31 joulukuuta 2015

Katsaus vuoteen 2015



Aivan alkuvuonna ei mitään kummoisia tapahtunut. Yhdessä mätsärissä talvella tuli käytyä ja Tuikku käyttäytyikin vallan mainiosti, saaden PUN1 tulokseksi. Alkuvuoden kohokohta oli opinnäytetyöni, jossa Tuikku olikin huomattavassa osassa. Säännöistä poiketen sain kuin sainkin puljattua koirani Tredun toimipisteeseen paikan päälle mukaan esittämään työtäni. Kiitettävä napsahti, koirasta tykättiin ja olin kerrankin ylpeä meistä. Kerrankin saimme aikaan jotain hyödyllistä. Spekuloin meille koira-avusteisuus koulutusta, mutta ainakin toistaiseksi lykkäsimme moista.



Keväällä alkoikin tapahtua, paljon. Odottamattomia asioita ja lopulta asiat vierivät niin lujaa että en pystynyt enää kontrolloimaan tapahtumia. Tuikku täytti maaliskuulla vuosia (4v) ja puistoilimme vallan ahkerasti. Tapasimme Hannaa, Peppiä, Sonjaa, Annia ja Caritaa koirineen. Puuhaa siis riitti ja treenit olivat tauolla. Itse podin pentukuumetta ja pähkäilin meille sopivaa koiraa.

Totaalinen pettymysten alamäki alkoi, kun päädyimme lopettamaan Maisan huhtikuussa. Jatkoin kuitenkin hyvin pian treenejä Tuikun kanssa, enhän voinut yksin jäänyttä koiraa unohtaa. Tuikkukin sai poikkeuksellisesti olla vanhemmillani sisällä ja siitäkös se nautti. Huhtikuun lopulla vanhempani saivat kuitenkin talouteensa Myyn ja niinpä talo ei aivan hiljentynyt.

Tuikulla riitti ihmettelemistä pienessä pallerossa, joka vain hyöri ja pyöri. Eikä aikaakaan, kun toukokuun alussa haimme mieheni kanssa Vilkun. Toukokuu menikin viritellessä pentuaitausta, sopeuttaessa Tuikkua pienten tassujen määrään, asuntoa metsästäessä ja sitä rataa. Totaalinen kiire ja sopeutuminen iskeytyivät päin naamaa, niin minulla kuin Tuikullakin. Kevään lopulla kävimme vielä ISKK vepe-esittelyssä ja ehdimme poiketa ensimmäisissä harjoituksissakin.



Kesäkuun puolessa välissä elämä mullistui taas, kun saimme taajamasta asunnon. Vilkku lähti siltä seisomalta mukaan. Tapahtumien tahti oli taas melkoisen reipas, asunto löytyi sunnuntaina ja asuin siellä pennun kanssa jo keskiviikkona. Muutaman viikon kuluttua omasta kotiutumisestani ja asunnon hoitamisen opettelusta kävin vanhempien vastustelusta huolimatta hakemassa Tuikunkin mukaan. 

Koirien hoito ja työt hoituivat meiltä hyvin, kunnes eteen tuli miehen intti. Alku sujui mainiosti, kävimme Tuikun kanssa Helvetinjärven kansallispuistossa, treenasimme paljon ja Vilkku näki pentukavereita. Pikkuhiljaa jaksaminen alkoi rakoilla, koti oli kaaos ja minä täyspäiväisenä duunarina hyvin väsynyt. Tuikku ei toiminut aivan kuten piti ja pelkäsin että joudun viemään sen takaisin maalle, jotta jaksan hoitaa pentua.

Kuukauden sisään Tuikulle ja minulle tuli hyvin paljon uusia asioita ja suhteemme repeili ja rakoili pahemmin kuin koskaan. Loppukesää kohden yhteiselomme kuitenkin lujittui, kun lähdimme Saarijärvelle vesipelastusleirille. Reissu oli mahtava ja opimme paljon, niin vepestä kuin toisistamme. Kesän paras löytö oli Tuikun sisko Dora, koirat tulivat hyvin toimeen ja sain jälleen uuden ystävän.

Yritin ängetä itseni myöskin paimenen ajatusmaailmaan, miksi se tekee asiat niin mutkikkaasti? Tutustuin uusiin ihmisiin, Janikaan ja Tiiaan, sekä heidän koiriinsa. Vilkku sai uuden leikkikaverin myös colliepentu Nukasta ja me aloitimme Koirakoutsilla pentujen tokoalkeet kurssin.




Kesän taittuessa syksyyn oli arkemme jo hyvin rytmittynyttä ja sujuvaa. Tuikun kanssa kävimme syyskuussa rallytokon irtotunteja. Vilkun kanssa kävimme viikottain tokovalkussa. Vilkku pääsi retkeilemään myös Siikanevalle belgiporukan kanssa. Alkusyksystä belgialaiset tulivat meille myös hoitoon.

Tuikku pääsi Dora seuranaan retkeilemään Oriveden Vuorijärvelle. Tuikun kanssa aloitimme Koutsilla häiriökurssin, Vilkun kanssa motivointikurssi. Kurssit jäivät kuitenkin kesken, kun omistaja sairasti ja sitä myötä Tuikullakin oli suolisto-ongelmia. Lokakuussa lähdimme Vilkun kanssa Helsinkiin ja yllätyin pennun hermorakenteen osalta positiivisesti. Aivan kuukauden lopulla kävimme myös Alajärvellä Vilkun pentutapaamisessa.

Lokakuun lopussa budjettini tuli vastaan ja keskeytin tokovalkun Vilkun kanssa. Marraskuussa olimme kummankin koiran kanssa täysin treenittömiä. Painotimme enemmän frisbeehommiin. Kun sitten tokoilimme taas oli moni asia retuperällä ja hyviä ohjeita sainkin jakamalla videon nettiin. Loppuvuosi me vain rötvättiin ja oltiin, parempikin niin.



Raskain ja tapahtumarikkain vuosi ikinä. Paljon päätöksiä, aivan liikaa valintoja. Ja luonnollisesti kaikki samalla rytinällä. Hermojen koettelemista, jaksaminen kortilla, niin minun kuin Tuikunkin. Nyt on kuitenkin selvitty, mulla on maailman parhaat koirat. Oon niin kiitollinen näistä ♥ Vaikka aiheuttavatkin yhtä sun toista, en jaksaisi tätä armeija-aikaa ilman koiria. Iso kiitos teille (Hanna ja Milla), jotka olitte osana vuotta, tuitte ja autoitte milloin missäkin ♥

Ja mitä tulee viime vuoden tavotteisiin, kumpikin koira on nyt rekisteröity. Vetoharrastuksessa vaihdoimme suuntaa ja tätänykyä me taakkaillaan. Rallyssa emme kilpailleet ja vepessä emme vielä oppineet noutoa. Roadtrippiä ei tullut, muutama päiväretki kylläkin ja harmittavan vähän ehdittiin käydä kaverikoiravierailuillakaan. Josko ensi vuonna paremmin!

Miten teidän vuosi meni?

2 kommenttia:

  1. Ihana postaus, tosi mielenkiintoinen! :)

    VastaaPoista
  2. Vau, oot saanu kyllä tiivistettyä kaikki tärkeimmät asiat yhteen mukavan värikkäällä kielellä! Tätä postausta oli todella mukava lukea!

    VastaaPoista

Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)