Pentutapaaminen

Yllä Vilkun isä Hugo, sisko Täppi ja emä Hupi

Viimein se odotettu päivä koitti ja pääsisimme tapaamaan Vilkun sukulaisia. En ollut itse tietoinen muista sisaruksista, mutta kesällä minuun otti yhteyttä Moona. Moona oli löytänyt blogini ja omisti Vilkun veljen Kirpun. Ei mennyt kovinkaan kauan, kun yhteyttä samoissa asioissa otti Sari. Hän oli saanut kasvattajalta blogini osoitteen ja omistaa aiemman pentueen uroksen Vilin. Me intouduimmekin nopeasti kalastelemaan yhteystietoja muihinkin pennunomistajiin ja tuota pikaa järjestimme jo tapaamista.

Lauantaina lähdimme sitten ajamaan, nappasimme Moonan ja Kirpun kyytiin ja mekin tapasimme ensimmäistä kertaa. Pennut tulivat hyvin juttuun, Vilkku perinteisesti mielisteli, Kirppu suhtautui ihanan rauhallisesti ja viileästi. Taisi vähän jätkää jänskättää. Kirppu oli myös selvästi maskuliinisempi ja ihan huomattavasti Vilkkua isompi ja hieman vankempi. Hyvin koirat matkustivat reilu 200km, ei mitään ongelmia matkalla.

Yllä Vilkun sisko Hukka, veli Kirppu ja aiemmasta pentueesta veli Vili

Olimme Alajärvellä Sarin luona tapaamispaikalla ennen puoltapäivää. Päästimme pennut ulos ja pellolle juoksemaan. Seurakseen ne saivat isoveljensä Vilin. Vili on saman yhdistelmän aiemmasta pentueesta. Vilillä ja veljellään Ranella on molemmilla harrastuksina pelastuskoiratoiminta ja kumpikin ovat edenneet aivan hälytysryhmiin asti. Saimmekin tapaamisessa kysellä vaikka mitä ja vähän maistiaisiakin toiminnasta, kun koirat hakivat piiloutujia.

Kun kaikki osallistujat olivat saapuneet paikalle, lähdimme kasvattajalle. Oli kiva päästä sinne kertomaan kuulumisia ja rapsuttelemaan Vilkun vanhempia. Vilkun sisko Täppi oli aivan ihana venkula ja häslä, paljon samaa Vilkun kanssa. Kasvattajalta jatkoimme matkaa Pyhävuoreen, jossa viimein päästimme kaikki koirat irti.

Yllä Vilkun sisko Nelli ja aiemmasta pentueesta veli Rane

Vauhtia riitti, kun koirat rämistelivät ja loikkivat pitkin vaikeakulkuista maastoa. Vauhdista kyllä huomasi, minkätyyppisiä koiria omistetaan... Kaikki tulivat sopuisasti toimeen, eikä mitään varsinaisia välienselvittelyjä tarvittu. Oikeastaan koirat eivät kovin paljon edes tehneet tuttavuutta, vaan ryhtyivät suoraan leikkiin. Muistaisivatkos?

Ryhmäkuvan saaminen olikin työn takana, mutta viimein olivat kaikki samassa kuvassa ja katsoivat ainakin suunnilleen kameraan! Oli leppoisaa syödä nuotiolla eväitä (kiitos tarjottavista Sari) ja jutustella muiden omistajien kanssa. Koiria onkin mennyt monenlaisiin koteihin, mm. Hukka on työkoirana lypsytilalla. Vili ja Rane ovat tosiaan pelastuskoirina ja Nelli, Kirppu ja Vilkku ovat harrastuskoirina. Lähes kaikki aikovat kokeilla paimennusta.

Rane, Kirppu, Nelli, Vili, Hukka, Vilkku

Oli aivan ihana tavata samanhenkisiä ihmisiä. Lyhyesti kaikki kuvailivat koiriaan "vilkkaiksi ja energisiksi". Sehän se paljasti sen, että pakko olla sukua! Oli kyllä mahtava reissu ja toivottavasti kokoonnutaan uudestaankin, oikeastaan toiselle kerralle suunnittelimme jo hieman jotain toiminnallisempaa. Vilkku ja Kirppu matkustivat oikein rauhallisina ja uneliaina takaisin. Moonan kanssa treffaillaan varmasti jatkossakin, meillä ei niin kauhean pitkä välimatkakaan ole. Kiitos kaikille mukavasta päivästä! ♥