29 syyskuuta 2015

Mitä täällä oikein tapahtuu?



Olen myöhässä taas, ajatuksia on about sata ja puolet ovat solmussa. Aika menee liian lujaa, asioita tapahtuu likaa ja huoh, syysväsymys iskee. Ajatella, että vuosi on kohta niputettu pakettiin... Noh, ei mennä sinne asti, mutta kerrataanpa hiukan arkikuulumisia.

Reilu viikko sitten mulla oli hoidossa tosiaan belgitytöt Kirppa ja Ava. Vähän jännitti ottaa hoitoon belgilöt, vaikka kohtuullisen tuttuja koiria olivatkin. Tartuin kuitenkin tilaisuuteen, olihan se mahdollisuus tutustua kaksikkoon lähemmin ja saada vähän korketuspintaa tervuihin. Tätä kehtaa jo sanoa kokemukseksi, kolmen päivän mittainen omistajuus, eikö?

Olin yllättynyt ja häkeltynyt koirien käytöksestä ja olemuksesta. En voisi kuvitellakaan, että omat koirani käyttäytyisivät noin hienosti vieraassa paikassa hoidossa. Toki eriluontosia koiria, mutta belgit eivät kokeilleet kanssani minkäänlaisia vippaskonsteja, vaikka jännittämisen näki varmasti kilometrin päähän. 

Inttivetimissä kotiin tullut mieheni kyllä haukuttiin ja todettiin vähän epämääräiseksi hiippariksi. Mutta lauantaiaamuna Niko istui jo sohvalla kaksi turrikkaa sylissään. Enpä uskonut sitäkään päivää näkeväni, kun miehen suusta tulisi tällainen "otetaan meillekin belgi". Nikohan ehdotti, että palautetaan Ava, mutta jätetään Kirppa meille. Avahan on vielä vähän nuori höntsy, sillä synkkasikin Vilkun kanssa täydellisesti.

Kiitos Millalle, kun luotit haukut hoitoomme ja soit minulle oikein ihanan mahdollisuuden. Otamme mielellämme toistekin kaksikon tänne!



Belgeistä inspiroituneena olen järjestelmällisesti panostanut oman kaksikon rauhoittumishetkiin. Näin viikon jälkeen ero on jo huomattava. Virheeni oli se, että välillä ulos takapihalle oli vapaa käynti. Tällöin kaksikkomme aloittaa järkyttävän rallin, rapa lentää ja enää ei erota, onko sisällä vai ulkona kun kuraa on kaikkialla. Nyt ilmakin on viilennyt, joten ovea ei voi pitää auki koko ajan. Kun uloskäyntiä ei ole, sekä Tuikku että Vilkku makailevat kaikessa rauhassa. Musti ja Mirri hurmasivat minut Dirty Dog kuramatollaan, suolainen hinta ja ostettiin pienin mahdollinen kuramatto. Tuo on kuitenkin suorastaan imenyt suurimmat kurat ja roskat, kun koirat tulevat ulkoa sisälle. Nappiostos siis! Shoppailin myös Orbilocit ja Rukka heijastinliivit, mutta niistä on tulossa oma esittely ajan kanssa.



Olen tehnyt muitakin, kuin ostoslöytöjä. Löysin Vilkun kolme veljeä ja yhden siskon, loput etsinnässä. Toivon mukaan syksylle saadaan vielä pentutapaaminen. Myös Tuikun veli ja toinen sisko ovat edelleen yhteydenpidon päässä ja toivottavasti näitäkin tavataan jatkossa. Tuikun suhteen hommat rullaavat mainiosti. Olen menossa lauantaina motivointi luennolle ja ostin Tuikulle lokakuun lopulle häiriökurssin. Yritän myös metsästää meille rallystarttia, tämän vuoden loppuun tai ensi vuoden alkuun. Kilpailut kyllä kuumottaisivat, nyt kun on taas päästy harrastusten makuun.

Harrastuksista puheenollen, pähkäilyssä on Tuikulle taakanvetovaljaat, ajavat asiansa huskyvaljaita paremmin ahkion hinaamisessa. Mietiskelin myös, olisko jäljestys pöljä idea tälle? No jaa, en tiedä, pitää ehkä perehtyä jäljestykseenkin paremmin, vihdoin ja viimein. Vilkkulainen sen sijaan osoittaisi hyvää potentiaalia vetoharrastukseen, puntaroin tässä, mennäänkö kikkarilla vai juosten, jos joskus mennään. Kevättalvella lähdetään sovittelemaan valjaita.

Tällaisia pohdintoja tänne kuuluu, huomenna taas tokovalkkuun ja loppuviikko rentoa höntsäilyä hurttien kanssa. Tällä hetkellä ollaan porukoilla maalla ja laahusteltu tuolla metsissä. Kunhan tahti työni puolesta taas hellittää, ehdin pyöriä enemmän täällä blogimaailman parissa.

7 kommenttia:

  1. Siitä vaan kisoja silmäilemään! :) Me ilmoittauduttiin rallyn rotumestaruuksiin kolmen viikon päähän, pitää vielä opetella tuo remmin kanssa veksaaminen niin hyvä tulee... Tervuissa on paljon kivoja koiria, ja tuskin ovat ainoita, jotka haukkuisivat oudon inttipukuisen hiippailijan ensikohtaamisellaan ;) Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo yritän tähystellä lähiseutujen startteja. Hahhah, joo ensimmäisellä kerralla Vilkkukin oli epäileväinen kun mieheke tuli maastokuosissa kotiin :D

      Poista
  2. Jee kisoihin vaan :)! ja jäljestys vois olla aika jees, myö ollaan käyty tyynen kaa paristi ja se kyllä tykkää!

    VastaaPoista
  3. Voi vitsit. Pitäisköhän sitä itekkin vaan ostaa tommonen kuramatto... Tällä hetkellä kämpän lattialla lojuu kilokaupalla mutaa, rapaa, hiekkaa, kuraa, lehtiä ja mitähän vielä! Meillä kans jos kämpän ovea pitää auki aidatulle takapihalle niin ralli on melkonen.. :D

    VastaaPoista
  4. Jäljestys olisi varmaan Tuikulle just kiva laji! Saisi vähän tehdä sitä nenänkäyttöä, mikä varmaan vetää metsällekin karkureissuille. Kotijäljestelyihin nyt ei varsinaisesti tarvita edes mitään perehtymistä, otat jonkun raadon perässävedettäväksi tai pistät tonnikalat liemineen sukkahousuihin ja kiskot sillä jäljen :D

    Onko tuo matto siis oikeasti hintansa väärti? Mä olen maailman laiskin kuratassujen pesijä, ja sitten kärsin kun sitä hiekkaa on kaikki nämä 31 neliötä vääränään.. Jotain tuollaista olen harkinnut, mutta vielä en ole ihan vakuuttunut. Riittääkö, että koira kävelee maton yli, vai pitäisikö sitä hinkuttaa mattoon, että siitä on jotain hyötyä? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan tuo matto hintava... Meillä olisi ehdottomasti tarvittu isompi, mutta kyllä tuo kerää roskat ja suurimman ravan. Siis jos ja kun koirat siihen sisälle juostessaan osuvat. Kumpikaan ei hinkuta tassujaan siihen, lähinnä se on sellainen paskasieppari, Vilkku kun ei läjiä varo :D jäävät sitte tuohon mattoon.

      Poista

Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)