Tässä viimein muutamo kuunvalossa otettu kuva, ennen ja jälkeen versiot. Kuvien lataaminen saattaa tovin kestää kun menin koodaamaan nämä täysikokoisina kuvasivultani. Jokainen kuva on otettu lainajalustaa käyttäen. Runkoni on Canon EOS 6D ja objektiivi oli jo hiukan kulahtanut Canon 35mm f/2.0
Kaikki kuvat siirtyivät kamerasta Lightroom Classicin puolella ja ne on käsitelty sillä taidolla jota itselle on ehtinyt karttua. Paremmat tekee totta kai paremmin, kuin meikäläinen.
Jokaisen kuvaparin alla (en onnistunut koodaamaan näitä rinnakkain, joten tällä mennään) on raakaversion asetukset. Kenties niistä saa aloittelija osviittaa. Muutamien kuutamokuvausten jälkeen sanoisin, että kokeilemalla oppii parhaiten.
Asetukset kuvissa eroavat toisistaan sen mukaan, kuinka valoisaa luonnonvalolla sattui olemaan. Esimerkiksi otsalamppu toi kuvaan roimasti lisää valoa, kun taas nuotiolle kuu ei valaissut kuvaushetkellä. Itse nuotio taasen ei valaise erityisen paljon, joten valotusaikaakin oli pidennettävä.
Savu on pomminvarma paikallaan olija näissä kuvauksissa, se ei liikauta korvaansakaan. Sen sijaan Loimun osuus nuotio kuvassa oli ihan tuurista kiinni, mutta yhden kuvan verran onnistuttii. Ensi kerralla viilaan muutamaa juttua - oma jalusta ainakin pitäisi hankkia.
Asetukset
ISO 2000
Aukko f/2.0
Suljinaika 1/5 sec
Asetukset
ISO 2500
Aukko f/2.0
Suljinaika 0,6 sec
Asetukset
ISO 5000
Aukko f/2.0
Suljinaika 1/15 sec
Kysy jos mietityttää tai jätä muuten vain palautetta näistä!
Se on olevinaan tekemistä ja meininkiä niin ettei ennätä edes blogia kirjoittaa. Vaan on sitä koneella istuttu silti, joskin töitä tehden. Olkoot viimein aika postata hiukan treeneistä ja toivottavasti lähiaikoina ennätän saada myös kuutamokuvien koonnin asetuksineen päivineen valmiiksi. Läppäri vain herjaa jatkuvasti tallennustilan puutetta, ulkoinen kovalevy on kyllä viimein hankintalistalla. Sitten joskus 😁
Toissa (ensin meinasin kirjoittaa viime mutta aika rientää) viikonloppuna oli tammikuulle toiset tokon kimppatreenit. Meitä oli neljä koirakkoa ja mukava rotukirjo; omien koirien lisäksi shetlanninlammaskoira, bordercollie ja vesikoira. Treenit pidettiin tällä kertaa Taidogas hallilla. Treenikavereille kiitos kuvista, samoin kuin videosta. Alla treenimuistiinpanot havaintoineen ja videoineen, sekä viimeisimmät kappaleet Loimun tokovalkusta.
Savu aloitti treeninsä ottamalla paikkaa haltuun kosketusalusta treenillä. Oon nyt parina kertana vienyt kosketusalustan ihmisen lähelle ja Savu juoksee sinne reippaana seisomaan. Palkkionami lentää pois päin ihmisestä ja Savu saa namin syönnin jälkeen uuden palkkion kontaktiin palaamisesta. Tämän olen nyt havainnut ainakin toistaiseksi toimivaksi tavaksi - kosketusalusta on sekä itselle selkeämpi tehtävä kuin se että "tehdään jotain tuossa ihmisten lähellä". Savu on ollut siis taipuvainen hiukan jännittämään ihmisiä ja haukkumaan, sekä toisinaan myös karkaamaan jonkun ihmisen perään haukkumaan.
Kun saimme ympäristön haltuun ja olo tuntui valmiilta, Savu treenasi hyppynoutoa. Hyppytekniikka harjoituksia teimme viime vuonna säännöllisesti jumpan ohella, mutta talviaikana se on taas hiukan jäänyt. Havaintojeni pohjalta Savu kiertää esteen kapulan kanssa jos korkeus on 50cm. Kun riman laskee 40cm korkeuteen, Savu hyppää. Toki jos heitän aivan vinoon, Savu erittäin todennäköisesti palaa luokseni esteen ohi korkeudesta riippumatta. Vinoon linjaamista harjoitellaankin erikseen, sillä heittokäteeni ei ole luottaminen.
Jatkamme hyppytekniikkaa ja muita harjoituksia, jotta Savu kokisi olonsa varmaksi myös kapulan kanssa hypyllä. Asenne ja perusasento sekä muutoin liike kapula suussa on heittämällä parempi, kuin milloinkaan uskalsin odottaa. Savu meinaa välillä jopa varastaa kapulalle, mikä on tässä yhteydessä juuri tämän koiran kanssa mielestäni mahtava juttu!
Hyppynoudon jälkeen Savu teki kokeenomaisia kehääntuloja. Taukomatolta perusasentoon tuleminen vaikuttaisi olevan selkeä ja kätevä starttinappi ja siirtymän liikkurin luo olivatkin tosi kivat. Kolmannella kehääntulolla teimme liikkuroidun seuraamisen. Kaikkea hajoamista sinne sekaan mahtui mutta kokonaisuutena kiva seuraaminen!
Savu haksahti mm. korokkeisiin ja hiukan sitä kiinnosti maassa makaava kuvaajakin. Ehkä itse seuraamista olisi voinut hiukan lämpätä erikseen ja toki muutenkin pieniä osasia olisi hyvä kerrata. Tekniikasta viis, fiilis oli molemmilla treeneissä hyvä ja se on tärkeintä.
Kun videota ei enää kuvattu, päätin tehdä Savun kanssa spontaanisti ruutua ja merkkiryhmän kiertoa. Ruutu tehtiin kosketusalustan kanssa muutamilla häiriöillä ja olipa vain kiva asenne! Kävelin kaavion ja kutsuin Savun seuraamaan ja hyvänen aika se muisti tehtävän!
Tehtiin myös hienoin merkin kiertomme ilman ääntäkään, mutta siitä ei ole sitä videota todisteena 😂 Näiden kimppatreenien jälkeen olen ehtinyt hiukan purkaa ruutu ja kierto tehtäviä ja ollaan tuota pikaa selvillä vesillä mitä niiden suhteen treenataan.
Loimu teki Loimumaisia tehtäviään. Halliin saapuminen oli melko hyvä. Rajattu aika tekee hiukan sen, ettei vaan ehditty tasata mielentilaa optimaaliseksi oven raossa. Tai toki olisin voinut käyttää kimppatreeniajan siihen, mutta myönnän etten halunnut 😆
Loimu oli hiukan haahuileva ja selvisikin nopeasti että sen oli jo ehtinyt tulla pissahätä. Ei sotkettu hallia, vaan nappasin koiran syliini ja juostiin käymään ulkona. Toisella setillään ulkona pistäytymisen jälkeen Loimu olikin paljon valmiimpi yhteistyöhön. Nyt kun ollaan löydetty jokseenkin yhteinen sävel minun täytyisi a) muistaa olla jättämättä Loimua tyhjän päälle ja b) opettaa sille vähän useampi eri tehtävä nykyisten lisäksi.
Vaan on kaikkinensa kiva treenata Loimun kanssa, vaikka se räiskyvällä vauhdikkuudellaan hiukan haastaakin. Loimun vahvuuksia ovat kuitenkin tekemisestä tykkääminen ja vahva sosiaalinen palkka. Se tykkäsi pikkupentuna paijaamisesta ja sitä olen siitä asti vaalinut myös treenikentillä.
Viime viikon maanantain meillä oli Loimu. kanssa tokovalkku Canisportilla. Olin ihan totaalisen väsynyt joten treeni ei omasta toimestani aivan luistanut. Loimu väläytteli tosi päteviä perusasentoja jäädessään hieman tyhjän päälle. Oli tosi palkitsevaa huomata että olkkarissa rakenneltu perusasento alkaa kantaa kodin ulkopuolella myös ilman sanallista vihjettä.
Harjoittelimme pohjia siirtymiin ja kehäänmenoihin ja näihin sainkin monta ideaa. Raportoin uusista harjoitteista videon kera hiukan myöhemmin kun päästään harjoituksissa alkuun. Uskon että kokonaisuus selkiytyy pienillä rutiinin muutoksilla. Riitta vinkkasi meille myös Karen Overall Protocool for relaxation materiaaleista. Näistä harjoituksista hyötyy ihan kaikenrotuiset mitä vain roolia suorittavat koirat. Loimun kanssa relaaminen tulee olemaan mielenkiintoinen projekti mutta haaste on otettu vastaan!
Lauantaina oli meidän tämän vuoden (ja pitkästä aikaa muutenkin) ensimmäiset treenit. Jäi ihan tosi hyvä mieli kaikkinensa, etenkin Loimun osalta ja tässä postauksessa fiilismuistiinpanot niukasti sensuroitujen videoiden kera. Meitä oli kimppatreeneissä kaikkinensa viisi koirakkoa ja oltiin meille tutussa hallissa Canisportilla.
En ollut itse ihan parhaimmillani ja unohdin Loimun taukomatonkin kotiin, kun en ollut omalla autolla liikenteessä. Loimu ei osaa vielä odottaa häkissä muiden treenatessa, mutta onneksi sain sen kaverin autoon vuoronsa odottelu ajaksi. Postauksen kuvat onkin ottanut kamerallani sama kaveri Iida Lähdekorpi.
Loimu aloitti treenit, mentiin kehään ja Loimu asemoitui kivasti taukomatolle. Tarkoitukseni oli saada sen kanssa onnistumisia siltä osin ettei se karkaa ihmisten luo, vaan kykenisi keskittymään minuun. Tämä ensimmäinen treenivuoromme näkyy ylläolevalla videolla ja olin aivan hämmästynyt Loimusta. Piti oikein treenikaverillekin sanoa, että tuntuu oudolta kun Loimu on tällainen. Eli siis kohtuullisen hillitty hallittu ja minuun keskittynyt 😅
Kiertoharjoittelussa sähläsin itse huolella kun en ollut varma kiertäisikö Loimu kartioryhmän vaiko vain yhtä. Kosketusalustaharjoitus meni paremmin kuin koskaan aiemmin muiden nähden. Herkästi Loimu edelleen hyökkää alustan kimppuun, mutta useimmiten se nykyään asettuu siihen ja jos olen hidas, Loimu saattaa mennä jopa makaamaan. Kaikkiaan sen treenivuorolla tuntui itsestäni tosi kivalta että yhteinen sävel on viimein löytynyt.
Toisella vuorolla ystäväni ehti ottaa videolle myös Loimun halliin tulemista. Ollaan harjoiteltu tätä nyt muutamia kertoja että pääsisimme halliin vähän rauhallisemmin yhdessä tuumin. Vielä on hiukan tekemistä mutta voi miten hyvä mieli tämän kertaisesta onnistumisesta jäi, melkein itku tuli videota katsellessa. Loimu haukkui sisään tullessa tauolla olevaa toista koiraa, mutta pääsi siitä yli eikä jäänyt sellaisiin tiloihin kuin vielä pari kuukautta sitten. Naminheittelypelit on olleet suuressa osassa tämän harjoittelussa.
Itse treeni näkyy kokonaisuudessaan alla olevalla videolla. Vähän Savua laulatti häkissä odotellessa, kohtuullisen harvinaista. Tällä kertaa se ei edes hiljentynyt vaikka kuittasin sen tulleen kuulluksi. No hyvää häiriöitä, taisi olla hankalampaa minulle kuin Loimulle 😂
Loimu teki helppoja osaamiaan tehtäviään, kestoharjoittelua ja häiriöistä luopumista. Kaikkiaan se oli ihan mahtava. Joo, vähän haukkui ja pikkusen haisteli, mutta ei mitään reikäpäistä lapasesta lähtemistä mitä aiemmin. Ja vaikka Loimu lähti vähän haukkumaan kuvaajaa, se tuli välittömästi luokseni kutsuessani.
Videolla näkyy kaikki, myös se etten muistanut Loimun pyörimisvihjettä. Tässä on kyllä siltä osin valtava kehitys että Loimu ei raivostunut epäselvyydestä vaan pomppi vain mukana odottelemassa ymmärrettäviä ohjeita. Ihana koira! Jos Loimun treenivideoista on mitään kysyttävää, niin kysy ihmeessä! Minut tavoittaa myös sähköpostitse info@koiriamaalta.fi
Ihan treenien lopuksi otettiin vielä kaikki koirat samaan aikaan treenaamaan. Loimu teki vähän kosketusalustaa, tauolla olemista ja namiheittelypeliä. Välillä se haukkui jos mentiin vahingossa liian lähelle muita, mutta me selvittiin. Se pystyi työskentelemään ja tasaamaan itsensä, eikä Loimu reagoinut pelkkiin ääniin mitenkään. Jatkamme työskentelyä ja jonain päivänä Loimu on valmis treenaamaan muiden kanssa samaan aikaan.
Savulla olin suunnitellut hiukan kehään menemisiä, ruutua ja ihmishäiriö treeniä. Aloitettiin kehän haltuun otolla ja ihmishäiriöillä. Savulle on välillä vaikea seurata kohti ihmisiä tai tehdä tehtäviä ihmisten lähellä. Pyörähdyksessä ja kääntymisissä oli nytkin pientä tahmeutta, joskin jännäilin niitä itsekin.
Extempore otettiin kosketusalusta kehiin. Ajattelin että se olisi Savulle helppo tehtävä ihmisten lähellä ja voitaisiin harjoitella ihmisten ignooraamista sillä. Savu yllätti. Kosketusalusta on tosiaan sen ensimmäisiä vanhoja tuttuja tehtäviä ja sehän meni alustalle kauhealla draivilla ja lunkisti ihmisestä välittämättä. Piti siinä hämmästyksissä ottaa muutama toisto että mitä ihmettä ja asia oli sillä käsitelty. Ensi kerralla kokeilen tehdä kosketusalustaa ihmisten lähettyvillä heti ensimmäisenä ja muita tehtäviä vasta sen jälkeen.
Ruutu on tarkoitus saada tänä vuonna kokeenomaiseksi valmiiksi, avoimen luokan mukaan nyt ainakin. Siinä on puolensa kun opettaa tällaisia tehtäviä ensin vain huvikseen temppuna. Ei voida puhua käsiavuista, vaan vartaloavusta. Savu osaa lähteä ruutuun lennosta, kiepistä ja joka suunnasta, paitsi perusasennosta 😂
Ruutuun liittyen alamme harjoitella järjestelmällisemmin
- perusasennosta juoksemaan lähtemistä. Tähän opetellaan erillinen vihje sillä Savu ei tykkää juosta turhaan joten tehtävän on oltava selkeä, ettei sen tarvitse arpoa mitä tehdään.
- "kuppi" vihjeellä namikupille juoksemista niin, että seison itse tokoseipäänä ilman massiivisia vartaloapuja.
Kehään menoihin olemme omatoimisesti harjoitelleet taukomatolta perusasentoon tulemista. Savua on tarkoitus palkita nyt kehässä kokeenomaisissa treeneissä, jotta kehäsuorituksen arvo nousisi. Siirtymät menivät mielestäni kivasti, vaikka jännittikin. Seuraaminen ei tuntunut kovin hyvältä, mutta näyttää videolta kuitenkin ihan kivalta.
Seuraavalla kerralla täytyy suunnitella oma tekeminen vähän tarkemmin, mutta sain nyt ideoita miten jatkaa Savun kehätreeniä. Tarkoitus on saada kehään menemisestä alkaen koko koesuoritus sujuvaksi ja varmaksi. Olen käytännössä jättänyt tämän tekemättä tai vähintäänkin harjoitellut tätä liian vähän. Koesuoritusten jännitys ja oma ahdistus vaikeuttavat Savun suoritusta vielä entisestään, joten nyt on korkea aika tarttua toimeen ja korjata asia.
Paikalla istuminen rivissä oli Savulle vaikea. Rivissä oleminen on sille iso vihje makaamisen suhteen ja kymmenen sekunnin kohdalla se menee maahan. Jatkamma istumaharjoituksia.
Vuoden ensimmäinen retki suuntautui lähimetsään. Alunperin aioin mennä kuvaamaan kuutamoa torstaiyönä, mutta sää muuttui äkisti ja saatiinkin taivaan täydeltä lunta. Loppiaisena tarjoutui uusi mahdollisuus myös yöpyä maastossa ja tuumasta toimeen siis. Sääennuste lupasi pilvistä yötä, joten yökuvausintoilijana valokuvattiin kuutamokuvat jo hyvissä ajoin illalla. Itse kuu on kohtuullisen helppo ikuistaa jonkinlaisena otoksena, mutta minä olen päättänyt ikuistaa samaan ruutuun myös koirani. Eksyin tällä kertaa itsekin kameran eteen ja vaikka lopputulokset olivat ihan kivoja, pysyn kyllä jatkossakin pääasiassa kameran takana 😂
Savun jähmettyneenä olemistaito on ihan huippuluokkaa näihin kuvauksiin. Joskin ympäriinsä härväävä Loimu sotki lumen ja teki Savun ja kameran välille polun. Seuraavat kuutamokuvat käydään ottamassa ilman Loimua, saadaan kenties siistimpi lopputulos. Kuutamokuvat ovat käyneet Lightroomin kautta, ihan näin valoisia eivät olleet kamerassa. RAW tiedostoja kuvattaessa käsittelyvaraa on kuitenkin aika reilusti ja minä pidän valoisista kuvista. Se on tietysti makuasia mihin valoja yökuvissa säätää, tällä kertaa näin ja ehkä joskus toiste erilailla.
Valokuvailin myös laavulla nuotion ja kuunvalossa. Koska koirat olivat jo aikansa touhunneet, malttoi Loimukin asettua pitkän valotusajan kuviin. Kuvaussää oli läpi illan mitä hienoin, vain niukasti pilviä taivaalla ja kuu riitti valaisemaan kulkumme myös ilman otsalamppua, tiheää kuusikkoa lukuunottamatta. Kuvausvisioita jäi toisellekin kerralle, tällä kertaa ollaan tyytyväisiä näihin ruutuihin ja onnistuneisiin hetkiin. Kunhan saan kaikki yökuvat käsiteltyä, teen niille vallan oman postauksensa ja jaan lisää ajatuksia valokuvauskokemuksestani.
Nuotioeväiden jälkeen oli tarkoitus nukkua yö laavussa. Ja niin toki nukuimmekin, kunnes vähän myöhemmin heräsin aivan kylmissäni. Ei auttanut asennonvaihto tai syvemmälle pussiin meneminen, sillä makuupussini oli sisältäkin kauttaaltaan kylmä. Lopulta päädyin siihen, että lähdetään takaisin kotiin. Pilvinen ja leuto yö olikin vaihtunut kirkkaaksi tähtitaivaaksi ja kireäksi pakkaseksi. Yöllä oli aivan uskomattoman kaunista, vaikka en enää jaksanutkaan kaivaa kameraa.
Ei sitä tarvitse näköjään mennä edes kovin pohjoiseen, kun talvikeli saattaa heilahtaa suuntaan tai toiseen. Vähän jo aikaa nähnyt kolmenvuodenajan makuupussini ei pidä nukkujaansa lämpimänä jo mittari painuu ohi kymmenen pakkasasteen. Ja yöllä olikin huomattavasti kylmempi, kuin mitä alunperin piti. Tämän hetkinen varustukseni onkin kelpo talvikelissä vain kodin lähellä yöpymiseen; jos tuleekin liian kylmä, voi lähteä takaisin. Kylmissään on hankala nukkua ja vaikka tiedän kyllä nukahtavani takaisin, en välitä palelluttaa itseäni jos ei ole aivan pakko. Kunnollinen talvimakuupussi on hankintalistalla.
Koirat sen sijaan tarkenivat hyvin. Savu ja Loimu eivät pakkasta hätkähdä. Yöksi puin niille kotimaiset Propalttoo manttelit. Savu nukkui laavussa takkini päällä, Loimu minun päälläni. Kumpikin koira oli täydessä unessa kun aloin pakkaamaan tavaroita. Eivät kuitenkaan pahakseen laittaneet, että mentiinkin sisälle nukkumaan.
Retken tavoitteena oli harjoitella Loimun retkeilytaitoja talviyössä. Se ei ole vielä talvikelissä yöpynyt ulkona ja minun kehnosta varustuksesta johtuen vähän lyhyeksi jäi retki nytkin. Vaan oli ihan tosi onnistunut retki silti, hirmuisen kaunis yö, luovat kuvaushetket, nuotio, vain minä ja koirat. Ei haitannut yhtään, että yöunet metsässä jäivät kylmän vuoksi kesken, kaikki olennainen tuli nähtyä ja tehtyä.
Savulla yöpyminen laavuissa ja taivasalla on jo tuttua puuhaa, mutta Loimu nukkui nyt ensi kertaa laavussa. Telttaillut se on ja toki nuotiolla hengaaminen on tuttua. Olikin oikein iloinen yllätys että Loimu oli tilanteen tasalla ja tuosta vain asettui nukkumaan kun minäkin aloin. Minun ollessa illalla hereillä, Loimua selvästi vähän jännitti pimeä metsä. Sen oli pakko haukahtaa tai murahtaa läheltä kuuluville äänille ja kyllähän metsässä ääniä kuuluu. Ollaan me pimeässä lenkkeilty mutta ei tokikaan usein olla puoleen yöhön oleskeltu metsässä. Onneksi Savun esimerkistä Loimu lopulta vain kuunteli ja tuumaili ääniä, eikä ollut pääkkönä hyökkäämässä joka risun rasahduksesta.
Talviretkeily on sydäntä lähellä mutta seuraava yön yli reissu saa odottaa paremman makuupussin puutteessa. Vaikka et haluaisikaan yöpyä maastossa, niin suosittelen metsän ihailua kuunvalossa ihan kaikille. Oli aivan erityisen kaunista, kun kuu valaisi harvaan kasvavan, lumen peittämän koivikon. Alunperin minun pitikin kuvata siinä, mutta alkuillasta kuu ei näkynyt koivikkoon lainkaan. Ehkä ensi kerralla osutaan kuun ja kameran kanssa koivikkoon samanaikaisesti ja kuvat onnistuvat joiltain osin paremmin kuin nyt.
Suuntaa antavia tavoitteita seuraavalle vuodelle ja pieni tsekkaus miten pääsimme viime vuoden tavoitteisiin. Suhteeni tavoitteisiin on kehittynyt vuosi vuodelta; tykkään asettaa niitä harrastukseeni, mutta ne eivät määräile koko elämääni tai määritä minua ihmisenä.
Vuosi 2022 opetti paljon ja vei koiran koulutuksessa syvälle. Molemmat koirat hiovat taitojani ahkerasti treenikentillä.
Savun kanssa tavoittelimme rallytokon voittajaluokasta hyväksyttyä tulosta. Sen saimme 💙 Tokosta tavoittelin koularia, mutta sitä emme saaneet. Aioin myös opettaa kantarellien ilmaisun maastossa ja ottaa tänne videota käsittelyharjoituksistamme. Kumpikin jäi toteuttamatta 😂
Loimun kanssa toivoin yhteistä kuplaa ja hyvää suhdetta. Harrastustaitojen pohjia ja retkikoiran perustaitoja, sekä käsittely- ja varusteidenpukemisen sujuvuutta. Teimme Loimun kanssa kaikkea, vaihtelevalla menestyksellä. Loimu inhoaa varusteiden pukemista edelleen, mutta retki- ja arkikoiran taidot se hanskaa hyvin. Yhteinen kuplamme poksahtelee muiden silmien alla, mutta koen meillä olevan hyvä suhde. Nyt ollaan jo tutumpia toisillemme, kuin vuosi sitten.
Kansallispuistojen keräily jatkui ja kävimme päiväseltäänSelkämeren kansallispuistossa. Tilaisuus oli jo tosi lähellä, mutta Tiilikkajärvi ja Hiidenportti jäivät taas näkemättä.
Sitten ajatuksia ensi vuodelle.
Savu
Toko AVO liikkeet kokonaisuuksiksi. Kisatreeniä kimppatreeneihin ja sujuvuutta paikalla istumiseen. Kehään menot, siirtymän, liikkeen alut ja muut liikkeiden ulkopuoliset asiat haltuun ja tutuiksi molemmille.
Koetavoitteita ei ole, koska toistaiseksi kisaaminen aiheuttaa itselleni niin hirveän olon (ahdistusta ja kaikkea muuta mikä ei ole enää normaalia jännitystä) ettei ole järkeä kiusata sillä itseä ja koiraa. Kisataan sitten, kun asia on työstetty ja kisaaminen tuntuu hyvältä. Ehkä tänä vuonna, tai vasta ensi vuonna. Olen siitä onnekkaassa tilanteessa että tykkään treenata koirien kanssa tavoitteellisesti myös ilman koetavoitteita.
BH-koe treeniä, etenkin pitkä paikkis ja henkilöryhmä. Ylipäänsä selvitys mitä BH-koe vaatii ja ehkä voisi olla hullu ja käydä siellä.
Rallytokon VOI/MES liikkeet haltuun yksittäin ja radalla. Harjoitellaan vihje uusimiseen sujuvaksi ja lähtörutiineja. Erilaiset häiriöt radalla haltuun, etenkin eri etäisyyksillä seisovat ihmiset.
Savulle (ja itselle) yleisesti erilaiset ihmishäiriöt haltuun harjoittelemalla. Tässä taitaa olla oma päänsisäinen työstäminen huomattavasti koiraa isompi.
Uutena harrastuksena olen päättänyt kokeilla Savun kanssa noseworkia. Ollaan tehty hajutyöskentelyä huviksemme kotona ja Savu osaa etsiä sisätiloissa kahvipapuja ja kantarelleja. Uskon että nosework olisi Savulle mielekästä. Itsestäni tuntuisi virkistävältä tehdä välillä tovi jotain muuta ja ehkä suhtautua johonkin tekemiseen rennommin, kuin jatkuvasti haastaa itseään uudestaan ja uudestaan tottelevaisuuslajeilla.
Loimu
Loimun kanssa jatkamme yhteisen kuplan luomista ja pohjataitoja tokoon ja rallytokoon. Vilkkaan koiran ohjaaminen vaatii vielä harjoittelua, mutta sujuu paremmin kuin aiemmin. Vahvistetiheys ja sopivat vahvisteet ovat Loimun kanssa olennainen asia; paljon juoksemista siis.
Loimun kanssa aion kokeilla vetoa. Olen tehnyt vetoa enemmän vähemmän jokaisen koirani kanssa, joskaan Savu ei syttynyt hommaan kovinkaan hyvin joten sen vetovaljaat lähtivät uuteen kotiin. Loimu kuitenkin rakastaa juosta, joten miksipä ei. Ensisijaisesti koirajuoksu on kiikarissa. Kisatavotteita ei ole, mutta eihän sitä koskaan tiedä jos oikein innostutaan ja opittaisiin olemaan ohitettavina.
Toinen harrastevaihtoehto on jälki sitten sulan maan aikaan, josko me siinäkin jollekin mallille päästäisiin. On tosin jonkin koulutettavaksi mentävä kun en lajista mitään tiedä.
SmartDog kongitio testi on suunnitteilla loppuvuodelle, kun Loimu täyttää kaksi vuotta.
Terveystarkit (lonkat, kyynäret, selkä, silmät, polvet, sydän) olen kaavaillut hoidettavaksi nyt alkuvuodelle.
Näyttelytreenit. (En olisi ikinä uskonut että MINÄ kirjaan näitä tavoitteeksi😂) Koska tykkään oppia uutta ja pyrin nykyään olemaan aiempaa huolellisempi, Loimu alkaa opiskella näyttelyissä piipahtamista varten näyttelytaitoja. En välitä kuristaa koiraani, joten tässä riittääkin tekemistä, että Loimu ravaisi hihna löysällä muiden koirien kanssa. Yrittänyttä ei laiteta 😂 Jos emme onnistu vielä tänä vuonna, mennään näyttelyihin sitten ensi vuonna.
Molemmille koirille vähän kuin tavoitteina on koiraleirit. Me tykätään telttailla ja treenata hyvällä porukalla osaavien kouluttajien opissa, joten leireille lähdetään vaikka koetavoitteita ei toistaiseksi olekaan.
Tälle vuodelle toivon hiukan vähäisempiä flunssapöpöjä kuin viime vuonna. Ja voi kunpa järjestyisi retket uusiin kansallispuistoihin, ehkä peräti roadtrip pikkuväen ja koirien kanssa. Kunhan arki rullaa ja pääsemme metsäilemään, kaikki tavoitteiden toteutumiset on pelkkää extraa. Onnea on että mulla on kuitenkin terveet koirat, joiden kanssa olla ja elää 💙💛
Perinteinen vuosikooste on taas vuorossa ja todettava on, että olipahan vuosi! Mentiin tunteella, taidolla ja tuurilla, nähtiin ja koettiin. Välillä meni myös tunteisiin ja lapa oli pystyssä mokan merkiksi. Montaa meninkiä ja vaihetta, koiraharrastuksen parissa pääasiassa pelkkää kivaa. Emme tehneet koirineni vuoden aikana ihan kaikkea sitä mitä aioin, mutta meille osui monta kivaa odottamatonta tilaisuutta. Tänä vuonna opin paljon ja voin katsella taakse pääasiassa hymyillen. Oppia ikä kaikki. Teksti on viimeistelty kuumeen ja yskän kourissa joten laitettakoon kehno kirjoitusasu ja kirjoitusvirheet sen piikkiin.
Vuosi 2022 aloitettiin jouluksi saapuneen uuden laumanvahvistuksen, Loimun kanssa. Pentuarki rullasi mukavasti ja Savu otti Loimun hyvin vastaan. Kävimme Canisport hallilla omatoimisesti ja kimppatreeneissä. Aika nopeasti tuli selväksi että Loimu ei odottele kehän laidalla huomaamattomasti edes treenikaverin kanssa. Asiaa on työstetty tähän päivään asti ja huomattava kehitys on havaittavissa.
Loppiaisena tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun aloin keräämään paikallisesti tokoon treeniryhmää. Saatiinkin Instagramin kautta kiva porukka kasaan ja meillä oli heti ensimmäiset treenit tammikuun lopulla Canisportilla. Sittemmin ryhmän kanssa on treenattu kuukausittain eri halleilla (DiuDiu, Kramie, Taidogas, Koirakeskus Hau) ja kesäaikaan kentällä. Enpä olisi arvannut, että ideastani seuraa lopulta jotain näinkin kivaa. Oon tykännyt kimppatreeneistä tosi paljon ja toivon että oon ollut vastavuoroisesti avuksi myös muille treenaajille.
Savun kanssa osallistuimme Jaana Pohjolan Reaktiiviset ryhmässä 1/2022 koulutuspäivään. Saatiin koulutuspäivästä paljon irti ja ahkeroitiin harjoitusten parissa omatoimisesti. Muutos miltei vuoden takaiseen Savuun on valtava. Se ei tavanomaisissa treenitilanteissa enää jännitä ihmisiä liiaksi ja reaktiot jännittävissäkin tilanteissa ovat paljon laimeampia kuin aiemmin. Nuuskumatto on vakiintunut osaksi Savun treenejä, se tykkää haistella ja luvalla haistelu on vähentänyt hallin lattioiden nuuskimista kesken treenin.
Talvella Loimulla oli aika paha ripuli mikä varjosti alkutaipalettamme. Kävimme asian tiimoilta eläinlääkärissäkin ja lopulta suolisto rauhoittui antibiootilla. Ei onneksi ollut kyse mistään loisesta tai muusta vakavasta. Todennäköisesti Loimu sai jonkin ripulitartunnan hallilta, pikkupentu kun on kaikelle vähän aikuista herkempi.
Talven katsotuin video
Kävimme talvella ahkerasti hallilla ja myös lähiretkeiltiin. Loimu oli viime talvena niin pieni, että sen retket menivät suurelta osin ahkion kyydissä vauvamakuupussissa nukkuen. Ehdittiin talvella tavata myös Loimun velipoika Joikua, kaksikosta tulikin liuta kuvia Sisko ja sen veli 2/2022. Loimu oli mukana myös Kramiella ja DiuDiulla, tutustumassa uusiin halleihin. Tuolloin Loimu oli vielä niin pikkuinen, että treenaaminen oli sen kanssa oli melkoisen helppoa. Pieni pentu kun ei silloin vielä halleilla nähnyt muuta kuin minut ja omat herkkunsa. Oi niitä aikoja 😂
Alkutalvesta me saatiin myös tieto, että meidät valittiin ILOMME lähettilästiimiin 😍 Kulutinkin koulutusmateriaaleja verkossa tosi paljon ja tietotaitoni etenkin koirien lihashuollosta ja jumppaamisesta karttui. Tein myös joitain yhteistyöpostauksia ILOMME materiaaleista tänne blogiin, kaikki yhteistyötekstit löydät tästä linkistä. Olen todella kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja kokemuksesta 💙
Savun kanssa ilmottauduin tokon kuukausivalkkuun ja lopulta hallilla mukana touhusi Loimukin. Yön yli retket pidettiin Savun kanssa kahdenkeskeisinä. Yksi hyytävä yö nukuttiinkin lähilaavussa ja onpa ne vain kuutamoyöt kauniita. Ehdittiin Savun ja Savun koirabestiksen kanssa myös hiihtoretkelle. Kyllä sitä pentu/lapsiarjessa arvostaa aikuista koiraa, jolla on jo kaikki taidot hanskassa. Hiihtoretki aikuisten koirien kanssa olikin luksuslataava. Joitakin retkitunnelmia kirjoitin ylöskin postuakseen Laavuyö ja hiihtoretki 2/2022.
Kalenterissa vaihtui maaliskuu ja kevättä odoteltiin. Talvisen kelin vallitessa hallitreenit jatkuivat ja Loimu pääsi käymään lampaillakin. Itse olin kyllä ihan totaalisen pihalla aivan uuden aluevaltauksen parissa, mutta Loimulla oli kaiketi homma tassussa.
Muutama reissu keväällä peruuntui oman sairastelun vuoksi. Koko perheen ollessa kipeänä, päätin silti seurata koirien päivän ajankulua. Julkaisinkin blogissa postauksen Viiden päivän aikabudjetti 3/2022 jossa kävin läpi kummankin koiran päivän touhut silloin, kun emme pystyneet tarjoamaan mitään ihmeellistä. Pidän koirien havainnointia mielenkiintoisena ja todennäköisesti pidän kirjaa aikabudjetista taas jossakin vaiheessa ensi vuotta. Tärkein mittari ajan mittaamisen sijaan on se, ovatko koirat tyytyväisiä vai eivät.
Keväällä me käytiin Maarit Hellmanin tokokoulutuspäivässä 4/2022. Saatiin sieltä paljon ideoita ja tänä päivänä tuolloin saadut läksyt on molempien koirien kanssa hanskassa. Ajatelkaa, että jopa Loimun kanssa 😝 Saan koulutuspäivistä aina ihan uutta treeni-intoa ja keväällä ahkeroitiinkin olohuoneen nurkassa niin jumppaa kuin perusasentoa ja vihjeiden erottelua.
Huhtikuussa ehdittiin myös retkeillä ja Savun kanssa nukuttiin yö lumihangella kuutamon alla. Tämä postaus kipusikin suosituimpien joukkoon ja yö kauneudellaan oli kyllä hienoimpia maastossa viettämiäni öitä. Into yökuvaukseen etenkin koiran kanssa on vain kasvanut. Savu on ihan huipputaitava yökuvauksessa, sillä se osaa pysyä minusta kaukanakin aivan hievahtamatta paikallaan. Toivottavasti kuluvana talvena päästään taas ikuistamaan koira ja kuutamo.
Koko kevät meni ihan hurjan nopeasti multitaskingin säestämänä. Kaiken muun arjen ohella olin ahtanut kalenterini varsin täyteen koiramenoja ja tästä huomautti niin isäntä kuin omakin jaksaminen. Hauskanpidosta on kuitenkin vaikea karsia enkä minä tykkää perua sovittuja menoja, joten kevään viikonloput käytettiin tehokkaasti. Savu ja Loimu matkustivat kanssani Kuopioon ILOMME miittiin. Lyhyehkön miitin jälkeen suuntasimme hotellille ja sieltä käsin tehty lenkki on jäänyt kyllä mieleen. Huh sentään, me seikkailemassa uusissa paikoissa maastokartan kanssa on ei hyvä mutta selvittiin 😂 Reissun kruunasi vierailu Tervossa Savun sukulaisia tapaamassa ja niin vain Loimukin istui sukukokoukseen hyvin mukaan. Reissupostaus löytyy otsikolla 41h seikkailua 5/2022.
Toukokuussa matkustimme Loimun kanssa Helsinkiin (mukaan lähti myös veljen vaimo Jenni avuksi) kuvauksiin. Spontaanisti ehdotin Loimua malliksi Polar Barks mallihakuun ja yllätyksekseni islanninlammaskoira olikin haluttu kuvattava. Alle puolivuotias Loimu oli kuvauksissa hiukan huligaani, mutta lopulta onnistuttiin. Kuvauskeikka johti kaupalliseen yhteistyöhön ja voimme lämpimästi suositella Polar Barksin tuotteita - kotimaisuus on minulle tärkeä arvo ja heillä on asiakaspalvelukin kohdillaan 💛 Tutustu Polar Barksin sivuihin ja bongaa sieltä Loimu.
Kevään katsotuin video
Savun kanssa kävimme heti kesäkuun alussa rallytokokokeessa yli puolen vuoden tauon jälkeen Rallytokokoe Ikaalinen 4.6 6/2022. Saimme hyväksytyn tuloksen ja kokeesta jäi kiva fiilis. Harmillisesti tämä jäi tältä vuodelta ainoaksi tulokseksi rallytokosta. Jatkoimme hyvillä mieli Savun ja Loimun kanssa tokoleirille. Tämä oli Loimun ensimmäinen telttareissu ja voi miten paljon ihania muistoja tuolta jäikään. Toivottavasti päästään tokoleirille ensi vuonnakin, kuluneen vuoden reissupostauksen voit lukea otsikolla Tokoleiri Jämijärvellä 6/2022.
Savun kanssa kahdenkeskeisten tekemisten lisäksi lähdettiin seikkailulle myös tyttöjen kesken. Loimu ja kaksivuotias tyttäreni ovat tiivis parivaljakko ja reissu Pukkilaan heidän kanssaan sujuikin mukavasti. Kävimme Loimun kanssa tapaamassa Loimun omistajaa (Loimu on minulla siis sijoituksessa) ja Metsäkasteen kasvatteja. Kuvia ja kuulumisia reissusta enemmän voit lukea tuolta Metsäkasteen issikkatapaaminen 6/2022.
Heinäkuun helteet veivät vähän mehut ja Savun kanssa rallytokokoe ei mennyt putkeen. Tuttu koekenttä vaihtui meille vieraaksi halliksi ja se oli sitten siinä. Loimun kanssa käytiin Control Unleashed koulutuspäivässä 7/2022 ja 1-2-3 peli on vakiintunut toimivaksi työkaluksi moniin tilanteisiin. Minun pitäisi perehtyä aiheeseen vielä lisää, sillä käytännön harjoitukset toivat itselleni ihan uusia näkökulmia ja oivalluksia. Koulutuspäivän jälkeen me suunnattiin rähjääntyneinä vielä kuvattaviksi. Savu ja Loimu eivät olleet taajaman maastoissa ihan parhaimmillaan, mutta niin vain kuvaukset toteutettiin koirien ehdoilla ja meiltä lähtee vahva suositus Noore Serlippensille.
Savun ja kavereiden kanssa matkattiin Seinäjoelle tokokokeeseen. Suoritus meni ihan eri tapaan sekoillen kuin aiemmin. Jännitykseni tuntui tuolloin lähteneen vähän lapasesta. Tuolta reissulta jäi kuitenkin hyvä mieli vaikka tuloslappu ei ollut yhtään sitä mitä odotin. Koereissusta voit lukea lisää postauksesta Savun ja Loimun tokomättö 7/2022.
Loppukesälle toivomani viileä antoi odottaa ja niin vain helle keskeytti Savun tokokokeen. Keskeyttäminen osui videollekin, joka löytyy postauksesta Savu ei halunnut - keskeytetty tokokoe 8/2022. Rallytokokokeessa satoi sentään vettä ja keli oli meille tosi jees. Mutta niinpä vain törppöiltiin siellä, kun kentällä olikin ruokaa kesken suorituksen ja kävelin Savun perään toteamaan että se syö ruokaa. Tästähän seurasi hylky sillä siirtymiseni tulkittiin koiran hakemiseksi. En tiedä kuuliko tuomari lainkaan että kentällä oli ruokaa vai luultiinko minun valehtevan. En tosin tajunnut kysyä uusintamahdollisuutta enkä toistaiseksi ole varma, katsotaanko kasa ruokaa houkutuksen ulkopuolella kohtuuttomaksi häiriöksi vai huonoksi tuuriksi. Kokeesta jäi kuitenkin hyvä fiilis koska ilman omaa mokaani olisi saatu tulos oikein kivoin pistein ja Savu oli kaikenkaikkiaan tosi hieno! 💙
Kesän onnistuin pitämään kalenterin suhteen väljempänä. Selvittiin myös iloksemme melko vähäisillä punkeilla, vaikka tänä vuonna niitä löytyi ensi kertaa myös omasta pihasta ja vielä enemmän parhailta mustikkapaikoilta. Hyttysiä tuntui olevan ihan tolkuttomasti eikä metsässä ollut kellään kivaa. Missä ne kaikki nälkäiset linnut ovat silloin, kun metsä kuhisee verenimijöitä?
Kesän katsotuin video
Heti syyskuun alettua suuntasin Loimun kanssa kahdestaan reissuun. Sovin tietysti töitä samalle reissulle ja kuvasin matkan varrella Jyväskylässä monta hienoa koiraa. Yhden kaverin kanssa emme ehtineet nähdä mutta sattumalta hän oli bongannut Volvoni parkkipaikalla ja tunnistanut Loimun takaluukussa. Terkut Kirpun emäntä jos luet tätä! 💛 Ehkä nähdään ens vuonna!
Matkamme töiden teon ohella jatkui tietysti islanninlammaskoirien leirille ja voi että miten kiva leiri oli tämänkin! Vähän kuin kotiin olisi mennyt ja se on aika kova taso, kun ihan uutena heppuna saapuu rotuleirille. Ens vuonna takuulla uudestaan! Loimu tapasi siskojaan, paljon rotutovereita ja lampaita, sekä osoitti osaavansa retkitaidot erinomaisesti. Leirikertomuksen voit lukea postauksesta Islanninkoirien leiri Kerimäellä 2-4.9 9/2022.
Samantien issikkaleirin jälkeen Loimu aloitti ensimmäiset juoksunsa. Se tiesi Savulle tukalia aikoja, kun kastroinnista huolimatta sillä on vain lisääntyminen mielessä juoksunartun läsnäollessa. Tärppien lähestyessä Savun reagointi vain paheni ja se lähti hoitoon ystävälleni Netalle. Savu oli tietysti uroskoirana merkannut sohvan (sori 💩) mutta ystävystynyt ja leikkinyt onnistuneesti Emma labbiksen kanssa. Nähtäväksi jää laantuuko Savun oireilu juoksuista ajan kanssa, vai lähteekö se hoitoreissuihin aina Loimun juoksujen tullen. Sitä voisi kuvitella, ettei kastroitu koira reagoi.
Savun ollessa hoidossa me seikkailimme Selkämeren kansallispuistoon. Matkassa oli vähän mutkia ja viimeisimpänä me seisoimme tien varressa tuntemattoman saksanpaimenkoiran kanssa odottamassa löytöeläintalosta noutajaa. Koiran omistaja kuitenkin osui paikalle, ja leppoisa koiraherra pääsi turvallisesti kotiinsa. Takapenkillä istuvat lapseni olisivat tosin halunneet koiran meille ja saattaa olla että tärpit päällä oleva Loimu takakontissa oli samaa mieltä. Jatkettiin matkaa retkelle kuitenkin omalla porukalla 😄
Syksy olikin kelpoa retkeilyaikaa ja Puurijärvi-Isosuon kansallispuistoon matkattiin tapaamaan Savun kasvattajaa. Molemmat kansallispuistoretket päätyivät blogiinkin postaukseen Selkämeri ja Puurijärvi-Isosuo 10/2022. Loimu on omaksunut retkikoiran taidot hyvin ja koirien ja pikkuväen kanssa pitkospuut taittuvat vikkelästi kohti uusia lintutorneja mennessä.
Vierailimme myös Nuuksiossa, kun Savu kävi kuvausmallina Vauhtivalokuvaaja Emmi Venäläisen kameran edessä. Savu olikin mainio malli hämärässä kuusimetsässä ja kuvaukset hoituivat erinomaisen koiralähtöisesti.
Aika pian juoksujensa jälkeen Loimu kuitenkin muuttui vaisuksi. Kaikki säännön vahvistavat poikkeukset on tuntuneet aiemmin osuvan kohdalle, joten epäilin Loimultakin ensimmäisenä pyometraa vaikka tiedän sen olevan tilastollisesti harvinainen. Loimu asioikin sitten eläinsairaalan päivystyksessä ja sen jälkeen vielä kahdesti lähiklinikalla. Säikähdyksellä selvisimme ja ilmeisesti juoksujen yhteydessä huomaamatta jäänyt virtsatietulehdus oli vain päässyt vähän äreäksi.
Lokakuussa kameraani tuli jokin häiriö ja se lähti takuuhuoltoon. Tämä sekoitti kalenterini täydellisesti ja sattui myös noloja unohduksia kuvattavien osalta kun yritin sekalaisesta kirjanpidostani selvittää keille peruuntumisista piti ilmoittaa. Ei tullut kuvattua kuukauteen muuta kuin jokusia ruutuja huviksi lainakameralla. Vasta kameran puuttuessa tajusin, miten tärkeää valokuvaaminen minulle on. Tai vähintään mahdollisuus valokuvaamiseen.
Retkijalka jatkoi vipatustaan kameran puutteesta huolimatta ja extempore yövyin koirineni Hevonkuusessa. Olin kaavaillut sitä hyväksi harjoittelupaikaksi Loimulle, joka oli aiemmin yöpynyt vain teltassa. Sää oli syksyinen, ilman sadetta selvittiin, mutta taivas pysyi visusti pilvessä. Lainakameroilla kuvattiin kuvat retkikertomukseen Yö Hevonkuusessa 10/2022.
Marraskuun alussa Loimu täytti vuoden ja siitäkin on fiilistelyjä postauksessa Loimu 1v 11/2022. Mainittakoon kuitenkin myös tässä yhteydessä, että Loimu on ollut kaikkea sitä mitä halusin. Siitä on tullut ihan täydellinen perhekoira ja se on arjessa vauhdikas mutta mutkaton. Treeneissä se haastaa minua sopivasti, sen kanssa on ilo harjoitella ja touhuta kaikkea.
Savun ja tutun kaveriporukan kesken reissattiin Seinäjoelle tokokokeeseen. Suorituksemme olikin taas vaihteeksi ihan erilainen kuin aiemmin. Tunnistin olotilani kokeessa muuttuneen, mutta työnsin ajatukset sivuun enkä halunnut myöntää sitä itselleni. Sain kasattua itseni koepaikalla, mutta kotiin palatessa paha olo murskasi minut. Tai siltä se tuntuu ja taasen ylös noustiin. Kirjoituksia tuolta päivältä Tokokoe Seinäjoki 6.11 11/2022.
Syksyn katsotuin video
Vuoden viimeinen kuukausi ja ensimmäinen talvikuukausi, eli joulukuu. Otin ja repäisin ja kävin Savun kanssa vielä yhdessä tokokokeessa, jonka sen keskeytimme. Ongelma koesuoritusten epäsujuvuudessa onkin syvemmällä kuin luulin ja kirjoitan siitä varmaan lisää myöhemmin. Tokokoe Tamsk 3.12 12/2022
Joulukuussa piti pitää taukoa lajitreenistä ja harjoitella tukitaitoja, mutta olemme tehneet kyllä ihan mitä sattuu vain. Ollaan tavattu myös koirakavereita ja vain hengailtu Talvisia kaverikuvia 12/2022. Väliviikolla matkasimme sukulaisten kanssa Vuokattiin lomailemaan. Loppuvuoden teemani jatkui, eli "mikään ei mennyt kuten piti mennä", mutta reissu kaikkinensa meni kuitenkin kelvollisesti. Koirien kanssa lenkkeily tilapäisesti taajamassa sujui huomattavasti paremmin kuin odotin ja Loimukin pystyi mökillä asettumaan.
Vuoden 10 luetuinta postausta. Onko näistä joku sun lemppari?
En tiedä kuinka suoraan tai epäsuorasti lukijan mielestä mielenterveys liittyy tai on liittymättä koiraharrastukseen, mutta kirjoitan silti. Tätä ei ole pakko lukea. En vielä tiedä mikä minua virallisesti vaivaa tai syytä sille miksi pääni ei toimi kuten pitäisi. Sen kuitenkin tunnistan, ettei lisääntynyt koejännitykseni ole normaalia jännitystä. Kirjoitin menneeni kokeessa jumiin, mikä on minulle erittäin epätyypillistä. Pienetkin pettymykset ja ihan mitättömät vastoinkäymiset (muussakin kuin koiraharrastuksessa) tuntuvat nykyään murskaavan minut.
Alunperin ajattelin koejännitykseni vain vähän pahentuneen tavanomaisesta. Jännitystä koetaan, kun tehdään jotakin itselle tärkeää. Jännityksen sijaan tunnen kuitenkin valtavaa ahdistusta ja järjettömältä kuulostavaa pahaa oloa (+itsetuhoisia ajatuksia) koesuoritusten aikana ja jälkeen. Tämä ei varmaankaan ole näkynyt kokeissa ulkopuoliselle muutoin, kuin Savun lisääntyneenä haukkumisena. Savu on tiennyt, ettei kaikki ole ihan kohdillaan vaikka itselleni olenkin muuta väittänyt. Tavan arjessani en koe erityistä ahdistusta, mutta itsetuhoisia ajatuksia kyllä. Kun ne alkoivat, laitoin ne unirästin piikkiin ja ne menivätkin usein aika helposti ohi. Nykyään ne eivät mene ohi, eivät ole menneet enää muutamiin kuukausiin. Se on raskasta.
Mieleni poikkeava reagointi stressiin ja jännitykseen tuli itselleni ikävänä yllätyksenä, mutta kuitenkin selkeänä viestinä siitä etten voi hyvin. On eri asia jännittää asioita mukavasti perhoset vatsassa, kuin kuunnella pään sisällä soivia itsetuhoisia ajatuksia. Ne ajatukset eivät hiljentyneet vaikka halusin, eivätkä ne ole menneet pois kieltämällä niiden olemassa olo. Ne ajatukset joita kukaan tuskin haluaa kuunnella, ovat tervehtineet minua viimeisen parin kuukauden aikana liki päivittäin. Mielen oikut ovat laittaneet asiat uuteen perspektiiviin. Omaa olotilaa ei ollut helppo myöntää itselle, saati kertoa miehelle. Nyt tuntuu kuitenkin kohtalaisen helpolta kirjoittaa tänne. Apua on haettu ja kyllä tästä vielä noustaan, ehkä tämän murheen saa jättää tähän vuoteen. Ongelmat Savun ja minun koesuorituksissa ovat kuitenkin huomattavasti syvemmällä kuin luulin, joten todennäköisesti ensi vuonna en kisaa lainkaan. Tästä kuitenkin lisää ajatuksia tavoitepostauksessa, koska tavotteita on kiva kirjata ilman tuloshaaveitakin.
Onnittelut jos jaksoit kahlata läpi tekstin tänne asti. Tänä vuonna opin paljon ja ensi vuonna otan iisimmin siinä määrin kuin se lumitöiden keskellä pikkulapsiarjessa kera koirien on mahdollista.
Me toivotamme mielekästä ensi vuotta lukijoillemme! 💙
Julkaistakoon kululaskelma kaavionsa ja selitteidensä kanssa nyt. Suunnitellut ja suunnittelemattomat ostokset on tehty, eikä toivottavasti enää ole kuluja osumassa loppuvuodelle.
Harrastukset (toko, rallytoko ja muutaman kerran paimennus) 2054,3€
Valmennukset, lisenssi, kokeet, jäsenyydet, koulutuspäivät ja leirit.
Terveys1383,36€
Lisäravinteita ja eläinlääkärikäyntejä alkuvuoden ripulin ja loppuvuoden edenneen virtsatietulehduksen vuoksi. Päivystyskeikka ei ollut edullisimmasta päästä.
Varusteet 535,65€
Loimun mittatilauspanta, Tori löytöinä valjaat. Molemmille koirille uudet lelut ja Sporttirakin Propalttoon talven retkille.
Ruoka 347,23€
Kuivaruokaa, lihaa, rustoja, luita kissanmärkäruokaa (Savun koepalkaksi), sisäelimiä, nakkeja, lihapullia ja muutaman kerran tonnikalatahnatuubi. Olen tarjous/torihaukka ja tänä vuonna sattui monta kertaa tuuri ruokahankinnoissa. Arviolta lihaa riittää helmikuulle asti ja nappulaa kesään saakka.
Kulut on laskettu vuodelta 2022 kahden harrastavan koiran taloudesta. Koirakulut tunnisteen alta löydät vanhat postaukset aiheesta ja voit havaita että näissä on ollut suurta vaihtelua.
Jotenkin nurinkurista että ruoka, joka on välttämättömyys, oli tänä vuonna pienin kulu. Harrastaminen ei ole koiralle elinehto ja harrastaa voi myös edullisemmin. Harrastamisessa maksoivat eniten kurssit ja valmennukset, joissa tänä vuonna pitkästä aikaa kävin koska se oli mahdollista. Ensi vuodelle resurssit eivät näytä yhtä hohtoisilta ja todennäköisesti kokeista tulen pitämään määrittelemättömän tauon, jolloin kulut pienenevät.
Näissä kuluissa olisi ollut paljonkin, mistä säästää. Tuli tehtyä jokusia ihan turhia leluhankintoja ja sen lisäksi unohdin perua osteopaattikäynnin joka piti tietysti maksaa. Muutaman kurssikerran jouduin jättämään väliin, enkä saanut niitä myydyksi. Maksoin myös yhden seuran jäsenyyden hetken inspiraatiosta käymättä kertaakaan heidän kentällään treenaamassa. No, tuli kannatettua paikallista rahallisesti 😅
Toivon että ensi vuonna kulutustottumukseni ovat harkitsevaisempia ja säästeliäämpiä. Tästä vuodesta toki tiesin ja päätin ennakkoon, etten halua pihistellä kaikesta. Toki jos olisin tiennyt (no kukapa tietäisi) eläinlääkärikeikoista ennakkoon, olisin priorisoinut toisin. Kulujen kirjaaminen on kuitenkin ollut kiinnostavaa vaikka samalla vähän kamalaa. Kirjaamisen avulla on kuitenkin mutuilua helpompi havainnoida omaa rahankäyttöään ja sitä myötä kehittää sitä.
Ensi vuoden vahva tavoite on puolittaa tämän vuoden kulut, kuitenkaan koirien hyvinvoinnista tinkimättä.
Asetukset
Asetukset
