolelle rattaita ja pysymään siellä. Pyöräilijöitä kohdatessa Savulla onkin jo aika vahva "tässä" ja se pysähtyy odottamaan minua ettei vain singahda pyörän eteen. Ohituksissa Savu on aina rattaiden eri puolella, kuin vastaantulija, mutta tätä voisi kyllä temppuna vahvistaa.

- niissä kohdissa, missä ohituksia on tullut, voisi Savun hihnaa kelata lyhyemmäksi ns turhaan ja palkita siitä. Meillä on osin käynyt niin että kun lyhennän hihnaa, Savukin jo valpastuu että mistäs suunnasta nyt hyökätään. Hihnan kelaamista voisi siis opettaa hieman neutraalimpaan suuntaan.

- erinäisiä tukitaitoja ja temppuja voisi harjoitella lenkillä rattaiden kanssa muutenkin, jotta niistä olisi apua ohituksissa. Helppojenkin ohitusten jälkeen kannattaa huolehtia koiran palautumisesta ja kiinnittää huomiota kaikkeen, millä Savun turvallisuuden tunnetta voisi lisätä.

Näillä ajatuksilla jatkamme harjoittelua järjestelmällisemmin, myönnän viime aikoina vain raahanneeni koko porukan jostakin ohi niillä taidoilla tai taidon puutteella, mitä on. On lannistavaa saada jonkin palanen paikalleen ja sitten joku jo ryntää pilaamaan sen. Ja kun joku sitten päästää koiransa pyytämättä rattaiden luo ja jää kenties juttelemaan säästä, saan kommentin karvat pystyssä räyhäävästä koirastani että "onpa sinulla vihainen koira lasten kanssa" 💩 Ymmärrän ajatuksen että kaukaa varmasti näytämme hauskalta porukalta jolla on aikaa rupatella niitä näitä, mutta toistaiseksi moiset tilanteet ovat Savun silmissä täysi katastrofi ja turvallisuudelle vakava uhka.

Onpahan tässä itselle taas uuttaa opeteltavaa ja toki myös tosiasioiden hyväksymistä, ettei kaikki mene aina kuten oppikirjoissa. Toistaiseksi voin vaikuttaa vain itseeni ja sitä kautta Savuun, mutta ohikulkijoiden tempauksille en jaksa hirveästi uhrata ajatuksia. Ohitusongelma ei haittaa elämäämme merkittävästi, sillä asumme niin syrjässä että voisimme lenkkeillä myös tapaamatta koskaan ketään. Toki haluan harvinaisistakin ohituksista hieman rennompia; Savu saa haukkua, mutta olisi kiva jos sen haukkusävy olisi muu kuin raivolla puolustautuva. Jos jotain positiivsta aiheen tiimoilta, niin ainakaan pikkuväellä ei ole ulkomaailmassa mitään hätää niin kauan kuin Savu kulkee heidän rinnallaan 😁

Mitä on hyvä treeniseura?

Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt otsikon mukaista aihetta mielessäni ja nyt viimein tämä tuntuu julkaisukelpoiselta. (Pahoittelen kuitenkin ennakkoon mahdollisia kirjoitusvirheitä tai tekstistä välittyviä ajatuskatkoksia.) Aihe on puhututtanut koiraharrastajia myös muualla somessa, mutta minusta tuntui luontevalta pyhittää treeniseurapohdinnoille kokonainen blogiteksti. Postaus on vain minun näkökulmani ja mielipiteeni ja perustuu minun kokemuksiin noin kahdeksan vuoden ajalta. Sinä voit olla eri mieltä ja kunnioitan sitä, olemmehan erilaisia.

Mitä on treeniseura?

Jos joku lukee tätä tekstiä aivan uutena seuraajana, avaan hieman taustaa käyttämälleni sanalle. Treeniseurana en nyt tarkoita koirakerhoja tai yhdistyksiä, vaan yksittäisiä ihmisiä tai omatoimisia porukoita, jotka treenaavat keskenään. Tämä treenaaminen voi olla suunnilleen minkä vain koiraharrastuslajin harjoittelua. Itse olen treenannut muiden kanssa pääasiassa tokoa ja rallytokoa, mutta edellisten koirien kanssa myös vesipelastusta ja hakua.

Koiraharrastajat sopivat keskenään ajan ja paikan, jonne saavutaan harjoittelemaan, treenaamaan, kouluttamaan koiria, juttelemaan jne. Mitä treenit nyt ikinä sisältävätkään.

Millainen treenikaveri olen itse?

Vuosien varrella olen ehtinyt treenata jos kenenkin kanssa ja monenlaisissa eri porukoissa. On ollut kivoja treenejä, mutta myös ikäviä kääntöpuolia uusien tuttujen kanssa; ohareita, koirien sattuttamista, selän takana puhumista, suoranaista arvostelua ja haukkumista, tavoitteideni tai treenini vähättelyä ja koirani moittimista. Joinain kertoina treeniseura on osoittautunut täysin turhaksi; kukaan ei välttämättä vastaa kysymykseen, kaikki selaavat puhelimiaan tai poistuvat paikalta oman vuoronsa jälkeen. Itse olen kokenut kaikista ikävimmäksi sen, että minua on vähätelty tai halveksittu siksi että koirani ovat olleet sekarotuisia.

Ohareiden myötä olen tullut vähän laiskaksi lähtemään kovin kauas uusien treenikavereiden vuoksi, kun ei voi tietää varmaksi, tuleeko kukaan oikeasti edes paikalle. Toisaalta täysin asiattomien huomautusten tai "koulutusvinkkien" johdosta jännitän muiden nähden treenaamista nykyään tosi paljon. Minua jännittää epäonnistuminen ja koirani haukahtelu. Ei niinkään pelkästään siksi mitä minusta sitten ajateltaisiin, vaan että saanko niskaani jälleen lyttäävät kommentit.

Nykyisellään olen itsekin parempi treenikaveri kuin vaikka viisi vuotta sitten. Silloin otin vain kuvia ja puhuin paljon keskittymättä mihinkään 😅 Toisaalta en koe olevani ihan parhaimmillani, sillä joudun nykyään perumaan treenejä tai muuten säätämään aikataulujen kanssa. Haluaisin päästä treenaamaan aina kun joku ehtii ja ehdottaa, mutta toistaiseksi pääsen vain jos saan vastuullani olevan pikkuväen (uudelle lukijalle; Papu 3v ja Pipa1v) jonnekin hoitoon. Näin ollen päiväaikaan ilman lapsia treenaamaan pääseminen on aika tuuripeliä, joskaan minulle ei ole ongelma tokoilla muiden kanssa vaikka klo 22 illalla. Siihen aikaan treeniseuraa ei tosin ole kovin paljoa tarjolla.

Mikäli otan lapset mukaan treeneihin, pääsisin treenaamaan milloin vain. Koen kuitenkin epäreiluksi että minun kanssani treenaamaan tulevan pitäisi toimia vuoroni ajan lapsenvahtina. En olisi itse ennen omia lapsia ilahtunut tällaisesta, sillä minä menin treeneihin vain treenaamaan koiraa, en vahtimaan muiden lapsia. Lasten mukaan ottaminen asettaa myös vaatimuksia sijainnilla; pitää olla turvallista ja ei mielellään muita kulkijoita. Toki treenikaverin koirakaan ei saisi olla pelokas lasten suhteen ja toisaalta taas stressaisin itse sitä että sirkukseni pilaa toisten treenit. Niinpä en juurikaan automaationa ehdottele tai oleta, että pikkuväki olisi kimppatreeneihin tervetullut 😁 Olen kyllä saanut onnekkaasti yllättyä, että kavereiden koirat pitävät pientä sirkusta jo vakiovarusteena yhteisissä treeneissä.

No, ainakin olen sinnikäs sopimaan treenejä ja säätämään ajat ja paikat sopiviksi että pääsisin paikalle - ja ilmoittamaan ajoissa jos en pääsekään. Jos treeneihin saapuu useampi kaveri, käyn yleensä moikkaamassa jokaisen erikseen ja tarjoamassa apuani jos sille on tarvetta. Palautteen antamisessa haluaisin kehittyä, sillä helposti vain kerron mitä kaikkea hyvää koirakon tekemisessä näin. Kriittisen palautteen antaminen ääneen kuitenkin jännittää, sillä en halua loukata ketään. Tekemällä oppii ja harjoittelemalla kehittyy, joten toivottavasti olen vuoden kuluttua jälleen parempaa treeniseuraa. Kuvailisin itseäni kuitenkin reiluksi ja kannustavaksi. Kanssani treenanneet korjatkoon ja oikaiskoon, jos tämä ei pidä paikkaansa.

Kuka sitten on hyvä treenikaveri?

Tuntui loogisemmalta kuvailla itseään ennen, kuin asettaa vaatimuslistaa treenikavereista. Minulle henkilökohtaisesti on se ja sama millainen koira tai millaiset tavoitteet treenikaverilla on. Tärkeämpää on se, kuinka koiraa kohdellaan. Arvostan myös täsmällisyyttä aikataulujen suhteen ja ajoissa ilmoittamista peruutuksen osuessa kohdalle - on mälsää kiikuttaa lapset hoitoon ja ajaa 40km perille vain todetakseen ettei kukaan tulekaan.

Hyvä treenikaveri auttaa siinä missä pyydän; liikkuroi, on häiriönä, ottaa videota tai kiinnittää huomiota tiettyihin asioihin ja kertoo niistä näkemyksensä. Otan mielelläni vastaan myös kritiikkiä, mutta mielellään edes ratkaisun suuntaan olevan vinkin kanssa. Kuten minä, varmasti moni muukin tietää omat heikkoutensa ja puutteensa koiran ohjaamisessa. En siis hyödy Savun haukuskelua tai haistelua koskevista huomioista kovinkaan paljon, sen sijaan neuvot niiden ratkomiseen ovat erittäin tervetulleita.

Koska muiden kanssa treenaaminen on jännittänyt ja jännittää edelleen aika paljon, on hyvä palaute ollut kullan arvoista. Uudetkin treenikaverit ovat nähneet minussa ja koirassani hyvää, ja kiinnittäneet huomiota myös siihen, mitä jo osaamme. Erityisesti mieleen jäi muutaman viikon takaa kommentti Savun haukkumisesta, että sehän on "hyvin informatiivista" (jos tuon palautteen sanoja lukee tätä, niin kiitos paljon 💙). Ja tuo kommentti osui naulan kantaan, Savu ei hauku ilman syytä ja kun kaikki on balanssissa, se työskentelee hipihiljaa.

Sillä on väliä, miten treenikaverilleen puhuu. Ilkeät kommentit eivät vie ketään eteenpäin ja ensisijaisesti koirien takia siellä treenikentällä ollaan, tai ainakin pitäisi olla. Jokaisessa on jotakin hyvää ja jokaisella on täysi oikeus treenata ja oppia hyvillä mielin. Nauraa saa, mutta minusta olisi joskus ollut kiva tietää miksi suoritukseni herätti hilpeyttä. 

Sellainen treenikaveri ja porukka on hyvä, missä voi olla oma itsensä, fiilis on hyvä ja ajastusten vaihdolle ja keskustelulle on tilaa. Viis siitä, missä vaiheessa harrastusuraansa kukin on tai millaisella koiralla harrastaa (kaikki koirat ansaitsevat kivaa yhdessä tekemistä olivat rodultaan mitä vain). Hyvässä seurassa kehtaa epäonnistua ja jos tulee itku, sekin tulee ilosta. Kuvailisin treeniseuraa erinomaiseksi siinä vaiheessa, kun koiran kanssa on mokaillut kentällä oikein huolella, mutta poistuu silti treeneistä hymyssä suin. Ja ilokseni tällaisiin treenikavereihin olen tänä vuonna päässyt tutustumaan.

LISÄYS 16.9.2021 Olen erittäin otettu ja iloinen, että minun ehdottamiani kimppatreenejä varten muutkin ovat viilanneet aikataulujaan ja lähteneet vähän kotikenttäänsä edemmäs treenaamaan. Minulle tuollainen viitseliäisyys kertoo hyvästä asenteesta treenaamista kohtaan ja ajan myötä ahkera puurtaminen palkitaan 😊

Meitä saa kysyä treenaamaan jatkossakin tokoon tai rallytokoon, Pirkanmaalla.

Ota kaikki irti hyvästä treeniseurasta, porukassa on kivempi uskaltaa erehtyä ja oppia!

Kerro ihmeessä mitä ajatuksia tämä herätti, onko sinulla kokemuksia aiheesta tai oletko jo löytänyt erinomaisen treeniporukan jossa harrastaa 😊

Arkea ja koirahaaveita

Syyskuu on pyörähtänyt käyntiin aivan luvattoman nopeasti ja arvontakin on suoritettu. Arpapalkinto lähti eteläisempään Suomeen. Kiitos kaikille osallistujille palautteesta ja lukuvinkeistä. Erityisesti postauksia retkeilystä toivottiin ja näitä varmasti syksyn mittaa tuleekin, olenhan ulkoilmaihminen. Olen muutama vuosi takaperin postannut listauksen 100 retkeä koiran kanssa 5/2017. Listalta on vielä monta kohdetta käymättä, mutta voisin tehdä vastaavalla teemalla uuden listan.

Syksylle olen kaavaillut ikäänkuin laavumaratonia, sillä tarkoituksenani on poiketa ainakin jokaisella Ylöjärven laavulla. Ilman aikarajaa tavoitteeksi voisi ottaa jokaisen Pirkanmaan laavun katsastamisen. Useilla paikallisilla laavuilla olen jo tulistellut, mutta tarkempi tutkailu teki selväksi, että moni paikka on minulle vielä tuntematon.

Jos sinulla on mielessäsi jokin tietty laavu, niin vinkkaa ihmeessä 😊

Tokoleirin jälkeen treenejä on jatkettu uusin tuulin ja monenlaisin ajatuksin. Olen onnistunut sotkemaan seuraamisen aivan totaalisesti, joten sen suhteen häiriöt ja palkattomuustreenit ovat hetken tauolla. Täytyy keskittyä ihan pelkän seuraamisen hiomiseen ja muistutteluun, se kun on meillä ollut jo tosi hieno.

Tokon muut liikkeet seilaavat omissa uomissaan kohtuullisella tasolla. Kapulan pito tulee ansaitsemaan oman postauksensa, mutta hehkutan sen verran että olemme viittä vaille valmiita kokeisiin. Ja jotta rima ei nouse liian korkealle jännityksen vuoksi, on lokakuulle merkitty tokokoe kalenteriin.

Rallytokon voittajaluokan liikkeet ovat venyneet ja vanuneet aivan kohtuuttomasti. Kirjasin viime viikonloppuna tarkan listan, mitä meiltä puuttuu ja suunnittelin vihjeet/käskysanat valmiiksi. Hieman hiomista ja harjoittelua vaatii kömpelö ohjaamiseni, mutta tarkoitus on kisata oman seuran kokeessa marraskuussa. Sitä ennen ehtii onneksi alkaa Canisportilla Saara Uljaksen pitämä rallytokovalmennus. En malta odottaa että päästään pitkästä aikaa ohjattuun!

Rallytoko tehtävälista, tavoitteena voittaja luokka

Oikean puolen seuraaminen "liki"

- ohjaajan kiertäminen "runt"

- eteen tuleminen, palaaminen "liki" tai "runt"

- askel vasemmalle

Käännökset

- 2x vasen täyskäännös "viereen"

- molemmat vasempaan täyskäännös "kieppi, liki"

- molemmat oikeaan täyskäännös "toiseen, sivu"

Puolenvaihdot

- puolenvaihto takana "front"

- puolenvaihto istumisen kautta takana "front, liki"

- puolenvaihto jalkojen välistä "väli"

Pysäytykset

- istu, seiso, maahan ohjaajan vierellä "up, maahan"

- istu, seiso, isto, ohjaajan vierellä "up, sivu"

- liikkeestä seiso, kierrä koira "stop"

Osaa yllä kirjoitetuista on harjoiteltu, osaa ei lainkaan. Käskysanoissa ei ole varsinaista logiikkaa, oli vain keksittävä muutama sana jotka eivät olisi vielä käytössä.

Lähes päivittäisen treenaamisen lisäksi olemme viettäneet aikaa luonnossa vähintään päivittäin. Savu on ollut mukana sienestämässä ja marjastamassa, sekä muuten vain ulkoilemassa. Kävimmepä kaverin ja porokoirienkin kanssa Lintuharjulla nuotioretkellä. Harmillisesti varsinaisia kuvia tuli aika vähän, sillä satoi tietysti vettä.

Syksylle on suunnitelmia ja rautoja tulessa, mutta päivä kerrallaan kohti haaveita. Blogi tulee saamaan uuden ulkoasun ja muutamia videoitakin olen suunnitellut. Kesävideo on editointia vaille valmis, ei lainkaan niin hieno kuin voisi, mutta kiva kuitenkin. En tiedä, ovat ns. my day videot enää muodissa, mutta olen ajatellut moisen Savun päivästä kuvata. Tai kenties viikosta, riippuen miltä tuntuu. Onkohan lukijoissa ketään, jota videot kiinnostavat?

Aikatauluongelmieni vuoksi en ole päässyt katsomaan islanninlammaskoiria (enkä liioin kimppatreeneihinkin, kiitos kuitenkin kaikille teille), vaikka olisin halunnut. En kuitenkaan malttaisi enää odottaa asioiden varmistumista, sillä tarve toiselle koiralle on kova. Ehkä jonain päivänä, meidänkin talouteen astelee rotukoira. Sen kunnian tulee saamaan islanninlammaskoira.

Kirjoitelmiin, aurinkoa syksyysi 🍁🍁🍁

Elokuun treenikooste ja kesämuistoja

Vaikka kesäkeli vähän viileni, keskittyivät elokuun treenit pääasiassa keittiöön. Ulkotreenien kannalta elokuu oli todella hiljainen, mutta eipä itselläkään ollut ihan selvänä mielessä, mitä tehtäisiin. Rallytokon ratatreeneissä pistäydyttiin, joskin treenistä suurin osa meni uuden hallin ihmettelyyn. Elokuun treenit päätti tokoleiri, josta tuli roppakaupalla ideoita tokotreeneihin. 

Tokon osalta kaikki isommat liikkeet ovat olleet vähän tauolla (minkä sitten leirillä huomasikin), mutta kapulan pidon etenemiseen olen tyytyväinen. Kapulan pito on siinä vaiheessa, että Savun häntä heiluu kun se nostaa kapulaa keittiössä tai kotipihassa. Keittiössä ollaan nyt otettu kuvioon mukaan myös perusasento. Vielä riittää työtä että suoritusta voi kutsua koevalmiiksi, mutta olen onnellinen ylipäänsä siitä, että olen vihdoin saanut valettua Savun tunnetilan kapulaa kohtaan myönteiseksi.

Kaukojen uudelleen opettelun olemme saaneet kivasti vauhtiin, joskin olen vähän treenannut kaikkia liikkeitä samaan aikaan ja sotkenut sekaan vihje-erottelunkin 😁 Maltti on valttia ja uusilla neuvoilla jatketaan kaukotreenejä,

Kesätavotteissa luki möys luoksetulon uudelleen opetus, mutta sen eteen ei olla lopulta tehty mitään.  Vielä, perehdyn asiaan kyllä.

Rallytoko on kaivannut viilaamista oikean puolen perusasennon ja häiriöistä luopumisen osalta. Eteentulo on viimein tosi kiva ja oikean puolen perusasennostakin se sujuu. Myös peruutus on Savulle tuttu juttu. Yleisesti seuraaminen ja sen kesto vaativat tauon jälkeen työstämistä.

Elokuussa saatiin kuitenkin asennonvaihdot tosi kivoiksi. Rallytokossa on muutama liike joissa koiran tulee vaihtaa asentoaan perusasennosta tai ohjaajan pysähtyessä jäädä seisomaan, istumaan tai makaamaan. Näissä mulla on aiemmin ollut tosi epäselvät vihjeet, mutta selkiytyksen myötä Savun vaihdoista on tullut tosi napakat.

Alkuperäinen tavoite oli mennä jo syksyllä rallytokon kokeissa voittaja luokkaan, mutta toistaiseksi oiken puolen seuraamisessa ja kisatilanteessa riittää vielä paljon tehtävää. Ehkä ennen joulua kuitenkin, tai vasta alkuvuonna.

Hajutyöskentelykin pääsi vähän unohtumaan, mutta esittelin Savulla parista eri maastosta kerätyt kantarellit. Kantarellin tunnistusta siis jatketaan ja nyt sienikauden alkaessa päästään niitä etsimään myös metsästä. Eiköhän minulle ensi kaudelle ole oikein kelpo sienikoira.

Kirjoittelin alkukesällä toiveita kesälle. Kaikki ei toteutunut, säätila oli paahteisempi kuin odotin ja lapsivapaita järjestyi yllättävän vähän. Siitä huolimatta meillä oli kiva ja touhukas kesä. Ehdimme tehdä kanoottiretken, käydä kävelyllä Hatanpään Arboretumissa ja samoilla lähimetsissä vaikka kuinka paljon. Savu innostui taas uimisesta ja vietimme aikaa rannalla.

Hyvin paljon me myös vain oltiin. Ja se jos mikä tekikin hyvää. Telttaretket siirtyvät vähän tuonnemmaksi, juurihan sitä tuli kaksi yötä nukuttua ulkona. Kesäisten kuvamuistojen myötä, me ollaan aivan valmiita syksyn seikkailuihin ja treeneihin.

Tokoleiri Jämijärvellä

Kesä on pian loppuun taputeltu, tokoleirin myötä. Koko kesän tuota leiriä odotin ja sinne onnistuneesti lopulta pääsin. Perjantaina lähdimme Savun kanssa Jämijärvelle etsimään leirintäaluetta, joka pienten mutkien kautta löydettiin. Olin päättänyt majoittua leirin ajaksi telttaan ja vielä viime hetkellä arvoin metsän ja leirintäalueen välillä, päätyen vaihteluksi jälkimmäiseen.

Perille päästyäni pystytin teltan auton viereen ja tutustuin lähiympäristöön Savun kanssa. Tuota pikaa Hanna koirineen (treenikuvat Hannan ottamia) saapui paikalle ja pisti leirinsä viereemme pystyyn. Muita telttailijoita ei leirintäalueella tuona aikana ollut. Sen sijaan tokoleirin lisäksi Jämillä oli myös valjakko- ja hakuleirit, joten koiria riitti.

Ensimmäisenä iltana leirillä pidettiin pieni aloitusluento ja jokainen esitteli itsensä (tämä on aina yhtä jännittävää ja vaikeaa). Leirin kouluttajina olivat Riitta Kivimäki ja Piia Karinen. Saimme mielenkiintoiseksi ryhmätehtäväksi tehtävän, jossa oli tarkoitus havainnoida koiran ja ohjaajan vuoropuhelua aikaväliltä "auton peräluukku auki - kentällä yhdessä". Yhteisen ohjelman loputtua vietimme lenkillä aikaa pimeän tuloon asti.

Ensimmäisenä aamuna aloitettiin treenit kentällä. Jokainen osallistuja kävi pyörähtämässä kentällä oman koiransa kanssa, tutustumassa uuteen ympäristöön. Savu ja minä olimme ensimmäisenä vuorossa. Savu haukahteli hieman ja oli erityisen kiinnostunut muiden koirien hajuista, nuuhkien ihmisten housuja perusteellisesti. Aika nopeasti Savu oli sujut ympäristön kanssa ja alkoi tarjota kontaktia merkiksi valmiudestaan yhteiseen tekemiseen. Savu meni kuitenkin vielä häkkiin odottamaan varsinaista treenivuoroaan.

Seuraaminen

Päätin että aloitamme treenit liikkuroidulla seuraamisella ihmishäiriössä. Minua jännitti ihan hirvittävästi ja aika pian tajusin että tuli haukattua aivan liian iso pala kakkua. Sähläsin palkkaamisen kanssa oikein huolella, sillä kovassa jännityksessä alan palkita Savua ihan kaikesta, mutta samalla aika laimeasti. Keskeytettiin varsinainen liikkurointitouhu, sillä treenitilanne oli meille molemmille muutenkin haastava.

Toisaalta hyvä, ettei saatu aikaiseksi meidän parasta seuraamista. Oltaisiin muuten jääty ilman tärkeitä vinkkejä. Hienoakin seuraamista tuli lopulta, joskin siinä kohtaa olin odottanut kontaktin tippumista jotta voisin kokeilla Savun pyörähdystemppua sen huomion saattamisena takaisin minuun. Pienestä töpeksimisestä huolimatta kontakti alkoi löytyä ja lopulta ymmärsin saamani ohjeetkin ja pystyin palkkaamaan Savua paremmin. Oli aivan todella jännittävää, sillä en ole vahvimmillani treeneissä silloin kun muut katsovat, mutta selvittiin kuitenkin. Ensi kerralla mietin jonkun vähemmän korkealentoisen tehtävän aloitukseksi 😂

Muistiinpanoja

Kriteeri valmiiksi ja vahviste tehtävän arvoiseksi

- kontakti

- kesto

Hyvästä seuraamisesta palkkaaminen

- "vau" käsien levitys

- "juostaan" juokse oikeasti karkuun

- "jes" namit

- "oke" lelulla, jos Savu haluaa leikkiä

Virheisiin reagoiminen

- kontaktin putoaminen; jos Savun kontakti tipahtaa, kehoitan sen suorittamaan "kiepin" ja pysähdyn samalla. Kiepin jälkeen Savu tarjosi omatoimisesti perusasentoa, josta se sai palkkion. Näin ei toivottu tekeminen katkeaa ja ennen seuraavaa kontaktia kuluu muutama sekunti uuteen palkkioon. 

Tällä tavalla Savun kontaktista ei tule jojomainen, jollainen se nyt vähän on - olen palkannut aina kun se palauttaa kontaktin, mutta ongelma onkin juuri se: samanarvoisen palkan saa pitämällä kontaktia koko ajan tai katsomalla maisemia välillä. En ole varma, toiminko näin vain jännittäessäni vai muutenkin, mutta nyt havahduin miten hölmösti sitä voikin palkkailla. Uusi toimintasuunnitelma auttaa muokkaamaan omaa käyttäytymistä ja sitä myötä koiran.

Jatkossa järjestelmällistä seuraamista, kriteerin miettiminen valmiiksi ja siinä pysyminen. Seuraamista voi tehdä lennosta, perusasentoon tuloa ja siinä pysymistä, sekä liikkeelle lähtöjä erikseen.

Ota treenit videolle ja kavereilta havaintoja. Kirjaa ennakkoon suunnitelmaan ylös, miten pitkän kaavion kävelet ja missä vaiheessa palkkaat. Nyt olen jämähtänyt palkitsemaan keskimäärin 6-8 askeleen välillä. Ei siis ihme, että viimeistään kymmenennellä askeleella Savu alkaa ihmetellä.

Toisella treenivuorolla rohkaistuin ja päätin kysyä vinkkejä Savun kapulan pitoon. Kerroin perusteellisesti taustamme kapulan suhteen ja että taito on varsin tuore ja siten vähän epävarma vielä. Halusin kuitenkin hyödyntää jännitykseni ja häiriöt kapulatreenin suhteen. Vähän takkuista oli ohjaamiseni, mutta niin vain Savu otti kapulan suuhunsa, piti sitä, kantoi pari askelta ja muuta sellaista. Perusasennossa kapulaan tarttuminen ei onnistunut, sillä se on Savulle vielä vähän haastavaa ja sen hetkiset häiriöt olivat liikaa.

Olen kuitenkin todella tyytyväinen että saatiin pieni kapulatreeni tehtyä. Muuten olisi jäänyt pelkäksi puheeksi se, että töitä on kapulan pidon eteen tehty. Saatiin erinomaisia vinkkejä ja vaikka tavoittelin liikkeestä koevalmista jo syksylle, on oikeasti edettävä Savun tahtiin. Hiljaa hyvä tulee, asenne ja laatu edellä.

Muistiinpanoja

- Kapula ja lelu vierekkäin, Savu saisi tarttumisen jälkeen revitellä lelulla kunnolla

- Palkkioita pelkästä nostosta (ulkona ja uusissa paikoissa)

- Lelupalkkausta ruokapalkan lisäksi = tavoitteena lisätä vauhtia ja asennetta

Vieraassa paikassa Savu saavuttaa palkkion jo pelkästään katsomalla kapulaa

Savun kontaktia voi jatkossakin käyttää starttinappulana kapulan tarjoamiselle. Muista myös kunnioittaa koiran valintaa, mikäli se kertoo tehtävän olevan liian vaikea.

Fiiliksen mittarina voi Savun kohdalla pitää heiluvaa häntää.

Kapula ulkotreeneihin mukaan ja maltilla eteenpäin.

Samalla treenivuorolla katsottiin myös Savun kaukojen tilanne. Aloin nyt kesällä opettaa istu-maahan vaihtoja uudelleen ja sotkin samaan syssyyn seisomisenkin. Näytin kouluttajalle miten ollaan kaukoja tehty ja saatiin toivomaani palautetta ja vinkkejä jatkoon. Treenin lopuksi itseäni huvitti, että Savuhan osaa nousta kurreen vaikka käskisin sitä monen metrin päästä. Se myös pysyy asennossa kauan. Sen sijaan istu-maahan vaihtoa se ei osaa edes kahdesta metristä. Tästä voi huomata, että valokuvaamista varten temput olivat minulle joskus todella tärkeitä, sen sijaan tokon kaukot eivät niinkään 😂 Ei ole siis kyse siitä, etteikö Savu oppisi tai minä osaisi opettaa. Nyt pitää vain ryhdistäytyä ja laittaa tokoliikkeet ykkössijalle suunnitelmallisuuden suhteen.

Muistiinpanoja

- yhdessä treenissä yhtä asentoa kerrallaan

- erikseen tekniikka, etäisyys, vihje-erottelu, Savun kanssa kaikki asenne edessä

- suullisen käskyn vahvistusta ohjaajan rintamasuuntaa vaihdellen; kylki koiraan päin ja vihje vaihdolle

Lelupalkalla asennetta

- Savu nousee istumaan, heitä lelu koiran taakse

- Savu menee maahan, vapauta lelulla eteenpäin

Hyödynnä kurre, kieppi ja pomppu temput, sekä käytä alustaa jotta Savu voi suorittaa vaihdot turvallisesti.

Vahvista asentoa, vaihtoa, vihjettä ja lihaksia.

Ensimmäinen leiripäivä meni vähän sumussa jännityksen vuoksi, mutta ehdittiin lenkin merkeissä nauttia Jämin kauniista maastoista. Savu pääsi Aurin kanssa valjaisiin ja kikkarin eteen. Yllätyin, miten Savu lopulta oikein innostui juoksemaan ja niin ne Aurin kanssa viilettivät suoralla. Aamuauringossa vedettiin vähän lyhyempi pätkä, sillä Auri päätti että nyt juostaan palkkakuppeja kohti eikä yhtään pois päin. Ja kun Auri jotain päättää niin minun on siinä melkoisen turha neuvotella.

Savun kannalta oli tietysti hyvä, ettei aamulla ehditty hurjasti urheilla. Sunnuntaista tuli aika lämmin päivä ja vähän tokoillakin kuitenkin piti. Vetotreenit olivat kuitenkin niin kivat, että Savu pääsee Aurin kylkeen toistekin. Ehkäpä sitä voisi itsellekin kikkarin hankkia ja koulutella Savusta vetokoiran itselle 😁

Sunnuntain treenivuorolla päätin pienestä lämmöstä huolimatta ottaa meille ohjelmaan merkin kierron ja hypyn. Olemme tehneet Savun kanssa merkin kierto ihan huviksemme, sillä suhtaudun vähän skeptisesti siihen että me ikinä korkkaisimme tokon avointa luokkaa. Ei se kuitekaan aivan poissuljettua ole ja toki vaihtelun vuoksi koiran kanssa on kiva treenata myös ylempien luokkien liikkeitä.

Savu innostui kierrosta ja rallatti reippaasti muutaman kierron. Kouluttaja kuitenkin huomasi, että palkitsen Savun aina täsmälleen samasta kohtaa; Savun tullessa kartion takaa, vapautan sen palkalle. Tämä johtaa siihen että jos palkkamerkki ei tule täsmälleen siinä kohtaa, Savu alkaa vähän hidastaa. Tehtiin merkin kiertoa käsikosketuksen avulla lyhyeltä matkalta niin, että Savu sai palkan vasta ollessaan luonani. Savu hoksasi homman tosi nopeasti ja alkoi oikein kiihdyttää merkin takana. Tämä laitetaan ehdottomasti samantien käytäntöön, niin saan luotua merkille varmuutta.

Muistiinpanoja

- käsikosketus avuksi lähellä kartiota

- toistot kohtuullisina, jotta asenne säilyy

- palkkio vasta kartion jälkeen

Toisena juttuna katsoimme Savun hyppyä. Kuten aina jos ennätän jotakin kehua, mikään ei suju. Savun hyppy on ollut kokeessa kymppi ja muutenkin varmin liikkeemme. Vaan nytpä se lähti luokseni heti kun käännyin ja kiersi esteen. Treenikaverit tiesivät sanoa, että Savu vilkaisi heihin ja nousi sitten. Ilmeisesti Savua siis jännitti. Palattiin takaisin aloituspaikalle ja palkkailin Savua vaihtelevilta matkoilta pelkästä istumisesta. Aluksi se vähän haukotteli, mutta harjoituksen edetessä rentoutui.

Ensimmäiset pari hyppyä menimme Savun kanssa peräkkäin tai vierekkäin, jotta esteen kiertäminen ei vahvistuisi. Hyppyeste oli kapein millä olen Savua hypyttänyt, mutta oikein näppärän oloinen matkamalli. Lopulta hyppy sujui kivasti kun saatiin häiriöt haltuun ja tehtävä Savulle helpommaksi.

Muistiinpanoja

-vahvistetaan jäämistä eri etäisyyksillä ja eri häiriöiden jäädessä selän taa/koiran viereen

Hyppy varman päälle

- näytä este

- menkää yhdessä

- kutsu koira kylki/selkä koiraa kohti

- asennetta superpalkalla

Osallistuimme myös paikkikseen. Savu oli rivissä rento ja meni lonkalle kuten odotinkin. Vähän se heilui lonkalla ollessaan, mutta pysyi kuitenkin. Kävin muutaman kerran välissä palkkaamassa ja lopulta Savu makasi rivissä kolmisen minuuttia. Paikkis meni siltäkin osin kivasti, että Savu meni maahan ensimmäisellä ja samaten nousi ensimmäisellä, eikä häiriintynyt vieruskaverin palkkiolle juoksusta.

Viimeisen treenivuoroni käytin keskusteluun kouluttajan kanssa, sillä Savu oli jo aivan liian väsynyt. Kysyin apua kisatilanteeseen ja keskustelun edetessä tajusin itsekin treenaavani jo pelkkää palkattomuutta aivan liian vähän. Keskustelu osoittautuikin oikein tarpeelliseksi ja sain paljon uusia ideoita. Mietimme myös Savun superpalkkaa kisatilanteen jälkeen ja jouduin itsekin ihan tosissaan miettimään. Olen vähän jumiutunut palkkaamaan namilla ja lelulla aina samanlailla, mutta nyt on tiedossa monta juttua mitä aion kokeilla.

Muistiinpanoja leiriltä

Koetilanne

- kokeenomainen setti joka treeniin; arvo muutama alokkaan liike, jotka teet kokeenomaisesti palkatta niin, että palkkio odottaa "kehän" ulkopuolella

- kokeeseen superpalkka, se voisi Savun tapauksessa olla juoksua ja haukkumista, esim. jonkin lelun perässä juoksemista ja yhdessä riehumista. Ajattelin kokeilla samantien ruualla täytettävää onkilelua.

- sosiaalisen palkkion vahvistamista

- koerutiinit; tuo kokeenomaisuutta treenien aloitukseen ja palkitsemiseen. Älä kuitenkaan juokse treeneissa valtavaa kunniakierrosta koiran kanssa, jos et uskalla tehdä niin kokeessa. Treeneissä sama rutiini kuin kokeessa; autosta-kehänauhan sisäpuolelle koerutiinein

- laita treeneissäkin kaikki elementit (kartiot, hyppy, ruutu ym.) kentälle, luo jokaiselle merkitys ja arvo

- kirjaa koerutiinit ja tee siten treenissä, ota vastuu omasta oppimisesta

- pohdi omat rutiinit eri paikkoihin; esim sisähalli, hiekkakenttä jne.

Leikkimistä vahvistettava

- eri ympäristöt

- kahden lelun leikki

- leikkimisen vihjeen vahvistaminen

- leikin vahvistaminen palkkiona ruuan avulla

Palkkiovihjeiden vahvistusta ja uusien opettelua

jes - ruoka kädestä/lähtöisin

zip - ruoka kupissa

oke - lelu kädestä/lähtäisin

taka - lelu takana/reunalla

kii - lelu edessä/kaukana

vau - sosiaalinen, käsien levitys = Savulle pomppuvihje /vahvista lelulla/namilla

Paljon tuli infoa, ideoita, oivalluksia ja ajatuksia. Syyskuulle on valmisteilla tarkka treenisuunnitelma ja ylipäänsä ajatus tokon suhteen on nyt kirkkaampi. Motivaatio on taas kodillaan ja täältä tullaan treenit!